After (Larry-versio suomeksi)

Luku 8:

A/N: Heii :) mulla ei oo mitää sanottavaa joten nauttikaa luvusta ! :D

Tyttö kääntyy ympäri ja katsoo minua kun yritän liikuttaa jalkojani mutta ne eivät hievahdakaan.

"Voinko auttaa sinua?" hän virnistää. Harry nousee istumaan tyttö silti hänen vartalonsa päällä. Hänen ilmeensä on tasainen, ei huvittunut tai nolostunut tai mitään muutakaan. Hänen täytyy tehdä tämäntyylisiä asioita koko ajan.

"Ai... öhmm... Et anteeksi. Mä vaan etsin kylpyhuonetta, joku läikytti juomansa päälleni", selitän nopeasti. Tämä on niin epämukavaa mutta ei yllättävää. Pinkkitukkainen tyttö ja Harry ovat täydelliset toisilleen. Molemmat tatuoituja ja molemmat töykeitä.

"Selvä? No mene etsimään kylpyhuone", hän sanoo ja nyökkään, lähtien huoneesta. Ovi sulkeutuu ja nojaudun sitä vasten. Tähän asti collegessa ei ole hauskaa. En vain saa päähäni miten tällaisia bileitä voidaan pitää hauskoina. Sen sijaan että yrittäisin löytää kylpyhuoneen päätän etsiä keittiön ja putsata itseni siellä. Viimeinen asia mitä haluan on avata toisen oven ja löytää humalaisia hormonaalisia teini-ikäisiä toistensa päältä. Taas.

Keittiö ei ole vaikea löytää mutta se on aivan liian täyteen ahdattu koska suurin osa tarjolla olevasta alkoholista on ämpäreissä tiskillä. Minun täytyy kurkottaa tiskialtaaseen oksentavan bruneten ympäri että saan napattua palan paperia ja kasteltua sen. Kun pyyhin sillä paitani, halvasta paperista irtoavat pienet valkoiset hiutaleet peittävät märän kohdan tehden siitä vielä pahemman. Ähisen ja nojaan keittiötasoa vasten.

"Onko hauskaa?" Kuulen Niallin sanovan. Olen helpottunut nähdessäni tutun naaman. Hän hymyilee makeasti ja ottaa siemauksen juomastaan.

"Ei oikeastaan... Miten kauan nämä bileet yleensä kestävät?"

"Koko yön... Ja puolet huomisesta", hän nauraa ja leukani loksahtaa. Milloin Tristan haluaisi lähteä? Toivottavasti pian.

"Odota, kuka ajaa meidät takaisin asuntolalle?" kysyn häneltä, täysin tietoisena hänen verestävistä silmistään.

"En tiedä. Voit ajaa mun autolla jos haluat", hän tarjoaa ja minä huokaisen.

"En voi ajaa sun autolla, jos romutan sen tai jään yliajetuksi alaikäisten humalaisten kanssa joutuisin niin paljon ongelmiin." En voi enkä halua, kuvittele äitini ilme kun hän maksaa minut ulos vankilasta.

"Ei se ole pitkä ajomatka, sun pitäisi vaan ottaa mun auto. Sä et oo edes juonut. Muuten sun täytyy pysyä täällä paitsi jos haluat mun ajavan. Voin kysellä kaikilta jos joku..."

"Ei tarvitse. Keksin jotain." Nämä bileet aiheuttavat enemmän ongelmia minuutti minuutilta.