After (Larry-versio suomeksi)

Luku 79:

~~

Harry päätyi jäämään yöksi huoneeseeni eilen sen jälkeen kun Tristan ja Steph lähtivät Stephin asunnolle. Vietimme loppuillan jutellen ja suudellen kunnes Harry vihdoin nukahti pää sylissäni. Uneksin ajasta ja paikasta jossa voisimme oikeasti elää yhdessä. Olisi ihanaa herätä joka aamu Harryn vieressä, mutta se ei ole realistista. Minä olen liian nuori.
Maanantai aamu on nyt täällä ja herätykseni oli kymmenen minuuttia myöhässä, mikä pilaa koko aamuni. Käytyäni nopeasti suihkussa herätän Harryn ennen kuin asetan hiustenkuivaimeni johdon pistorasiaan.
"Paljonko kello on?" Harry mutisee uneliaana.
"Puoli seitsemän, mun täytyy kuivata mun hiukset."
"Puoli seitsemän? Sun ei tarvitse olla siellä ennen yhdeksää, tuu takaisin sänkyyn."
"En, mun täytyy vielä laittaa mun hiukset ja hakea kahvia. Mun täytyy lähteä viimeistään puoli kahdeksan, ajomatka kestää neljäkymmentäviisi minuuttia", muistutan.
"Sä olisit siellä silloin neljäkymmentäviisi minuuttia ajoissa, sun pitäisi lähteä kahdeksalta." Harry sulkee silmänsä ja kääntyy taas ympäri.
En kiinnitä häneen huomiota vaan laitan hiustenkuivaajani päälle. Harry tarttuu tyynyyn ja peittää päänsä sillä. Kun saan hiukseni kuntoon, käyn läpi suunnittelukalenterini ja varmistan ettei minulta jäänyt mitään huomaamatta.
"Aijotko sä vaan mennä tunnille täältä päin?" kysyn Harryltä samalla kun puen vaatteita päälleni.
"Joo varmaan. Voinko mä käyttää sun hammasharjaa?" Hän hymyilee ja nousee sängystä.
"Uh, kyllä kai. Mä voin vain ostaa uuden sitten kun mä tulen takaisin", kerron. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt käyttää hammasharjaani. Kuvittelen mielessäni laittavani sen suuhuni sen jälkeen kun Harry on käyttänyt sitä. "Joo, käytä vaan", toistan. En voi olla huomaamatta sitä miten hänen silmänsä vaeltavat pitkin kehoani.
"Mä olen edelleen sitä mieltä ettei sun pitäisi lähteä ennen kahdeksaa, mieti mitä kaikkea me voitaisiin tehdä sen puolen tunnin aikana", hän virnistää. Silmäni laskeutuvat hänen boksereissaan olevalle kohoumalle ja kehoni kuumenee välittömästi. Sormeni pysähtyvät paitani keskimmäiselle napille kun Harry kävelee laiskasti pienen huoneen poikki ja pysähtyy taakseni. Hän kietoo kätensä vyötäröni ympärille ja alkaa hieromaan minua housujeni läpi.
"Mun täytyy.." En voi keskittyä siihen mitä olen sanomassa kun Harry koskee minuun tällä tavalla. Astun askeleen kauemmas hänestä että hän lopettaisi liikkeensä, ja alan puhua kun aivoni pystyvät taas keskittymään.
"Mun edelleen täytyy hakea kahvia. Entä jos on ruuhkaa? Onnettomuus? Rengas voi puhjeta tai bensa voi loppua? Mä voisin eksyä, tai entä jos mä en löydä parkkipaikkaa? Entä jos mun pitää pysäköidä ihan taakse ja sitten mun pitää kävellä pitkä matka ja sitten mä olen hengästynyt ja mun pitää levätä hetki ja.."
