After (Larry-versio suomeksi)

Luku 75:

~~

"Mitä?" kuiskaan tiukasti, enkä huomioi virnistystä joka vain kasvaa hänen kasvoillaan.
"Mä haluaisin liittyä sun seuraan", hän sanoo. Hän tarttuu sormillaan paitansa alareunaan ja vetää sen pois päältään ja kääntää takanani olevan suihkun päälle.
"Me ei voida vaan mennä yhdessä suihkuun, me ollaan sun isän luona ja Liam ja Danielle voi tulla takaisin koska tahansa", sanon. Ajatus alastomasta Harrystä suihkun alla saa minut kiemurtelemaan mutta se on liikaa.
"No, mä aion ottaa mukavan ja kuuman suihkun kun sä seisot siinä ja ylianalysoit", hän sanoo. Hänen housunsa ovat lattialla, ja samoin hänen bokserinsa kun hän astuu ohitseni suihkuun. En edes tajua tuijottavani ennen kuin hän sulkee suihkuverhon äkillisesti, piilottaen täydellisen vartalonsa keskeyttäen tuijotukseni.
"Eikö olekin ihanaa päästä kuumaan suihkuun pitkän päivän jälkeen?" Harryn ääni kuulostaa etäiseltä johtuen vedestä, mutta pystyn silti kuulemaan ylimielisen hymyn hänen äänessään.
"Mähän en voi tietää koska joku ilkeä, alaston heppu varasti mun suihkun", tuhahdan ja kuulen hänen naurahtavan.
"Seksikäs, ilkeä, alaston heppu?" hän kiusaa. "Tuu nyt vaan tänne ennen kuin kuuma vesi loppuu."
"Mä.." Haluaisin antaa periksi mutta suihkussa käynti jonkun muun kanssa on niin intiimiä, lähes liian intiimiä.
"Älä viitsi, elä vähän. Se on vaan suihku", hän sanoo ja avaa verhon. "Jooko?" Hän ojentaa kätensä ja silmäilen hänen pitkää, tatuoitua kehoaan, joka kiiltää vedestä, joka liukuu hänen ihoaan pitkin.
"Okei", kuiskaan ja riisuudun samalla kun hän katsoo jokaista liikettäni. "Lakkaa tuijottamasta", valitan hänelle ja Harry esittää olevansa loukkaantunut, asettaen kätensä rinnalleen.
"Kyseenalaistatko sä mun aatelisuutta?" hän nauraa ja nyökkään hitaasti, yrittäen olla nauramatta.
"Mä olen loukkaantunut." Hän ottaa kädellään kiinni omastani ja auttaa minut suihkuun. En voi uskoa että olen oikeasti tekemässä tämän, menossa suihkuun Harryn kanssa. Yritän parhaani mukaan peitellä vartaloani kun odotan hänen astuvan pois veden alta.
"Onko se outoa että mä rakastan sitä että sä olet edelleen niin ujo mun seurassa?" hän sanoo, siirtäen käteni pois edestäni. Pysyn hiljaa ja Harry lempeästi vetää minut kädestäni veden alle. Hän laskee päänsä alas, kastellen paljaan hartiani.
"Musta se on niin houkuttelevaa että sä olet niin ujo ja viaton, mutta sä annat mun tehdä sulle tuhmia asioita." Hänen hengityksensä korvaani vasten tuntuu kuumemmalta kuin vesi. Räpsäytän silmiäni kun hänen kätensä vaeltavat hitaasti käsivarsiani alaspäin ja hänen silmänsä tutkivat alastonta vartaloani.
"Ja mä tiedän että sä tykkäät siitä kun mä puhun sulle näin." Nielaisen ja hän hymyilee kaulaani vasten.
"Huomaatko sä miten sun syke kohoaa.. Mä melkein näen sen sun herkän ihon alta." Hän koputtaa etusormellaan kaulassani olevaa valtimoa. Wow. Minulla ei ole aavistustakaan siitä miten pystyn vielä seisomaan, olen varma että jalkani ovat muuttuneet  muusiksi, samoin kuin aivoni.
