After (Larry-versio suomeksi)

Luku 99:

••••

Seuraavana aamuna herään siihen kun Harry yrittää päästä pois altani. Siirryn sohvan selkänojaa vasten päästääkseni hänet pois ja hän ottaa kännykkänsä pöydältä ja menee kylpyhuoneeseen. Toivon ettei hän ole kovin vihainen minulle kun rikoin hänen kännykkänsä. Jos en olisi ollut niin utelias niin tätä ei olisi edes tapahtunut. Työnnän itseni ylös sohvalta ja menen keittämään kahvia. Harryn ehdotus siitä että lähtisin Englantiin hänen kanssaan pyörii mielessäni. Me olemme jo edenneet suhteessamme niin nopeasti muuttamalla yhteen näin nuorina. Mutta haluaisin tavata hänen äitinsä ja nähdä Englannin, varsinkin Harryn kanssa.
"Syvällä ajatuksissa?" Harryn ääni keskeyttää minut.
"En.. tai no tavallaan", nauran.
"Mitä sä mietit?"
"Joulua."
"Mitä siitä? Sä et keksi mitä sä ostat mulle lahjaksi?" hän nauraa.
"Mä luulen että mä soitan mun äidille ja kysyn olisiko hän halunnut mut sinne jouluksi. Musta tuntuu pahalta jos mä en ainakin kysy ensin, tiedätkö? Hän olisi ihan yksin", selitän.
"Mä ymmärrän", hän vastaa.
"Anteeksi kun mä rikoin sun kännykän."
"Ei se haittaa."
"Mä luin tekstiviestin Jacelta", möläytän. En halua salata asioita häneltä, ihan sama miten noloja paljastukset ovat.
"Sä mitä?"
"Se värisi ja mä vilkaisin sitä. Miksi hän edes viestitteli sulle niin myöhään?"
"Mitä sä luit?" Hän ei kiinnitä huomiota kysymykseeni.
"Viestin Jacelta", toistan.
"Mitä siinä luki?" Hänen leukansa kiristyy.
"Hän vain käski sun soittaa hänelle takaisin.." Miksi hän on niin hermostunut? Tiesin ettei hän varsinaisesti olisi iloinen siitä että katsoisin hänen viestejään mutta hän ylireagoi.
"Ja siinä se?" hän ärähtää.
"Kyllä Harry, mitä muuta siinä olisi lukenut?" Alan ärsyyntyä.
"Ei mitään.. Mä en vaan tykkää siitä kun sä käyt läpi mun asioita."
"Okei, mä en tee sitä enää."
"Hyvä. Mulla on joitain asioita hoidettavana tänään joten voitko sä pitää itsesi kiireisenä vähän aikaa?"
"Mitä sun täytyy tehdä?" kysyn ja kadun sitä välittömästi.
"Jeesus Louis, miksi sä kokoajan utelet multa kaikkea!" hän korottaa ääntään.
"En mä aina utele sulta kaikkea, mä halusin vaan tietää mitä sä teet. Me ollaan seurustelusuhteessa, melko vakavassa sellaisessa joten miksi mä en saisi kysyä mihin sä olet menossa?"
"Sä et vaan koskaan tiedä milloin lopettaa. Se on sun ongelma. Mun ei tarvitse kertoa sulle kaikkea, ihan sama asutaanko me yhdessä vai ei! Jos mä olisin tiennyt että sä alat heittää paskaa mun niskaan tänään niin mä olisin lähtenyt ennen kuin sä edes heräät", hän sanoo vihaisesti.
"Vau", on kaikki mitä vastaan ennen kuin ryntään makuuhuoneeseen Harry kannoillani.
"Vau mitä?"
"Mun olisi pitänyt tietää että eilinen oli liian hyvää ollakseen totta."
"Anteeksi mitä?" hän tuhahtaa.
"Meillä oli hauskaa, sä et kerrankin ollut paskapää mutta sä heräät tänään ja bam! Sä olet taas ääliö!" ryntäilen ympäri huonetta keräten Harryn likaisia vaatteita lattialta.
