After (Larry-versio suomeksi)

Luku 48:

~~

En näe tai kuule Harrya suihkussa ollenkaan, joten toivon ettei hän lähtenyt mihinkään niiden tyttöjen kanssa. Hän ei edes tuonut vaatteita mukanaan, joten jos hän käy suihkussa, hän laittaisi päälleen vain likaiset vaatteet. Harry voisi pukea päälleen mudalla kuorrutetut vaatteet ja hän näyttäisi silti paremmalta kuin kukaan jonka olen nähnyt. Paitsi Natalie, muistutan itseäni. Kuivaan itseni ja puen vaatteeni takaisin päälleni ja lähden takaisin huoneeseeni. Olen helpottunut nähdessäni Harryn istuvan sängylläni. Hän on ilman paitaa ja hänen hiuksensa ovat vieläkin märät. Suljen suuni varmistaakseni ettei kieleni roiku ulkona. Löysä violetti paitani ja farkkuni näyttävät tyhmiltä verrattuna hänen tiukkoihin mustiin farkkuihinsa ja paljaaseen ylävartaloonsa. Ainakin minulla on päälläni tiukat farkkuni.
"Kylläpäs sulla kesti kauan", hän sanoo ja menee makuulle. Hänen lihaksensa supistuvat kun hän nostaa kätensä uudelleen päänsä taakse.
"Sun piti olla mukava, muistatko?" sanon ja kävelen Tristanin kaapille ja avaan oven saadakseni peilin esiin. Otan esiin hänen rajausvärinsä ja istun lattialle ja ristin jalkani peilin edessä.
"Mä olen mukava."
Pysyn hiljaa yrittäessäni rajata silmiäni. Yritettyäni kolme kertaa saada aikaan suora viiva yläluomeeni heitän eyelinerin peiliin ja Harry alkaa nauraa.
"Et sä kuitenkaan tarvi sitä", Harry kertoo minulle.
"Mä tykkään siitä", puolustan ja hän pyöräyttää silmiään. "Selvä, voidaanhan me vaan istua täällä koko päivä kun sä yrität laittaa sitä", hän sanoo. Se siitä mukavasta Harrysta.
Hän tajuaa mitä sanoi ja pyytää anteeksi kun pyyhin värin pois silmistäni, luovuttaen.
"Mä oon valmis", kerron hänelle ja Harry nousee seisomaan.
"Aiotko sä laittaa paidan päälle?" kysyn ja hän nyökkää.
"Joo, mulla on yksi mun rekassa." Muistan miten hän veti paidan rekastaan silloin siellä virrallakin. Olin oikeassa, hänellä täytyy olla siellä loppumaton varasto. En halua miettiä syytä sen takana.
Aivan kuten hän sanoi, hän ottaa autosta tavallisen mustan t-paidan ja laittaa sen päälleen.
"Lakkaa tuijottamasta ja nouse autoon", hän kiusaa minua. Kiellän tuijottaneeni änkyttäen ja tottelen.
"Mä tykkään siitä kun sä käytät valkoisia paitoja." Sanat lähtevät suustani ennen kuin ehdin miettiä. Harry kallistaa päätään sivulle ja virnistää minulle omahyväisenä.
"Niinkö on?" Hän kohottaa kulmakarvojaan. "No mä tykkään siitä kun sä käytät noita farkkuja, koska ne saa sun perseen näyttämään mahtavalta", hän sanoo ja leukani loksahtaa. Harry ja hänen suorat puheensa. Hän huomaa reaktioni ja nauraa.
Läimäytän häntä leikkisästi mutta taputan itseäni mielessäni selälle kun puin nämä housut. Haluan Harryn katsovan minua vaikka en koskaan myöntäisikään sitä ääneen ja olen imarreltu hänen oudoista kehuistaan.
"Joten minne mennään?" hän kysyy ja vedän kännykkäni esiin. Luen hänelle listan viiden metrin säteellä olevista autovuokraamoista ja kerron hänelle muutamia arvosteluja jokaisesta.
"Sä suunnittelet asioita ihan liikaa, joten me ei mennä mihinkään noista paikoista", hän sanoo.