Hänen sormensa joka puolella vartaloani saavat minut olemaan välittämättä siitä että emme ole yksin talossa, niiden ansiosta haluan olla varomaton, ja antaa Harryn tehdä minulle mitä ikinä hän haluaakaan. Kun hänen pitkät sormensa kietoutuvat lantiolleni, nojaan häneen tahtomattani.
"Mä rakastan sua Louis, kai sä uskot mua?" hän kysyy. Nyökkään, miettien miksi hän kysyy sitä juuri nyt, sen jälkeen kun olemme sanoneet sen niin monta kertaa viimeisen kahdenkymmenen neljän tunnin aikana.
"Joo, mä uskon sua." Ääneni on käheä ja selvitän kurkkuani.
"Hyvä, mä en ole koskaan ennemmin rakastanut ketään." Hän muuttuu leikkisästä ja viettelävästä vakavaksi niin nopeasti että minun on vaikea pysyä perässä.
"Koskaan?" Luulen että tiesin sen jo, mutta on niin erilaista oikeasti kuulla hänen sanovan niin, varsinkin kun me olemme yhdessä suihkussa. Luulin että tähän mennessä hän olisi ottamassa minulta suihin eikä ilmaisemassa tunteitaan.
"En, ikinä, en lähellekään", hän myöntää. Mietin onko hänellä koskaan ennen ollut poikaystävää tai tyttöystävää, mutta en halua tietää jos on. Hän kertoi minulle ettei hän seurustele, joten pidän kiinni siitä.
"Ai", on kaikki mitä saan sanottua.
"Rakastatko sä mua niin kuin sä rakastit Natalieta?" hän kysyy. Jotain yskäisyn ja henkäyksen välistä karkaa suustani ja käännyn katsomaan muualle. Otan shampoon hyllyltä, en ole vielä edes pessyt mitään ja olemme seisseet tässä jo muutaman minuutin.
"No?" hän kysyy. En tiedä miten vastata siihen. Harryn kanssa on täysin erilaista kuin Natalien. Rakastin Natalieta, ainakin luulen niin. Tiedän että rakastin häntä, mutta en tällä tavalla. Natalien rakastaminen oli mukavaa ja turvallista, kaikki oli aina rauhallista. Harryn rakastaminen on raakaa ja jännittävää, se herättää joka hermoni eloon, enkä koskaan saa hänestä tarpeekseni. En koskaan halua olla erossa hänestä. Silloinkin kun hän sai minut hulluksi, minulla oli häntä ikävä ja minun täytyi yrittää kaikkeni pysyäkseni hänestä kaukana.
"Eli et?" Harry sanoo ja kääntyy pois päin, päästäen minut kokonaan veden alle. Tunnen oloni ahtaaksi pienessä tilassa, ja ilma on liian ohutta, liian höyrystynyttä kuumasta vedestä.
"Se ei ole samanlaista." Miten voin selittää sen hänelle kuulostamatta hullulta? Hänen hartiansa lysähtävät ja tiedän että jos hän katsoisi minua nyt, hänen otsansa olisi rypyssä. Kiedon käteni hänen vyötärönsä ympärille ja painan suukon hänen selkäänsä vasten.
"Se on erilaista mutta ei sillä tavalla kuin sä luulet", sanon. "Mä rakastan sua eri tavalla, Natalie oli niin tuttu ja turvallinen että hän tuntui melkein perheeltä. Musta tuntui että mun kuului rakastaa häntä, mutta mä en oikeasti rakastanut. Ainakaan samalla tavalla kuin mä rakastan sua. Mutta mä näin miten erilaista se rakkaus oli vasta sitten kun mä tajusin että mä rakastan sua. Mä en tiedä onko siinä edes järkeä", hengähdän. Tunnen vähän syyllisyyttä sanoessani etten rakastanut Natalieta mutta luulen tienneeni sen siitä hetkestä lähtien kun suutelin Harrya ensimmäisen kerran.
