After (Larry-versio suomeksi)

Luku 7:

A/N mä päätin kirjottaa ton henkilöiden puheen puhekielellä mutta jos tykkäsitte siitä vanhasta tyylistä enemmän niin kertokaa, voin siirtyä takas siihen :) Seuraava luku tulee kai perjantaina, ehkä huomenna jos mulla on aikaa :)

Harry on jo kadonnut taloon ja toivon etten näe häntä enää uudelleen tänä iltana. Ihmisten määrästä päätellen en todennäköisesti näekään. Seuraan Tristania ja Niallia täpötäyteen taloon ja joku ojentaa minulle punaisen kupin. Yritän sanoa kiitos ei mutta hän on jo kadonnut joten asetan punaisen kupin tiskipöydälle ja jatkan kävelemistä talon läpi. Saavumme ihmisporukan luokse ja oletan automaattisesti heidän olevan Tristanin kavereita. He ovat kaikki tatuoituja kuten hänkin, he istuvat rivissä sohvalla ja tottakai Harry istuu aivan sohvan käsinojalla. Tunnistan punapään, luulen että hänen nimensä oli Steph, jonka tapasin aiemmin. Tristanin esitellessä minut porukalle yritän välttää katsomasta Harrya.

"Tässä on Louis, mun kämppis. Hän tuli tänne juuri eilen joten ajattelin että voisin näyttää hänelle miten pidetään hauskaa, kun on hänen ensimmäinen viikonloppunsa WSU: ssa", hän kertoo heille. Yksi toisensa jälkeen nyökkää tai hymyilee minulle. He ovat niin ystävällisiä, paitsi Harry tietysti. Poika jolla on oliivinsävyinen iho ojentaa kättään ja ravistaa minun omaani. Hänen kätensä on hieman kylmä punaisesta kupista hänen käsissään mutta hänellä on lämmin hymy. Luulen että näin kielilävistyksen mutta en ole varma.

"Olen Zayn, mitä sä opiskelet?" hän kysyy minulta. Huomaan hänen silmäilevän asuani ja hän hymyilee hieman mutta ei sano mitään.

"Mulla on englanti pääaineena", hymyilen ylpeänä. Kuulen Harryn tuhahtavan mutta en kiinnitä häneen huomiota.

"Mahtavaa, mä en ole vielä valinnut", Zayn nauraa ja minä vastaan nauruun. Miten hän ei ole vielä valinnut? Minä olen tiennyt että opiskelisin englantia pääaineena niin kauan kuin voin muistaa.

"Haluatko drinkin?" hän kysyy.

"En mä juo", kerron hänelle ja hän yrittää piilotella hymyään.

"Tristanin tyylistä tuoda pikku sievistelijä bileisiin", pikkuinen tyttö jolla on vaaleanpunaiset hiukset sanoo hengenvetoonsa. Esitän etten kuullut häntä ettei minun tarvitse vastata. Sievistelijä? En minä ole sievistelijä. Työskentelin ja opiskelin ankarasti päästäkseni sinne missä olen nyt ja äitini työskenteli koko ikänsä varmistaakseen että minulla on hyvä tulevaisuus, joten harmi vaan jos hänen mielestään olen 'sievistelijä' kun en pilaa itseäni tatuoinneilla ja hiusten värjäämisellä.

"Mä meen haukkaamaan happea", sanon ja käännyn kävelläkseni pois.

"Haluatko minun tulevan mukaan?" Tristan kysyy perääni. Pudistan päätäni ja kävelen kohti ovea. Tiesin ettei minun olisi pitänyt suostua tulemaan bileisiin. Voisin olla juuri nyt pyjama päällä käpertyneenä sänkyyni novellin kanssa. Voisin olla skypettämässä Natalielle jota ikävöin kamalasti, voisin tehdä mitä vain ja se olisi parempaa kuin istua ulkona näissä kamalissa bileissä seurana joukko humalaisia idiootteja. Päätän tekstata Natalielle.

*Mun on ikävä sua. Collegessa ei ole hauskaa tähän mennessä.* Lähetän ja istun kiviseinustalla odottaen hänen vastaavan. Ryhmä humalaisia tyttöjä kävelee ohitse kikattaen ja kompastellen omiin jalkoihinsa, miten vastenmielistä. Toivottavasti kaikki collegessa eivät ole tuollaisia.

*Miksei? Munkin on ikävä sua Lou. Toivon että olisin siellä sun kanssa.* Hymyilen hänen sanoilleen.

"Paska anteeks!" miehen ääni sanoo ja sekunnin murto-osan kuluttua tunnen kylmän nesteen sotkevan paitani etuosan. Tyyppi kompuroi ja nostaa itsensä pystyyn.

"Oikeesti, mun moka", hän mumisee ja istuu alas.

Nämä bileet eivät voisi enää mennä yhtään pahemmaksi. Minun paitani on sotkeutunut Luoja ties minkälaiseen alkoholiin eikä minulla ole mitään mihin voisin vaihtaa. Huokaisten nostan kännykkäni ja kävelen sisään etsiäkseni kylpyhuoneen. Työnnyn tungoksisen käytävän halki ja yritän avata jokaisen oven matkalla mutta mikään niistä ei anna periksi. En halua edes ajatella mitä ihmiset tekevät niissä huoneissa. Kävelen yläkertaan ja jatkan kylpyhuoneen metsästämistä.

Vihdoin yksi ovista aukeaa, valitettavasti se ei ole kylpyhuone, se on makuuhuone ja minun vuokseni vielä valitettavemmin Harry makaa sängyllä ja pinkkitukkainen tyttö istuu hajareisin hänen päällään.