"Sun täytyy rauhoittua kulta. Sä olet ihan hermoraunio", Harry sanoo korvaani ja siirtyy minua lähemmäs. Katson häntä peilin kautta. Hän näyttää niin täydelliseltä juuri herättyään, hänen uneliaisuutensa saa hänet näyttämään pehmeämmältä.
"Mä en voi sille mitään, tämä työharjoittelu merkitsee mulle niin paljon. Mä en voi tehdä mitään mikä voisi saada mut menettämään tämän tilaisuuden." Mieleni laukkaa. Tämän päivän jälkeen kaikki tulee olemaan hyvin, kun tiedän mitä odottaa ja voin suunnitella viikkoni tarkalleen.
"Et sä voi mennä sinne näin hermostuneena, hehän syövät sut hengiltä." Harry painaa jonon pieniä suukkoja kaulalleni.
"Mä pärjään." Toivon niin. Hänen lämmin hengityksensä kaulallani saa kylmät väreet peittämään ihoni.
"Anna mun ensin auttaa sua rentoutumaan." Hänen äänensä on matala ja viettelevä, ja siinä on vivahdus uneliaisuutta.
"Mä.." Hän kuljettaa sormiaan solisluullani ja siitä alas rinnalleni. Hänen katseensa kohtaa omani peilin kautta ja huokaan luovuttaen. "Viisi minuuttia?" kysyn ja pyydän samaan aikaan.
"Muuta mä en tarvitsekaan." Liikahdan kääntyäkseni ympäri mutta Harry pysäyttää minut.
"Ei, mä haluan että sä katsot", hän kehrää korvaani. Tunnen tutun kivistyksen jalkojeni välissä hänen sanojensa seurauksena. Nielaisen ja Harry työntää kehonsa kokonaan minua vasten. Hänen kätensä liukuvat housujeni napille.
"Ainakaan sulla ei ole jalassa niitä hirveitä khakeja", hän sanoo kun hän avaa housujeni napin ja vetää ne alas jaloistani. Katseeni on liimautunut hänen käsiinsä peilissä, ja voin melkein kuulla oman sykkeeni. Hänen sormensa ovat vähän kylmät kun ne liukuvat boksereihini. Kosketus saa minut hypähtämään vähän ja Harry naurahtaa kaulaani vasten. Hänen toinen kätensä on kietoutunut rintani ympärille, pitäen minut paikallaan.
Tunnen oloni niin paljaaksi, mutta kiihottuneeksi samaan aikaan. Kun näen hänen hyväilevän minua, mieleni vie minut paikkoihin joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Hänen kätensä liikkuu hitaasti ja hän suutelee kaulaani pehmeästi.
"Kato miten kaunis sä olet", hän kuiskaa ihoani vasten. Katson itseäni peilistä ja hädintuskin tunnistan itseäni. Poskeni ovat syvän punaiset, silmäni suuret ja villit ja housuni ovat alhaalla nilkoissani samalla kun Harryn käsi hipelöi minua. Näytän erilaiselta.. Jopa seksikkäältä.
Silmäni sulkeutuvat kun vatsani alkaa tuntua tiukalta, Harry jatkaa kauniin hidasta liikettään ja puren alahuuleni hampaideni väliin tukahduttaakseni voihkaisun.
"Avaa sun silmät", hän ohjeistaa. Meidän katseemme kohtaavat ja se saa minut rajan yli, Harry seisomassa takanani, pidellen minua käsissään, katsoen kun laukean hänen kosketuksestaan on kaikki mitä siihen vaaditaan. Pääni kallistuu taaksepäin hänen olkapäälleen ja jalkani alkavat täristä.
"Noin kulta, laukea mulle", hän sanoo hellästi ja hän tiukentaa otettaan minusta pitääkseen minut pystyssä kun näköni sumenee ja voihkin hänen nimeään.