"On siinä." Kun Harry kääntyy taas ympäri, hänen silmänsä ovat paljon pehmeämmät. Himo, ja sitten pelko, ovat poissa, ja niiden tilalle ilmestyy.. Rakkaus? Tai helpotus.. En ole varma mutta hän nojautuu eteenpäin ja suukottaa otsaani. "Mä vaan haluan olla ainoa henkilö jota sä ikinä rakastat, niin kuin sä olet mun." Miten hän oli sellainen ääliö aikaisemmin ja nyt hän sanoo kaikkia näitä rakastavia asioita minulle? Hänen sanansa ovat suloisia ja yllättävän nöyriä häneltä, huolimatta siitä että niissä kuuluu vähän omistuksenhalua.
"Ratkaisevalla tavalla sä oletkin", lupaan hänelle. Hän näyttää tyytyväiseltä vastaukseeni ja hänen hymynsä palaa.
"No niin, voitko sä nyt siirtyä että mä saan tämän lian irti itsestäni ennen kuin vesi jäähtyy?" sanon ja työnnän hänet hellästi pois tieltäni.
"Mä voin tehdä ton sun puolesta." Hän tarttuu pesulappuun ja kaataa siihen saippuaa. Pidätän hengitystäni koko sen ajan kun hän hellästi hieroo likaa irti ihostani, väristen hänen osuessaan herkkiin paikkoihin, hänen kosketuksensa viipyen niillä.
"Mä olisin käskenyt sua pesemään mut, mutta mä en olisi voinut estää sitä mitä sen jälkeen olisi tapahtunut", hän iskee minulle silmää saaden minut punastumaan. Haluan selvittää mitä sen jälkeen olisi tapahtunut, ja haluan koskea joka ikistä senttimetriä hänen ihollaan. Mutta me emme ole yksin talossa ja Karen on varmaan jo saanut ruuan valmiiksi.
Kun olen puhdas ja tunnen oloni rauhalliseksi mutta virkeäksi Harryn kosketuksen jäljiltä, kuivaan itseni nopeasti ja puen päälleni collegehousut ja t-paidan laukustani. Harry kietoo pyyhkeen vyötärölleen ja seisoo takanani, tuijottaen minua peilin kautta. Hän näyttää niin taivaalliselta, jumalalliselta, ja täydelliseltä ja hän on minun.
"Noi housut tulevat vielä häiritsemään mun tarkkaavaisuuskykyä", Harry sanoo kun me kävelemme alakertaan.
"Oletko sä aina ollut tuollainen perverssi?" kiusaan ja hän nyökkää. Tajuan vasta keittiöön päästessämme miltä me näytämme, kun me molemmat tulemme alas hiukset märkinä. On ilmiselvää että me olimme yhdessä suihkussa, Harrya se ei näytä haittaavan mutta hänellä ei olekaan käytöstapoja.
"Mä tein voileipiä, ne on tuossa pöydällä", Karen kertoo. Hänkään ei näytä yllättyneeltä tai ainakaan se ei näytä haittaavan häntä. Minun äitini sekoaisi jos hän tietäisi mitä minä juuri tein. Varsinkin jos hän tietäisi että olin Harryn kanssa.
"Kiitti paljon", sanon Karenille. Ken istuu pöydän ääressä pino kansioita hänen edessään.
"Mulla oli tänään hauskaa Louis", Karen kertoo minulle kun alamme taas keskustella kasvihuoneesta. Harry syö hiljaisuudessa, vilkaisten minua aina välillä.
"Ehkä me voidaan jatkaa ensi viikonloppuna", ehdotan, unohtaen häät hetkeksi aikaa. "Ei kun unohda, sitä seuraavana viikonloppuna?" nauran.
"Joo, tottakai."