"Sä unohdit sen kohdan jossa sä luit mun viestejä."
"Okei ja mä oon pahoillani että mä tein niin mutta se ei oikeasti ole niin iso juttu. Jos siellä on jotain mitä sä et halua mun näkevän niin se on sitten isompi ongelma!" huudan ja työnnän vaatteet pyykkikoriin.
"Ei Lewis, sä olet ongelma. Sä teet aina kärpäsestä härkäsen!"
"Miksi sä tappelit Zaynin kanssa?"
"Me ei keskustella tästä nyt", hän sanoo viileällä äänensävyllä.
"Milloin sitten Harry? Miksi sä et kerro mulle? Miten mun pitäisi luottaa suhun kun sä pidät multa asioita salassa!"
"Onko tällä jotain tekemistä Jacen kanssa?" kysyn ja Harryn sieraimet värähtävät. Hän hieroo kasvojaan kädellään ja sitten hiuksiaan nostaen ne pystyyn.
"Mä en tiedä miksi sä et koskaan voi vaan pitää huolta omista asioistasi", hän mumisee ja kävelee pois huoneesta. Hetkeä myöhemmin kuulen etuoven läimähtävän kiinni ja pyyhin vihan kyyneleet poskiltani.
Harryn reaktio siihen kun kysyin häneltä Jacesta kalvaa minua sisältä koko sen ajan kun siivoan asuntoa. Hän ylireagoi, hän jättää jotain kertomatta enkä ymmärrä miksi. Olen melko varma että sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani mutta siinä ei vain ole järkeä miksi Harry hermostuu siitä niin paljon. Olen tiennyt siitä asti kun tapasin Jacen että hänessä on jotain mistä en pidä. Jos Harry ei anna minulle vastauksia niin minun täytyy siirtyä seuraavaan lähteeseen. Katson ulos ikkunasta ja katson kun Harryn auto kaartaa pois pihasta ennen kuin nappaan kännykkäni.
Uusi lähteeni vastaa puhelimeensa ensimmäisellä piippauksella.
"Zayn? Louis tässä", sanon puhelimeen.
"Joo.. Mä tiedän."
"Okei.. No mä mietin voisinko mä kysyä sulta jotain?" ääneni tulee ulos pienempänä kuin oli aikomus.
"Uhmm.. Missä Harry on?" Zayn kysyy. Epäilen että hän kantaa minulle kaunaa siitä kun vain hylkäsin hänet sen jälkeen kun hän oli niin mukava minulle.
"Hän ei ole täällä."
"Mä en usko että tämä on hyvä ajatus.."
"Miksi sä ja Harry tappelitte?" kysyn ennen kuin hän ehtii edes lopettaa lauseensa.
"Mä oon pahoillani Louis, mun täytyy mennä", hän sanoo ja puhelu katkeaa.
Mitä helvettiä? En ollut sata prosenttisen varma että hän kertoisi minulle mutta tuokaan ei ollut se reaktio jota odotin. Uteliaisuuteni on nyt korkeammalla kuin aikaisemmin ja samoin ärsytykseni. Yritän soittaa Harrylle uudelleen mutta tietenkään hän ei vastaa. Miksi Zayn käyttäytyisi sillä tavalla? Niin kuin hän melkein.. pelkäsi kertoa minulle? Ehkä olin väärässä eikä tällä olekaan mitään tekemistä minun kanssani? En tiedä miten tai miksi mutta mikään tässä ei käy järkeen. Otan askeleen taaksepäin ja arvioin tilanteen uudelleen, ylireagoinko minä vain? Harryn kiihkeä ilme kun kysyin Jacesta pyörii mielessäni uudelleen ja uudelleen ja tiedän etten ylireagoi.
Käyn suihkussa yrittääkseni rauhoittaa hermoni ja mieleni mutta se ei toimi, tunne vatsanpohjassani painostaa minua keksimään jonkun toisen ratkaisun. Kun tulen pois suihkusta kuivaan hiukseni hiustenkuivaimella ja pukeudun yrittäessäni keksiä mitä tekisin seuraavaksi.
