After (Larry-versio suomeksi)

Luku 70:

~~

Kun ajan pois Zaynin asunnolta mietin hetken mitä aion tehdä nyt. Tiedän että lähdin etsiäkseni Harryn, mutta minun täytyy oikeasti miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Harry joko sanoo minulle hirveitä asioita, kiroilee minulle ja käskee minun lähteä, tai hän myöntää että hänellä on tunteita minua kohtaan ja kaikki nämä hänen pelinsä ovat vain tapa käsitellä tunteitaan koska hän ei osaa ilmentää niitä normaalilla tavalla. Jos se ensimmäinen vaihtoehto tapahtuu, mikä on minusta todennäköisempää, en olisi yhtään huonommassa tilanteessa kuin nyt. Mutta jos se toinen tilanne tapahtuu, olenko minä valmis antamaan hänelle anteeksi ne kaikki hirveät asiat mitä hän on sanonut ja tehnyt? Jos me molemmat myönnämme tunteemme toisiamme kohtaan, tuleeko kaikki muuttumaan? Tuleeko hän muuttumaan? Kykeneekö hän välittämään minusta niin kuin minä tarvitsen, ja jos hän kykenee, pystynkö minä kestämään hänen mielialan muutoksensa?
Ongelma on se, etten osaa vastata mihinkään näistä kysymyksistä, en yhteenkään. Vihaan sitä miten Harry sumentaa ajatukseni ja saa minut tuntemaan oloni epävarmaksi. Vihaan sitä kun en tiedä mitä hän tulee tekemään tai sanomaan. Käännyn hänen talolleen johtavalle tielle, sinne hemmetin oppilaskunnan talolle jossa olen viettänyt ihan liikaa aikaa. Vihaan tätä taloa. Vihaan tällä hetkellä monia asioita ja kiukkuni Harrya kohtaan on melkein kiehumispisteessä. Pysäköin autoni tienvarteen ja ryntään rappuset ylös täpötäyteen taloon. Suuntaan suoraan vanhalle sohvalle jolla Harry yleensä istuu, mutta en huomaa hänen kiharaista päätään. Kumarrun nopeasti jonkun tukevan pojan taakse ennen kuin Tristan tai kukaan muu tuttu huomaa minua ja ryntään yläkertaan Harryn huoneeseen. Hakkaan nyrkkiäni oveen, ärsyyntyneenä siitä että se on jälleen kerran lukossa.
"Harry! Mä täällä, avaa ovi!" huudan ja jatkan hakkaamista. Ei vastausta. Missä helvetissä hän on? En halua soittaa hänelle ja kysyä, vaikka se olisi selvästi helpompaa kuin yrittää etsiä häntä tällä tavalla, mutta olen vihainen ja haluan pysyä vihaisena että voin sanoa mitä haluan ilman että tunnen huonoa omaatuntoa.
Soitan Liamille kysyäkseni onko Harry siellä, mutta hän ei ole. Ainoa paikka missä hän saattaa olla on kokolla, mutta epäilen että hän olisi siellä enää. Minulla ei kuitenkaan ole enää vaihtoehtoja, joten menen takaisin autooni ja ajan stadionille. Parkkeeraan autoni ja toistelen vihaisia sanoja jotka olen säästänyt Harrylle, etten unohda niitä, siltä varalta että hän oikeasti on täällä. Melkein kaikki ovat lähteneet tähän mennessä, kenttä on melkein tyhjä ja tuli on lähes sammunut. Juuri kun päätän lopettaa etsimisen, näen hänet nojaamassa aitaan lähellä maalitolppaa. Hän on yksin eikä hän näytä huomaavan kun kävelen häntä kohti kun hän istuu nurmikolle. Hän pyyhkäisee suutaan kädellään, ja kun hän ottaa kätensä pois suunsa edestä, se on punainen. Vuotaako hän verta? Hän kääntää päänsä ylöspäin kuin hän voisi aistia seurani. Hänen suupielensä vuotaa verta ja hänen poskeensa alkaa jo kehittyä mustelma.
"Mitä helvettiä?" sanon ja kyykistyn hänen eteensä. "Mitä sulle tapahtui?" kysyn kun hän katsoo minua. Hänen silmänsä ovat niin ahdistuneet ja vihani sulaa pois kuin sokeri kielelläni.
