After (Larry-versio suomeksi)

Luku 65:

~~

"Mitä tapahtui? Mitä hän teki?" Liam kysyy kun vihdoin lakkaan nyyhkyttämästä.
"Harry oli Mollyn kimpussa, ja hän suuteli Mollyä ihan mun edessä. Kirjaimellisesti alle kahden metrin päässä musta", kerron hänelle.
"Kuulinko mä hänen sanovan että hän rakastaa sua?" Liam kysyy hiljaa.
"Joo... Mä en tiedä mitä se oli. Hän yritti vaan aiheuttaa jonkun kohtauksen tai jotain." En vieläkään ole keksinyt loogista selitystä.
"Luuletko sä... Älä suutu mulle... Mutta luuletko sä että ehkä se voi olla totta? Että hän, tiedätkö, rakastaa sua?"
"Mitä? Ei tietenkään. Mä en oo varma että hän edes tykkää musta, siis silloin kun me ollaan kahdestaan hän käyttäytyy eri tavalla ja ehkä hän välittää musta, mutta sitten kun me ollaan muiden ihmisten seurassa, hän on ihan erilainen. Mutta mä tiedän ettei hän rakasta mua. Hän ei kykene rakastamaan ketään muuta kuin itseään", selitän.
"Mä oon sun puolella Louis, oikeasti. Mutta mä näin sen ilmeen hänen kasvoillaan kun me ajettiin pois, hän näytti siltä kuin hänen sydämensä olisi särkynyt eikä sun sydän voi olla särkynyt jos sä et ole rakastunut", Liam sanoo. Se ei voi olla totta, minä tunsin sydämeni särkyvän kun hän suuteli Mollyä mutta minä en ole rakastunut Harryyn.
"Rakastatko sä häntä?" Liam kysyy yksinkertaisesti.
"En, mä en rakasta häntä. Hän on... No... hän on ääliö. Mä oon tuntenut hänet alle kaksi kuukautta, ja puolet siitä... Oikeastaan kokonaan, me ollaan riidelty. Sä et voi rakastaa jotain kaksi kuukautta tapaamisen jälkeen." Ääneni kuulostaa kireältä ja sanat tulevat ulos liian nopeasti. "Sitä paitsi, hän on ääliö."
"Sä sanoit sen jo", Liam sanoo ja huomaan hymynpoikasen hänen huulillaan kun hän yrittää pitää ilmeensä neutraalina.
En pidä siitä paineesta rinnassani minkä saan kun puhumme siitä että olisin rakastunut Harryyn. Se saa minut voimaan pahoin ja tila autossa tuntuu paljon pienemmältä. Avaan ikkunaa vähän ja nojaan päätäni sitä vasten.
"Haluatko sä tulla mun talolle vai mennä takaisin sun asuntolaan?" hän kysyy. Haluan mennä omaan huoneeseeni ja käpertyä sänkyyn palloksi mutta pelkään että Tristan tai Harry tulee. Mahdollisuus että Harry menisi isänsä talolle on niin pieni, että se vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.
"Sun talolle, mutta voidaanko me käydä mun huoneessa että mä saan haettua vaatteita? Anteeksi kun mä pyydän sua kuljettamaan mua ympäriinsä."
"Louis, sä et oo pyytänyt multa paljoakaan. Ajomatka on lyhyt ja sä oot mun kaveri, lakkaa kiittelemästä mua ja pyytelemästä anteeksi tuollaisia asioita", hän sanoo tiukasti mutta hänen lempeä hymynsä saa minut nauramaan.
Hän on paras henkilö jonka olen tavannut täällä ja olen kiitollinen siitä että hän on elämässäni.
"No anna mun kiittää vielä kerran siitä että sä oot niin hyvä ystävä", sanon ja hän rypistää otsaansa leikkisästi.
"Ole hyvä, siirrytään nyt eteenpäin", hän sanoo ja nyökkään.

Ryntäilen ympäri huonettani keräten käsiini vaatteita ja kirjoja. Minusta tuntuu kuin en enää ikinä olisi huoneessani. Tämä olisi ensimmäinen yö viiteen päivään kun nukun ilman Harrya. Olin alkanut tottua siihen, miten tyhmää minulta. Nappaan kännykkäni lipaston päältä ja kävelen Liamin autoon.
Kun pääsemme hänen talolleen, kello on yli yksitoista illalla. Olen rättiväsynyt ja kiitollinen siitä että Ken ja Karen nukkuvat kun me saavumme. Liam laittaa meille pizzaa uuniin ja otan vuokaleivoksen joita leivoimme aikaisemmin. Tuntuu kuin siitä olisi viikkoja, eikä tunteja, kun leivoin Karenin kanssa. Minulla on ollut pitkä päivä ja se alkoi niin hyvin aamulla herätessäni Harryn kanssa, ja sitten työharjoittelu, mutta sitten Harry pilasi sen, niin kuin aina.
Kun olemme syöneet pizzan, Liam ja minä kävelemme yläkertaan ja hän näyttää minulle vierashuoneen jossa nukuin viime kerralla. No en oikeastaan nukkunut siellä koska Harryn huudot herättivät minut. Ajassa ei ole ollut järkeä sen jälkeen kun tapasin hänet, kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja minua huimaa kun mietin parhaimpia aikoja mitä meillä on ollut. Kiitän Liamia uudelleen ja hän pyöräyttää silmiään ennen kuin hän jättää minut yksin ja menee omaan huoneeseensa. Laitan kännykkäni päälle ja löydän monia viestejä Harryltä, Tristanilta ja äidiltäni. Poistan ne kaikki, paitsi äitini viestejä, lukematta niitä. Tiedän jo mitä niissä sanotaan ja olen saanut siitä tarpeekseni tälle päivälle. Laitan kännykkäni äänettömälle ja lasken sen yöpöydälle. Puen yöpukuni päälle ja kiipeän sänkyyn. Kello on yksi aamuyöllä. Minun täytyy herätä neljän tunnin kuluttua. Huomisesta tulee pitkä päivä. Jos en olisi ollut poissa tämän aamun tunneilta, pysyisin vain kotona. Tai no, täällä. Tai menisin takaisin omalle asuntolalleni. Miksi minä pyysin Harryä tulemaan takaisin kirjallisuuteen?
Pitkän potkimisen ja pyörimisen jälkeen pyörähdän ympäri ja katson paljonko kello on. Se on melkein kolme. Huolimatta siitä että tämä päivä on ollut oletettavasti elämäni ja paras ja samalla huonoin päivä, olen liian väsynyt edes nukkuakseni.
Ennen kuin tajuan mitä olen tekemässä, seison Harryn makuuhuoneen oven edessä. Koska ympärilläni ei ole muita tuomitsemassa minua kuin minä itse, avaan toisen laatikon ja otan valkoisen t-paidan. Näen ettei sitä ole koskaan pidetty mutta minua ei kiinnosta. Vedän oman paitani pois päältäni ja puen sen tilalle. Menen makaamaan sängylle ja hautaan pääni tyynyyn. Harryn minttuinen tuoksu täyttää sieraimeni ja vihdoin nukahdan.