Kun avaan silmäni uudelleen, Harry suukottaa ohimoani ennen kuin hän nojautuu alaspäin ja vetää housuni takaisin ylös. Käännyn ympäri kasvoni häntä kohti ja vilkaisen kelloa. Se on vasta seitsemän kolmekymmentäviisi. Hän oikeasti tarvitsi vain viisi minuuttia, mietin itsekseni ja nauran.
"Huomaatko, sä olet paljon rentoutuneempi ja valmis yritysten Amerikkaan eikö niin?" hän hehkuttaa, selvästi ylpeänä itsestään. En syytä häntä siitä.
"Itseasiassa kyllä. Mutta sä olisit hirveä amerikkalainen", kiusaan ja tartun laukkuuni.
"En mä muuta väitäkkään", hän nauraa. "Viimeinen mahdollisuus että mä saisin ajaa sut, tai no koska mun auto ei ole täällä, mä voisin ajaa sun autolla?"
"Ei, mutta kiitos tarjouksesta."
"Onnea, mä oon varma että sä pärjäät hyvin", hän vakuuttaa ja suutelee minua uudelleen. Kiitän häntä uudelleen, kerään tavarani ja jätän hänet yksin huoneeseeni. Tästä aamusta tuli loppujen lopuksi loistava, huolimatta siitä että herätykseni oli kymmenen minuuttia väärässä ajassa.
Ajomatka on nopea eikä matkalla ole yhtään ruuhkaa tai onnettomuuksia. Parkkipaikalla pysäköin etummaiseen ruutuun ja katson paljonko kello on. Se on vasta puoli yhdeksän. Päätän soittaa Harrylle ajankuluksi.
"Ootko sä kunnossa?" hän sanoo toisesta päästä.
"Joo, mä olen jo perillä", kerron hänelle. Pystyn kuvittelemaan hänen omahyväisen ilmeensä.
"Mähän sanoin, sä olisit voinut jäädä vielä kymmeneksi minuutiksi ja ottaa multa suihin", hän sanoo ja nauran hänelle.
"Sä olet aina niin pervo, jopa näin aikaisin aamulla", kikatan.
"Jep, mä olen vain johdonmukainen."
"Mä en aijo edes väittää vastaan." Kinastelemme leikkisästi edestakaisin hänen siveellisyytensä puutteesta kunnes me lopetamme puhelun ja minun on aika mennä sisään. Menen ylimpään kerrokseen missä Christian Vancen toimisto sijaitsee ja kerron vastaanoton naiselle nimeni. Hän ottaa puhelimensa käteensä ja soittaa jollekin, ja hetkeä myöhemmin hän lopettaa puhelun ja väläyttää minulle valtavan hymyn.
"Herra Vance haluaa tulla hakemaan sua itse, hän on tässä hetkessä", hän hymyilee.
"Herra Tomlinson!" hän tervehtii. Hänellä on puku päällään, se on vähän uhkaavaa mutta olen kiitollinen siitä että pukeuduin ammattimaisesti. Hänellä on paksu kansio kätensä alla.
"Hei herra Vance", hymyilen ja ojennan kättäni hänen ravistettavakseen.
"Sano vain Christian. Mä näytän sulle sun toimiston."
"Toimiston?" möläytän.
"Kyllä, sä saat oman toimiston, se ei ole kovin suuri mutta sä tarvitset omaa tilaa", hän hymyilee. Vau. En odottanut että saisin edes omaa pöytää, saatika toimistoa. Christian kävelee erittäin nopeasti, ja minun täytyy pinnistellä pysyäkseni perässä.
"Käydään paperityöt läpi sitten sun toimistossa." Hän kääntyy vasemmalle käytävään, joka on täynnä pieniä toimistoja.
"Täällä ollaan", hän sanoo. Oven vieressä on musta kyltti jossa lukee nimeni suurin, valkoisin kirjaimin. Tämän täytyy olla unta. Toimisto on yhtä suuri kuin huoneeni asuntolassa. Herra Vancella ja minulla on selvästi erilainen käsitys sanasta "pieni." Huoneessa on keskikokoinen kirsikkapuinen työpöytä, kaksi arkistointikaappia, kaksi tuolia, kirjahylly ja tietokone. Hän istuu pöydän eteen joten minä istun sen taakse. Minulla kestää varmasti jonkin aikaa tottua siihen että tämä on oikeasti minun toimistoni.
