After (Larry-versio suomeksi)

Luku 78:

~~

Harryn silmät seuraavat katsettani ja laajenevat kun hän näkee äitini. Hän yrittää tarttua käteeni mutta vedän sen kauemmas.
"Mitä helvettiä sä ajattelit!" äitini huutaa kun me lähestymme häntä.
"Mä.. Mitä?" en tiedä vielä mitä kaikkea hän tietää, joten pysyn hiljaa. Hänen vaaleat hiuksensa näyttävät kirkkaammilta kehystämässä hänen täydellisiä kasvojaan.
"Mitä helvettiä sä ajattelit Louis! Natalie on vältellyt mua viimeiset kaksi viikkoa ja mä viimein törmäsin hänen äitiinsä kaupassa ja tiedätkö sä mitä hän kertoi mulle? Että te kaksi olette eronneet! Miksi sä et kertonut mulle? Mun täytyi saada se selville kaikkein noloimmalla tavalla!" hän huutaa.
"Ei se oo niin iso juttu äiti, me erottiin", sanon ja hän henkäisee.
"Ei iso juttu? Sä ja Natalie olette olleet yhdessä vuosia, hän on hyvä sulle Louis. Hänellä on tulevaisuus, ja hän tulee hyvästä perheestä. Onneksi, mä olen juuri puhunut hänelle ja hän on suostunut ottamaan sut takaisin, sun siveettömästä käytöksestäsi huolimatta."
Viha kuplii sisälläni. "Miten mä kehtaankaan? Jos mä en halua seurustella hänen kanssaan, niin mun ei tarvitse. Mitä väliä sillä on millaisesta perheestä hän tulee? Jos mä en ollut onnellinen hänen kanssaan, niin se on ainoa asia jolla pitäisi olla merkitystä. Miten sä kehtaat puhua hänelle tästä, mä olen aikuinen!" työnnyn hänen ohitseen avaamaan ovea. Harry seuraa minua ja äitini ryntää meidän peräämme.
"Sulla ei ole aavistustakaan siitä miten naurettavalta sä kuulostat! Ja sitten sä ilmestyt tänne mukanasi tuon.. tuon.. punkkarin kanssa! Kato nyt häntä Louis! Näinkö sä kapinoit mua vastaan? Olenko mä tehnyt jotain mikä saa sut vihaamaan mua?"
"Ei tässä ole kyse susta! Miksi sä aina oletat että kaikki liittyy suhun!" Kyyneleeni uhkaavat päästä vapaiksi mutta kieltäydyn antamasta hänen voittaa. Vihaan sitä että alan itkeä ollessani vihainen, se saa minut näyttämään heikolta mutta en voi sille mitään. Harry seisoo lipastoni vieressä leuka kireällä ja kädet syvällä taskuissaan. Tietäisipä vain äitini että Harryn isä on WSU:n kansleri ja että hänellä on enemmän rahaa kuin Natalien perheellä. En suostu kertomaan hänelle sitä, sillä raha ei liity tähän mitenkään.
"Tässä ei ole kyse musta, tässä on kyse sun tulevaisuudesta! Sun täytyy ajatella tulevaisuutta, ei sitä miltä susta tuntuu nyt. Mä tiedän että hän vaikuttaa hauskalta ja vaaralliselta, mutta siinä ei ole tulevaisuutta! Ei hänen kanssaan.. Tuon friikin!" hän osoittaa Harrya.
Ennen kuin tajuan mitä olen tekemässä, nousen äitiäni vastaan. "Älä puhu hänestä noin!" kiljun. Harry astuu eteenpäin ja tarttuu minun kyynärpäähäni vetääkseen minut kauemmas. Äitini silmät ovat suuret ja punareunaiset.
"Kuka sä olet? Mun poikani ei koskaan puhuisi mulle tuolla tavalla! Hän ei koskaan vaarantaisi tulevaisuuttaan tai olisi niin epäkunnioittava!" Alan tuntea oloni syylliseksi ja juuri sitä äitini haluaa.
"Mä en vaaranna mun tulevaisuutta! Tässä ei nyt ole kyse edes mun tulevaisuudesta, mun kouluarvosanat on erinomaisia ja mulla on työharjoittelupaikka huomisesta lähtien! Sä olet äärettömän itsekäs kun sä tulet tänne ja yrität saada mut tuntemaan syyllisyyttä siitä että mä olen onnellinen. Harry saa mut onnelliseksi äiti, ja jos sä et voi hyväksyä sitä niin sitten sun pitäisi lähteä." Olen yhtä yllättynyt siitä mitä sanoin kuin hänkin.
"Anteeksi mitä?" hän tuhahtaa. Harry astuu väliimme. "Sä tulet katumaan tätä Louis! Mua inhottaa edes katsoa sua!"
Huone tuntuu pyörivän. En valmistautunut joutumaan sotaan äitini kanssa, en ainakaan tänään. Tiesin että olisi vain ajan kysymys milloin hän saisi tietää mutta hän ei ollut edes tutkassani tänään.
"Mä tiesin että jotain oli meneillään siitä päivästä lähtien kun mä näin hänet ensimmäisen kerran sun huoneessa, mä en vain uskonut että sä levittelisit jalkojasi hänelle niin nopeasti!" Auts.
