After (Larry-versio suomeksi)

Luku 68:

~~

Tunnin jälkeen hyvästelen Liamin ja kävelen suoraan professorin luo selittämään poissaoloni. Hän onnittelee minua työharjoittelustani ja kertoo että hän muutti hieman opetussuunnitelmaa. Yritän pitää keskustelumme käynnissä kunnes Harry poistuu huoneesta.

Menen takaisin huoneeseeni ja lasken kaikki vihkoni ja kirjani sängylleni. Yritän opiskella mutta en pysty keskittymään kun odotan Tristanin, Harryn tai jonkun muun niistä monesta ihmisestä jotka aina näyttävät olevan meidän huoneessamme, ilmestyvän paikalle. Pakkaan opiskelutarvikkeeni laukkuun ja suuntaan autolleni. Aion etsiä jonkun muun paikan jossa voin opiskella, ehkä jonkun kahvilan.

Ajan kaupunkia kohti ja näen kirjaston kiireisen kadun kulmassa, ja sen parkkipaikalla on vain muutama auto joten käännyn sinne. Kävelen kirjaston perälle saakka ja istun ikkunan viereen. Otan esiin kaikki kirjani ja vihkoni ja ryhdyn opiskelemaan. Ensimmäistä kertaa voin opiskella rauhassa, ilman häiriöitä. Tästä tulee uusi turvapaikkani, täydellinen paikka opiskeluun.

"Anteeksi, mutta me suljemme viiden minuutin kuluttua", vanhempi kirjastonhoitaja kertoo minulle. Sulkevat? Vilkaisen ulos ikkunasta ja siellä on pimeää, en edes huomannut auringon laskevan. Minun täytyy ehdottomasti tulla tänne useammin.

"Selvä, kiitos", vastaan ja pakkaan tavarani. Tarkistan viestini ja minulla on yksi uusi tekstiviesti Zayniltä.

"Mä halusin vain sanoa sulle hyvää yötä, mä en jaksa odottaa perjantaita."

"Tosi kultaista, kiitos. Mäkin odotan sitä", vastaan.

Tristan ei ole huoneessa kun palaan joten vaihdan vaatteeni ja otan käteeni Humisevan harjun. Nukahdan nopeasti, nähden unia Heathcliffistä ja nummista.

Torstai kuluu sujuvasti eikä Harry kiinnitä minuun huomiota tunnilla, ja minä teen samoin. Vietän iltani kirjastossa kunnes se taas suljetaan ja menen aikaisin nukkumaan, valmistautuen perjantain kokkoon. Odotan innolla tapaavani Liamin tyttöystävän huomeniltana, ja että näen Karenin ja Kenin, olen todella alkanut pitää heistä.

Kun herään perjantaina, minulla on tekstiviesti Liamilta, hän kertoo ettei ole kampuksella tänään ollenkaan koska Danielle saapuu aikaisemmin kuin hän luuli. Mietin hetken lintsaavani kirjallisuudesta mutta päätän sitä vastaan, en anna Harryn pilata minulta mitään muuta.

Käytän vähän enemmän aikaa valmistautumiseen ja hiusteni laittoon tänään. Sään pitäisi olla lämmin joten puen päälleni violetin hihattoman takin ja farkut. Menen silti kahvilaan tunti ennen koulun alkua ja Tessa on minun edessäni jonossa. Ennen kuin ehdin kävellä pois huomaamattomasti, hän kääntyy ympäri.

"Hei Louis", hän hymyilee.

"Mitä kuuluu?" kysyn kohteliaasti.

"Hyvää, ootko sä tulossa tänään?"

"Kokolle?" kysyn.

"Ei kun bileisiin. Kokolla on kuitenkin tylsää, niin kuin joka vuosi."

"Ai, mä olen menossa sinne", nauran kevyesti ja hän naurahtaa.

"No jos sä kyllästyt siellä niin sä voit aina tulla bileisiin", hän ehdottaa ja ottaa kahvinsa. Kiitän Tessaa kun hän kävelee pois. Olen helpottunut huomatessani että Harryn kaveripiiri ei näytä olevan kiinnostunut kokosta, mikä tarkoittaa sitä ettei minun tarvitse törmätä heistä kehenkään tänään.

Kirjallisuuden tunnilla kävelen paikalleni mahdollisimman nopeasti vilkaisemattakaan Harrya. Jatkamme keskustelua Humisevasta harjusta mutta onneksi Harry pysyy hiljaa. Toivon että tämä jatkuva särky rinnassani menisi pois, mutta pienenemisen sijaan se tuntuu vain suurenevan joka päivä. Minun ei olisi pitänyt myöntää itselleni että minä rakastan häntä. Jos olisin vain vältellyt totuutta, niin ehkä se ei sattuisi näin paljon. Heti kun professori antaa meille luvan lähteä, kerään tavarani ja ryntään ovelle.