"Kylläpäs mennään. Mä oon jo suunnitellut tämän, Bobin Super Autoissa on yksi Prius jota mä haluan käydä katsomassa", kerron hänelle ja hän irvistää kliseiselle nimelle.
"Prius?" hän sylkäisee.
"Joo? Niillä on paras polttoaineen kulutus ja ne on turvallisia ja..."
"Tylsää, mä tiesin jotenkin että sä haluaisit Priuksen, sä vaan kiljut 'Mies jolla on suunnittelukalenteri Priuksessaan!'" hän sanoo yrittäen matkia ääntäni ja nauran hänen kanssaan.
"Kiusaa niin paljon kuin haluat mutta mä tulen säästämän satoja polttoaineessa joka vuosi", muistutan häntä ja hän nojaa eteenpäin tökätäkseen poskeani.
Vilkaisen häntä järkyttyneenä siitä että hän tekisi noin pienen mutta suloisen asian ja hän näyttää olevan siitä yhtä yllättynyt kuin minä.
"Sä oot tosi söpö joskus", hän kertoo minulle ja katson ulos ikkunasta.
"Haha joo, kiitos vaan."
"Mä tarkoitan sitä hyvällä tavalla, niin kuin joskus sä teet söpöimpiä asioita", hän mumisee. Sanat vaikuttavat epämukavilta hänen kielellään ja tiedän ettei hän ole tottunut sanomaan tällaisia asioita.
"Okei..." sanon ja katson taas ulos ikkunasta. Jokainen sekunti jonka vietän Harryn kanssa kasvattaa tunteitani häntä kohtaan. On vaarallista antaa noiden pieniltä vaikuttavien hetkien tapahtua, mutta en voi hallita tilanteita joissa Harry on mukana. Olen pelkkä ohikulkija tässä myrskyssä.
Harry päätyy kuitenkin ajamaan Bobiin ja kiitän häntä. En pidä siitä kun asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu, mutta niin on tapahtunut paljon sen jälkeen kuin aloitin tämän jutun Harryn kanssa.
Bob on hikinen mies jolla on hiuksissaan aivan liikaa geeliä ja hän haisee nikotiinille ja nahkalle. Hänen hymynsä on varustettu kultahampailla ja Harry seisoo... tai no huojuu hänen yläpuolellaan, tehden hassuja ilmeitä silloin kun hän ei katso. Pieni mies näyttää olevan peloissaan Harryn kovasta ulkomuodosta, mutta en voi syyttää häntä. Vilkaisen Priusta kerran ja päätän etten halua sitä. Minulla on tunne että sillä hetkellä kun ajan pois vuokraamosta, se menisi rikki ja Bobilla on tiukka "ei palautusta"- sääntö.
Käymme muutamassa muussakin vuokraamossa ja ne ovat yhtälailla surkeita. Vietettyäni tunteja kaljuuntuvien miesten seurassa päätän pysäyttää autonmetsästyksen. Minun olisi mentävä kauemmas kampukselta etsimään kunnollista autoa ja tänään en vain jaksa. Päätämme hakea lounasta ja syömme sen autossa. Harry yllättävästi kertoo minulle tarinan siitä miten Zayn pidätettiin viime vuonna kun hän oksensi Wenddys'ssä. Päivä sujuu paremmin kuin olisin uskonut ja kerrankin minusta tuntuu että saatamme selvitä tästä lukukaudesta tappamatta toisiamme.
Matkallamme kampukselle ohitamme söpön pienen sorbettibaarin ja pyydän Harrya pysähtymään. Hän valittaa ja esittää ettei halua pysähtyä mutta näen vilauksen hymystä hänen happaman ilmeensä takana. harry käskee minun istua kun hän hakee meille sorbetit, kasaten päälle jokaisen kuviteltavissa olevan karkin ja keksin. se näyttää ällöttävältä mutta hän vakuuttaa minulle että se on ainoa tapa saada rahoista täysi hyöty. Niin ällöltä kuin se näyttääkin, se maistuu herkulliselta. En edes jaksa syödä omaani loppuun, mutta Harry syö mielellään omansa ja minun loppunikin.
