After (Larry-versio suomeksi)

Luku 3:

A/N kolmas luku jeii ! :D ois kiva jos viitsisitte kommentoida jotain ku luette uuden luvun, se merkkais mulle paljon :) Ja seuraava luku tulee ens viikon aikana !

Kun äitini on varoitellut minua tunnin juhlimisesta ja uhkaillut minua sillä mitä tapahtuu jos saan tytön raskaaksi hän vihdoin tekee liikkeen lähteäkseen. Hän halaa ja suukottaa minua hyvästiksi ja kertoo Natalielle että he tapaisivat autossa.

"Minun tulee ikävä sitä että olet lähelläni joka päivä", hän sanoo pehmeästi ja vedän hänet käsivarsilleni. Hengitän sisään hänen hajuvettään, sitä, jota ostin hänelle kahtena peräkkäisenä jouluna ja huokaisen. Tulen ikävöimään hänen tuoksuaan.

"Minunkin tulee ikävä sinua mutta me voimme jutella joka päivä", kerron hänelle ja halaan häntä tiukemmin. "Toivon että olisit täällä tänä vuonna", sanon ja hän painautuu kaulaani vasten. Olen vain pari tuumaa (A/N en tiedä montako senttiä se on) pidempi kuin hän, mutta pidän siitä että en kohoa hänen yläpuolelleen. Hän suutelee minua hyvästiksi kun äitini tööttää torvea.

 Sen jälkeen kun äitini ja Natalie lähtevät, puran laukkuni ja makaan sängyllä. Tunnen jo oloni yksinäiseksi, eikä asiaa auta se, että kämppikseni lähti. Minulla on tunne että hän tulisi olemaan poissa paljon. Miksen voinut saada kämppistä joka haluaisi pysyä sisällä ja lukea tai opiskella? Oletan että se voisi olla hyvä asia, koska pieni huone tulee olemaan vain minun käytössäni. Ennen nukkumaanmenoa otan esiin suunnitelmakalenterini ja kirjoitan ylös lukukauden tunnit ja mahdolliset kirjallisuuskerhon tapaamiset, sillä olen suunnitellut siihen liittymistä. Kirjaan ylös kierroksen kampuksella huomiseksi hakeakseni lisää tavaroita huoneeseeni. Se fakta, etten omista vielä autoa, tekee asiasta vähän vaikean, ehkä minun pitäisi etsiä autoa. Minulla on tarpeeksi rahaa, jotka sain lahjaksi valmistuessani, en vain halua stressata auton omistamisella juuri nyt. Asun yliopistolla ja täällä on monia busseja, joilla voin matkustaa. Vihdoin suljen kalenterini ja nukahdan.

Seuraavana aamuna Tristan ei ole sängyssään. Haluaisin tutustua häneen mutta voisin yhtä hyvin olla tutustumatta, jos hän on sellainen ihminen joka on ulkona joka ilta. Tartun hygienialaukkuuni ja kävelen kylpyhuoneeseen. Yksi asia josta pidän vähiten yliopistolla on yhteinen suihkutila. Se on kiusallista mutta ainakaan siellä ei olisi sekä tyttöjä että poikia. Niin olin olettanut ennen kuin saavuin ovelle, aivan oikein, kyltissä on kaksi hahmoa, nainen ja mies. Argh. Tytöt ja pojat samassa pesuhuoneessa tulee olemaan niin kiusallista. Minun täytyy alkaa laittamaan itselleni herätys käydäkseni suihkussa erityisen varhain kun siellä toivottavasti on tyhjää.

Suihkulla kestää liian kauan lämmitä ja olen vainoharhainen ajatellessani että joku vetäisi auki ohuen verhon joka erottaa alastoman vartaloni tilalta, jossa on molempia sukupuolia. Kaikkien olo näytti olevan mukava siitä faktasta huolimatta että sen ei olisi pitänyt olla. Yliopistoelämä on outoa tähän mennessä. Suihkukoppi on pikkuinen, ja se on rajattu pienellä telineellä jossa vaatteeni roikkuvat kun olen suihkussa. Mieleni ajelehtii Natalieen ja kavereihini kotona, olen suunniltani kun käännyn ympäri ja kyynärpääni kopsahtaa vaatetelineeseen ja vaatteeni putoavat läpimärälle lattialle. Vesi jatkaa valumistaan niiden päälle, kastellen ne täysin. "Et voi olla tosissasi!" ähkäisen itsekseni. Käännän suihkun pois päältä ja käärin pyyheen ympärilleni, tarttuen painavaan, läpimärkään vaatekasaan ja ryntään käytävää pitkin, toivoen epätoivoisesti ettei kukaan näe minua. Pääsen huoneeseeni ja tungen avaimen sisään, rauhoittuen välittömästi kunnes käännyn ympäri ja näen kiharapäisen pojan lepäävän Tristanin sängyllä.