"No niin herra Tomlinson, käydään läpi mitä sun työtehtäviin kuuluu", hän sanoo. "Sun odotetaan käyvän läpi ainakin kaksi käsikirjoitusta viikossa, jos ne ovat hyviä, sä lähetät ne mulle. Jos ne eivät ole sen arvoisia, heitä ne pois." Leukani loksahtaa auki. Tämä työharjoittelu on kirjaimellisesti unelmieni täyttymys. Minulle maksetaan ja saan opintopisteitä lukemisesta.
"Sä aloitat viidellä sadalla viikossa, ja jos sä pärjäät hyvin seuraavat yhdeksänkymmentä päivää, sä saat palkankorotuksen", hän kertoo minulle. Viisi sataa viikossa! Se on paljon enemmän kuin odotin. Sillä rahalla voisin pian ostaa oman asunnon.
"Kiitos tosi paljon, tämä on enemmän kuin mä odotin", kerron hänelle. En malta odottaa että saan soittaa Harrylle ja kertoa hänelle tästä kaikesta.
"Ilo on mun puolella, mä luotan siihen että sä työskentelet kovasti. Ehkä sä voit kertoa Harrylle miten mahtavaa tämä on että hän voi tulla takaisin työskentelemään tänne", hän nauraa.
"Mitä?"
"Harry, hän työskenteli täällä ennen kuin Bolthouse sieppasi hänet meiltä. Hän aloitti työharjoittelijana viime vuonna mutta mä palkkasin hänet nopeasti ja hän työskenteli kotoa, sanoi ettei hän pidä työympäristöstä. Mene ja tiedä", hän hymyilee. "Mutta he tarjosivat enemmän rahaa, joten Harry otti lopputilin, mutta hän edelleen työskentelee kotoa." Hän oikaisee kelloaan.
"Mä yritän kertoa hänelle", nauran hermostuneena. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä että hänellä on työ. Hän ei ole koskaan maininnut sitä minulle.
"Hoidetaan nyt nämä paperityöt pois alta." Hän työntää minulle kansion. Puolen tunnin allekirjoitusten ja nimikirjainten merkitsemisen jälkeen saan vihdoin kaiken täytettyä.
"Sä voit sisustaa toimistosi ihan miten haluat, kunhan se on asiallinen tottakai", hän nauraa. "Mä jätän sut tutustumaan sun tietokoneeseesi, varmista että sä pystyt kirjautumaan sisään ja että salasana päästää sut järjestelmään niin sä voit lopettaa tältä päivältä. Nähdään taas huomenna", hän sanoo ja kävelee ulos, sulkien oven perässään. En voi olla kiljaisematta ja pyörähtämättä ympäri tuolillani, oman pöytäni vieressä, omassa toimistossani.

Heii, mä en eilen saanu tätä valmiiksi mutta kirjotin yli puolet tästä luvusta joskus yöllä ja sen varmaan huomaa, joten pahoittelen ensimmäisen puoliskon laatua :D
ugh mä haluan kirjottaa jonku kauhuficin mutta mä vihaan kauhutarinoita ja mua varmaa alkais pelottaa niin paljon että en uskaltais kirjottaa sitä loppuun ;__;

(älkää kysykö mistä keksin ton)

Yritän kirjottaa vielä toisen luvun tänään ja huomenna ainaki yhen luvun ja sit mulla alkaa koulu torstaina (EIIII) ja sen jälkeen yritän kirjottaa taas kaks lukua viikossa mut aluks niitä tulee varmaan vähä useemmin :D ja kommentoikaa kaikkee kivaa :) ♥♥