"Miksi sua kiinnostaa? Missä sun treffiseurasi on?" hän murisee. Pyöräytän silmiäni ja siirrän hänen kätensä pois hänen suultaan, paljastaen hänen haljenneen huulensa. Hän hypähtää kauemmas mutta puren huultani.
"Kerro mulle mitä tapahtui", käsken. Hän huokaisee ja kuljettaa sormiaan hiustensa läpi. Hänen rystysensä ovat halkeilleet ja veriset. Haava hänen etusormessaan näyttää syvältä ja tosi kivuliaalta.
"Jouduitko sä tappeluun?" kysyn.
"Mistä sä sellaista keksit?" hän sanoo sarkastisesti.
"Kenen kanssa? Ootko sä kunnossa?"
"Joo, mä oon kunnossa, nyt sä voit jättää mut rauhaan."
"Mä tulin tänne etsimään sua", kerron hänelle ja nousen seisomaan, pyyhkäisten kuivan ruohon pois housuistani.
"Ja nyt sä löysit mut, joten lähde."
"Sun ei tarvitse olla tollanen kusipää, mä luulen että sun pitäisi mennä kotiin peseytymään.  Sä saatat tarvita tikkejä sun rystyseen." Harry ei vastaa minulle mutta nousee seisomaan ja kävelee ohitseni. Tulin tänne huutamaan hänelle siitä että hän on idiootti ja kertomaan hänelle miltä minusta tuntuu, mutta hän tekee siitä vaikeaa. Tiesin että hän tekisi.
"Minne sä oot menossa?" kysyn ja seuraan häntä kuin eksynyt koiranpentu.
"Kotiin, tai no mä soitan Emmalle ja kysyn jos hän tulisi hakemaan mut. Hän ajoi."
"Jättikö hän sut tänne?" En pidä hänestä yhtään.
"Ei, tai no teknisesti ottaen joo, mutta mä käskin."
"Anna mun viedä sut kotiin", sanon ja tartun hänen takkiinsa. Hän ravistaa minut pois ja haluan lyödä häntä. Vihani palaa ja nyt olen ärsyyntyneempi kuin aikaisemmin. Pöydät ovat kääntyneet, meidän... Mikä tämä onkaan, on muuttunut. Minä olen yleensä se joka juoksee pakoon häntä.
"Lakkaa kävelemästä pakoon!" huudan ja hän kääntyy ympäri, silmät liekehtien. "Mä sanoin että anna mun viedä sut kotiin!" kiljun. Hän melkein hymyilee mutta sen sijaan hän rypistää otsaansa ja huokaisee.
"Okei. Missä sun auto on?" hän kysyy. Harry seuraa minua autolleni ja kiipeää apukuskin puoleiselle penkille kun käynnistän moottorin. Käännän lämmityksen päälle ja hieron käsiäni lämmetäkseni. Hänen tuoksunsa täyttää välittömästi auton, mutta nyt siihen on sekoittunut vähän metallisuutta. Se on silti suosikkituoksuni koko maailmassa.
"Miksi sä tulit tänne?" hän kysyy kun käännyn pois parkkipaikalta.
"Mä tulin etsimään sua." Yritän muistaa kaiken, mitä olin suunnitellut sanovani, mutta mieleni on tyhjä ja mietin vain suutelevani hänen haljenneita huuliaan.
"Mistä syystä?" hän kysyy hiljaa.
"Että me voitaisiin puhua, meillä on paljon juteltavaa", sanon. Haluan itkeä eikä minulla ole aavistustakaan miksi.
"Mä luulin että sä sanoit ettei meillä ole mitään puhuttavaa." Miksi hän tekee tästä näin vaikeaa?
"Rakastatko sä mua?" Sanat tulevat ulos nopeasti ja tukahtuneesti, en suunnitellut sanovani tuota. Hän kääntää päänsä minua kohti. "Mitä?" Hän kuulostaa järkyttyneeltä.
"Rakastatko?" Minusta tuntuu kuin sydämeni voisi pompata ulos rinnastani.
"Sä et oikeasti voi kysyä tuota multa samalla kun sä ajat autoa." Hänen katseensa on keskittynyt suoraan eteenpäin.
"Mitä väliä sillä on missä tai milloin mä kysyn, vastaa nyt vaan", pyydän.
"Mä.. mä en tiedä.. En. Sä et voi vaan kysyä joltain rakastaako hän sua kun hän on loukussa autossa sun kanssa. Mikä helvetti sua vaivaa?" hän sanoo äänekkäästi. Auts.