Tunnen itseni vähän kuin neiti Havishamiksi Loistavassa Tulevaisuudessa, suunnitellen ja juonitellen. En ole koskaan välittänyt hänen hahmostaan mutta nyt huomaan vertaavani meitä keskenään, huomaan nyt miten rakkaus voi saada sinut tekemään asioita joita et normaalisti tekisi, se saa sinut omistuksenhaluiseksi ja jopa vähän hulluksi. Suunnitelmani ei oikeasti ole kovin hullu tai läheskään niin dramaattinen miltä se kuulostaa mielessäni. Suunnittelen vain etsiväni Tristanin tai Stephin ja kysyväni tietävätkö he miksi Zayn ja Harry joutuivat tappeluun ja mitä he tietävät Jacesta. Ainoa asia mikä tekee siitä hullun on se että Harry sekoaa heti kun kuulee että soitin Zaynille ja puhuin tästä Stephille ja Tristanille. Nyt kun mietin sitä, Harry ei ole vienyt minua kenenkään kavereidensa läheisyyteen sen jälkeen kun me muutimme yhteen ja oletan sen johtuvan siitä että kukaan heistä ei oikeasti tiedä uudesta asuinjärjestelystämme. Mietin selvittivätkö Tristan ja Steph lopulta ongelmansa, toivon niin.
Siihen mennessä kun lähden asunnosta, ajatukseni ovat sekaisin ja päädyn jättämään kännykkäni pöydälle.
Ulkona alkaa sataa lunta heti kun käännyn moottoritielle joten minulta kestää yli puoli tuntia ajaa asuntolalle. Kaikki näyttää samalta kuin muistin, tietysti sillä siitä on vain viikko kun lähdin. Se tuntuu niin paljon pidemmältä ajalta. En huomioi ilkeää tuijotusta käytävän toisella puolella seisovalta tekoblondilta joka kerran huusi Harrylle kun hän läikytti vodkaa hänen ovensa eteen. Se ensimmäinen yö kun Harry nukkui kanssani huoneessani tuntuu niin etäiseltä, ajassa ei ole ollut järkeä sen jälkeen kun tapasin Harryn.
Kukaan ei avaa koputtaessani vanhaan oveeni. Tietenkään Tristan ei ole siellä, hän ei ole ikinä siellä. Hän viettää suurimman osan ajasta Stephin asunnolla eikä minulla ole aavistustakaan siitä missä se on. Ja vaikka olisikin niin menisinkö minä oikeasti sinne?
Juuri kun aion luovuttaa radikaalin suunnitelmani suhteen, mikä on siis käytännössä kytätä entistä kämppistäni, ohitan Blind Bob'sin, sen baarin jossa kävin kerran Tristanin kanssa. Huomatessani Niallin auton parkkipaikalla, käännyn itsekin sinne. Vedän syvään henkeä ennen kuin astun ulos autosta. Kylmä ilma polttelee sieraimissani.
Nainen tiskillä hymyilee minulle ja olen helpottunut huomatessani Stephin punaiset hiukset huoneen toisella puolella. Olisinpa vain tiennyt, mitä oli tulossa.

Nyt se on loppu :( Mutta ei hätää, After 2 alkaa todennäkösesti jo maanantaina!! :)
Mä oon sanonu tän useesti mutta mä en voi kiittää teitä tarpeeksi, ilman lukijoita mä en olisi jaksanu kirjottaa tätä ensimmäistäkään osaa loppuun asti, tämä on ihan oikeesti ensimmäinen tarina jonka oon saanu loppuun asti :D (vaikka tää onki vaan suomennos) Joten suuri kiitos teille jokaselle ♥ mä toivon että te kaikki viitsitte käyttää aikaanne vielä After kakkosenki lukemiseen koska se merkkais mulle tosi paljon :) ♥♥♥