"Nyt sä viet tämän liian pitkälle", Harry varoittaa häntä tummin silmin. Luulen että Harry on ainoa henkilö joka oikeasti uskaltaa sanoa äidilleni vastaan.
"Pysy sä tästä erossa!" äitini tiuskahtaa, ristien käsivartensa uudelleen. "Jos sä jatkat tämän pojan tapailemista niin mä en enää puhu sulle ja sä et todellakaan pysty maksamaan sun opiskeluja yksin, pelkästään tämä huone maksoi mulle tuhansia!" hän kiljahtaa.
"Sä uhkaat mun koulutusta koska sä et hyväksy sitä keneen mä olen rakastunut?" Olen tyrmistynyt.
"Rakastunut?" hän pilkkaa. "Voi Louis, mun naiivi pieni Louis, sulla ei ole aavistustakaan siitä mitä rakkaus on", hän nauraa. "Ja sä luulet että hän rakastaa sua takaisin?" Hänen naurunsa on enemmänkin käkätystä ja se saa minut voimaan pahoin.
"Kyllä mä rakastan häntä", Harry keskeyttää.
"Tietysti!" Hän kallistaa päätään taaksepäin nauraessaan.
"Äiti."
"Louis Tomlinson, mä varoitan sua. Jos sä et lopeta hänen tapailemistaan, sillä on seurauksia. Mä lähden nyt mutta mä odotan puhelua sitten kun sä saat sun pääsi selväksi", hän sanoo. Katson kun hän kävelee pois, hänen korkonsa kopisten käytävässä.
"Mä oon pahoillani", sanon Harrylle.
"Ei sulla ole mitään anteeksipyydettävää." Hän ottaa kasvoni käsiinsä. "Mä oon ylpeä siitä että sä puolustit itseäsi." Hän suukottaa nenääni.
"Mä en voi uskoa häntä, mä en voi uskoa että hän käyttäytyi noin ja uhkasi olla auttamatta mun yliopistomaksuissa. Hän ei maksa sitä kokonaan, mulla on osittainen stipendi ja mulla on vähän opintolainaa. Hän maksaa vaan kaksikymmentä prosenttia, josta suurin osa on tämä huone. Entä jos hän oikeasti lakkaa maksamasta? Mun täytyisi etsiä oikea työ mun työharjoittelun lisäksi", itken. Harry siirtää kätensä takaraivolleni ja työntää hellästi pääni hänen rinnalleen.
"Ssh.. Ssh.. Sulla ei oo mitään hätää, me keksitään jotain. Sä voit muuttaa asumaan mun kanssa", hän sanoo. Nauran ja pyyhkäisen silmiäni. "Mä oon tosissani, sä voisit. Tai me voitaisiin hankkia asunto kampuksen ulkopuolelta, mulla on tarpeeksi rahaa." Käännän katseeni Harryyn, hän näyttää vakavalta.
"Sä et voi olla tosissasi."
"Mä olen."
"Ei me voida muuttaa yhteen", nauran ja niiskutan.
"Miksi ei?"
"Koska me ollaan tunnettu vain muutama kuukausi, ja siitäkin suurin osa me ollaan riidelty", muistutan häntä.
"Entä sitten, me ollaan tultu toimeen melko hyvin tänä viikonloppuna", hän hymyilee ja me molemmat purskahdamme nauruun.
"Sä olet sekaisin, en mä aio muuttaa asumaan sun kanssa", kerron ja hän halaa minua uudelleen.
"Mieti sitä, mä haluan joka tapauksessa muuttaa ulos tosta talosta. Mä en oikeastaan sovi sinne joukkoon mikäli et ole huomannut", hän nauraa. se on totta, hänen pieni kaveriporukkansa ovat ainoita jotka eivät pukeudu joka päivä poolopaitoihin ja khakihousuihin. "Mä liityin siihen mukaan vain ärsyttääkseni mun isää, mutta se ei toiminut niin hyvin kun mä halusin."
"Sä voisit vain hankkia asunnon yksin", ehdotan. Minä en todellakaan ole muuttamassa yhteen hänen kanssaan näin pian.
"Niin, mutta se ei olisi yhtä hauskaa", hän virnistää ja kohottelee kulmiaan minulle.
"Voisi meillä silti olla hauskaa", kiusaan. Hänen ilkikurinen hymynsä kasvaa ja hän laskee molemmat kätensä takapuolelleni ja puristaa.
"Harry!" torun häntä leikkimielisesti.
Ovi aukeaa ja lakkaan hengittämästä. Olen helpottunut kun Tristan ja Steph astuvat huoneeseen. Hetken ajan luulin että äitini tuli takaisin huutamaan minulle.
"Mitä multa on jäänyt välistä? Mä oon melko varma että mä näin juuri sun äidin ajavan mun ohi ja näyttävän mulle keskaria?" Tristan sanoo enkä voi olla nauramatta.

Heii, mä ehin nyt kuitenki kirjottaa tän luvun jo tänään, mutta en tiiä ehinkö kirjottaa huomenna ku mun kaveri tulee yöks enkä tiiä monelta se lähtee, mutta mä kirjotan jos ehin :)
No niin, mitä mieltä ootte, pitäiskö Harryn ja Louisin muuttaa yhteen vai ei ?? :D Kommentoikaa :3