"öh, onko niissä häissä joku teema tai jotain?" Harry keskeyttää. Ken nostaa katseensa töistään.
"No ei oikeastaan teemaa, mutta me ollaan päädytty mustavalkoiseen hääsisustukseen", Karen sanoo hermostuneesti. Olen varma että tämä on ensimmäinen kerta kun he ovat keskustelleet häistä Harryn kanssa sen jälkeen kun hän sekosi Kenin kerrottua niistä.
"Ai. Mitä mun pitäisi pukea päälle?" hän kysyy rennosti. Haluan vain suudella häntä nähtyäni hänen isänsä reaktion.
"Oletko sä tulossa?" Ken kysyy, selvästi yllättyneenä mutta erittäin iloisena.
"Joo.. Kyllä kai", Harry kohauttaa olkiaan ja haukkaa toisen palan voileivästään. Karen ja Ken hymyilevät toisilleen ennen kuin Ken nousee seisomaan ja kävelee Harryn luo.
"Kiitos poika, tämä merkitsee paljon." Hän taputtaa Harrya olalle. Harry jähmettyy mutta suo isälleen pienen hymyn.
"Tämä on mahtavaa!" Karen sanoo ja taputtaa käsiään.
"Ei se oo mitään", Harry mutisee. Siirryn hänen viereensä istumaan ja asetan käteni hänen kädelleen pöydän alla. En ikinä olisi uskonut että saan hänet tulemaan häihin, saatika puhumaan siitä Kenin ja Karenin edessä.
"Mä rakastan sua", kuiskaan hänen korvaansa kun Ken ja Karen eivät kiinnitä huomiota. Hän hymyilee ja puristaa kättäni.
"Mä rakastan sua", hän kuiskaa vuorostaan.
"Harry, miten sun opiskelut sujuu?" Ken kysyy.
"Hyvin."
"Mä huomasin että sä vaihdoit taas sun kurssia."
"Joo, entä sitten?" Häntä alkaa selvästi ärsyttää.
"Sullahan on edelleen englanti pääaineena, eikö niin?"
"Jep."
"Sehän on hienoa, mä muistan kun sä olit kymmenen ja sä lausuit kohtia Kultahatusta koko päivän, joka päivä. Mä olen siitä asti tiennyt että sä tulet pärjäämään kirjallisuudessa", Ken nauraa.
"Niinkö? Muistatko sä sen?" Harryn äänensävy on ankara. Puristan hänen kättään pyytääkseni häntä rauhoittumaan.
"Joo, tottakai muistan", hän vastaa rauhallisesti. Harryn sieraimet värähtävät ja hän pyöräyttää silmiään.
"Mun on vaikea uskoa tuota koska sä olit koko ajan kännissä, ja jos mä muistan oikein, ja mä tiedän muistavani, sä revit sen kirjan kappaleiksi koska mä läikytin sun viskin. Joten älä yritä mennä ajassa taaksepäin mun kanssa, ellet sä tiedä mistä vitusta sä puhut." Harry nousee seisomaan kun minä ja Karen molemmat henkäisemme.
"Harry!" Ken sanoo kun hän lähtee huoneesta. Säntään hänen peräänsä ja kuulen Karenin huutavan Kenille.
"Sun ei olisi pitänyt mennä noin pitkälle hänen kanssaan Ken! Hän juuri suostui tulemaan meidän häihin, mä luulin että me sovittiin että edetään pieniä askeleita kerrallaan! Sitten sä menet sanomaan jotain tuollaista, sun olisi vain pitänyt antaa sen olla!" Karen sanoo, ja kuulen hänen äänestään että hän itkee jo.

Heii ja hyvää uuttavuotta !! :D Mä toivon että teillä kaikilla oli hyvä vuosi ja et vuodesta 2016 tulee vielä parempi :)
mä vaihdoin tän kirjan kannen (niin ku ehkä huomasitteki), mut kummasta tykkäätte enemmän, tästä vai siitä vanhasta?
♥♥♥