"Okei", on kaikki mitä saan sanotuksi.
"Miksi sä edes haluat tietää?"
"Ei sillä ole väliä", sanon.
"Kerro mulle miksi sä kysyit sitä", hän käskee.
"Älä kerro mulle mitä mun täytyy tehdä", huudan takaisin. Käännyn hänen talonsa pihaan ja hän katsoo ihmisten täyttämää nurmikkoa.
"Vie mut mun isälle", hän sanoo.
"Mitä? Mä en ole mikään hemmetin taksi."
"Vie mut nyt vaan sinne, mä haen mun auton aamulla." Hänen autonsa on nyt pihassa joten miksei hän vain voi ajaa itse?
En halua vielä lopettaa keskusteluamme joten pyöräytän silmiäni mutta lähden ajamaan kohti hänen isänsä taloa.
"Mä luulin että sä vihaat olla siellä?" sanon.
"Mä vihaankin. Mutta mä en halua olla monen ihmisen keskellä tällä hetkellä", hän sanoo hiljaa. "Aiotko sä kertoa mulle miksi sä kysyit sitä? Onko sillä jotain tekemistä Zaynin kanssa? Sanoiko hän sulle jotain?" Harry vaikuttaa hermostuneelta. Miksi hän aina kyselee onko Zayn sanonut minulle jotain?
"Ei, tällä ei ole mitään tekemistä Zaynin kanssa. Mä vaan halusin tietää", valehtelen. Sillä ei oikeasti ole mitään tekemistä Zaynin kanssa, vaan sen että minä rakastan Harrya ja hetken ajan ajattelin että hänkin saattaisi rakastaa minua. Mitä pidempään olen hänen seurassaan, sitä naurettavammalta ajatus alkaa tuntua.
"Minne sä ja Zayn menitte kokon jälkeen?" Harry kysyy kun käännyn hänen isänsä pihaan.
"Hänen asunnolleen", myönnän. Harryn vartalo jännittyy ja hän puristaa veriset nyrkkinsä yhteen, repien hänen ihoaan pahemmin.
"Panitteko te?" hän kysyy ja suuni loksahtaa auki.
"Mitä? Miksi helvetissä sä noin olettaisit? Sun pitäisi tuntea mut jo paremmin! Ja kuka sä luulet olevasi kun sä kysyt noin henkilökohtaisia kysymyksiä? Sä teit sen selväksi ettet sä välitä musta, joten entä sitten jos pantiin?" huudan.
"Eli ette?" hän kysyy uudelleen.
"Luoja Harry! Ei! Zayn suuteli mua, mutta en mä harrastaisi seksiä jonkun kanssa jonka mä hädin tuskin tunnen!" Harry nojautuu sammuttamaan autoni, puristaa verisen kätensä avaimen ympärille ja vetää sen pois virtalukosta.
"Suutelitko sä häntä takaisin?" Hänen silmänsä ovat suuret ja hän näyttää tuijottavan suoraan ohitseni.
"Joo.. Tai no mä en tiedä, mä luulen niin." En muista mitään muuta kuin Harryn kasvot mielessäni.
"Miten niin sä et tiedä? Oletko sä juonut?" Hänen äänensä on nyt voimakkaampi.
"En, mä vaan.."
"Sä vaan mitä!" hän huutaa ja kääntää koko vartalonsa minuun päin.
"Mä.. Mä vaan ajattelin sua", myönnän vihdoin. Hänen kivenkovat piirteensä pehmenevät valtavasti ja hän katsoo suoraan silmiini.
"Mennään sisälle", hän sanoo ja avaa oven. Mitä? "Tuu jo", hän sanoo uudelleen. Kiipeän pois autosta ja seuraan hänen perässään.

Moii :) mä en erityisemmin tykkää tästäkää luvusta, mulla on nykyään hirveesti vaikeuksia kirjottamisessa ._. (saattaa kyllä johtua siitäki et mä aina samalla keskityn kaikkeen muuhunki ku kirjottamiseen..) mutta niin toivottavasti te silti tykkäätte :D mä oon jo alottanu seuraavaa lukua ja mulla on siitä suunnilleen puolet valmiina, se on vähän tavallista lyhempi joten saatte sen huomenna ja mahdollisesti julkasen sillon jo toisenki luvun :) kommentoikaa mitä luulette että seuraavassa luvussa tapahtuu?