"Harry?" miehen ääni sanoo. Harryn pää napsahtaa pystyyn ja hänen kulmansa rypistyvät. Oliko se se aksentti jonka kuulin? Hänellä on käsissään laukku ja mukinpidike, jossa on muki täynnä sorbettia.
"Öh... Hei", hän sanoo ja mies hymyilee. Tiedän välittömästi että mies on Harryn isä. Hän on pitkä ja laiha, niin kuin Harry ja hänellä on samanmuotoiset silmät, hänen silmänsä ovat tosin syvänruskeat eivätkä vihreät. Muuten he ovatkin täysin vastakohdat. Harryn isä on pukeutunut harmaisiin suoriin housuihin ja neuleliiviin. Hänen ruskeissa hiuksissaan on vähän harmaata sivuilla ja hän näyttää erittäin ammattimaiselta. Kunnes hän hymyilee siis, hänen hymynsä on lämmin, niin kuin Harryn silloin kun hän ei käytä niin paljon vaivaa ollakseen ääliö.
"Hei, mä olen Louis", sanon kohteliaasti ja ojennan käteni. Harry mulkoilee minua mutta en huomioi. Ei hän olisi kuitenkaan esitellyt meitä.
"Hei Louis, mä olen Ken, Harryn isä", hän sanoo ja ravistaa kättäni.
"Harry, sä et ole kertonut mulle että sulla on poikaystävä, teidän pitäisi tulla tänään illalliselle. Karen tekee kaikille hyvän aterian, hän on erinomainen kokki." Haluan kertoa hänelle että en ole Harryn poikaystävä mutta en voi koska hän alkaa puhua.
"Ei me voida tänään, mulla on bileet joissa mun pitää olla eikä Louis halua", hän tiuskahtaa. Henkäys pääsee huuliltani kun kuulen miten Harry puhuu isälleen. Hänen isänsä naama venähtää ja minusta tuntuu pahalta hänen puolestaan.
"Itse asiassa musta se olisi ihanaa. Mä olen myös Liamin kaveri", kerron surulliselle miehelle ja hänen iloinen hymynsä ilmestyy taas näkyviin.
"Oletko? Sehän on hienoa. Liam on mukava poika. Musta olisi kiva saada sut kylään illaksi", Ken sanoo ja hymyilen.
"Moneltako meidän pitäisi olla siellä?" kysyn ja tunnen Harryn silmien polttavan minua.
"Meidän?" hänen isänsä kysyy ja nyökkään. "okei... Seitsemältä, mun täytyy antaa Karenille muutama tunti aikaa valmistautua tai hän katkaisee mun pään", hän nauraa ja liityn mukaan. Harry tuijottaa vihaisesti.
"Kuulostaa hyvältä! Nähdään illalla", kerron hänelle. hän hyvästelee Harryn, joka ei reagoi mitenkään vaikka potkaisen häntä pöydän alla. Kun hänen isänsä lähtee rakennuksesta Harry nousee ylös äkillisesti ja läimäyttää tuolin takaisin pöytään, se kaatuu kumoon ja hän potkaisee sitä, lähtee rakennuksesta ja jättää minut yksin kaikkien tuijottaessa. Nostan hänen kaatamansa tuolin kömpelösti ja juoksen nopeasti hänen peräänsä.
Huudan hänen nimeään mutta hän ei huomioi ennen kuin hän on puolivälissä matkalla autolle. hän kääntyy ympäri niin nopeasti että melkein törmään häneen.
"Mitä helvettiä Louis! Mitä vittua toi oli?" hän huutaa minulle. Ohi kävelevät ihmiset alkavat tuijottaa mutta hän jatkaa.

Ensiks, anteeks ku kesti näin kauan, mulla on ollu tässä kaikenlaista niin ei ollu aikaa kirjottaa. toiseks, anteeks ku tää luku on huonosti suomennettu, mua väsyttää mut halusin laittaa tän nyt enkä vasta sunnuntaina. Kiitos taas kaikille kommentoijille, ootte ihania ♥♥ seuraava luku viimestään keskiviikkoon mennessä :)