After (Larry-versio suomeksi)

Luku 88:

~~

Käytän käsiäni kömpiäkseni kauemmas Harrystä ja Danista kun Harry nostaa Danin päätä hänen kätensä edelleen Danin kaulan ympärillä, ja lyö sen nurmea vasten. Hetken aikaa mietin, olisiko Harry tehnyt samoin jos he olisivat jollain betonialustalla. Harry nostaa nyrkkinsä ilmaan ja lyö Dania leukaan.
"Harry!" kiljun ja nousen jaloilleni. Kaikki muut vain tuijottavat, Jace näyttää huvittuneelta ja jopa Ronnie vaikuttaa seuraavan näytöstä mielellään.
"Käske hänen lopettaa!" pyydän Jacelta, mutta hän vain pyörittää päätään kun Harryn nyrkki iskeytyy Danin jo valmiiksi verisiin kasvoihin.
"Tämä on ollut odotettavissa jo kauan aikaa, antaa heidän nyt selvittää se. Haluatko sä juotavaa?" hän virnistää minulle.
"Mitä? Ei, mä en halua juotavaa! Mikä helvetti sua vaivaa!" huudan. Ympärillemme on nyt kokoontunut väkijoukko ja ihmiset hurraavat tappelulle. En ole vielä nähnyt Danin lyövän Harrya ja olen siitä iloinen, mutta haluan että Harry lakkaa satuttamasta Dania.
Minua pelottaa liikaa käskeä Harrya lopettamaan itse, joten kun Zayn ilmestyy takapihalle, huudan hänelle. Hänen katseensa löytää minut välittömästi ja hän hölkkää paikalle.
"Käske hänen lopettaa!" huudan. Kaikki muut vaikuttavat rauhallisilta, paitsi minä. Jos Harry jatkaa hänen hakkaamistaan, hän vielä tappaa Danin. Tiedän sen.
Zayn nyökkää minulle nopeasti ja ottaa muutaman askeleen Harrya kohti. Hän kietoo nyrkkinsä Harryn paitaan ja vetää häntä taaksepäin. Harry on hämmentynyt joten hän irrottaa helposti otteensa Danista. Hän yrittää huitaista Zayniä, mutta hän väistää Harryn nyrkin helposti ja laskee kätensä Harryn hartioille. Zayn sanoo Harrylle jotain mistä en saa selvää ja nyökkää sitten minua kohti. Harryn silmät liekehtivät, hänen rystysensä ovat veriset ja hänen paitansa on revennyt Zaynin otteesta. Hänen rintansa kohoaa ylös ja alas raskaasti. En tee elettäkään kävelläkseni hänen luokseen, tiedän miten vihainen hän on minulle. Huomaan sen. En pelkää Harrya niin kuin minun varmaan pitäisi pelätä. Vaikka juuri näin hänet täysin malttinsa menettäneenä, tiedän, ettei hän koskaan fyysisesti satuttaisi minua.
Kun jännitys katoaa, melkein kaikki alkavat liikkua takaisin taloon. Danin runnottu vartalo makaa maassa ja Jace ojentaa hänelle kättään auttaakseen hänet pystyyn. Hän kompuroi pystyyn ja nostaa paitaansa ylös pyyhkäistäkseen veristä naamaansa sillä. Hän sylkäisee ulos veren ja syljen sekoitusta ja käännän katseeni muualle.
Harry kääntyy katsomaan Dania ja yrittää ottaa askeleen häntä kohti. Zayn ottaa hänestä kiinni uudelleen pysäyttäen hänet.
"Haista vittu Styles!" Dan sylkäisee. Jace astuu heidän väliinsä. Nyt hän tietysti haluaa tehdä jotain.
"Odota vain kun sun pieni.." Dan huutaa.
"Pää vittu kiinni", Jace ärähtää ja Dan sulkee suunsa. Dan vilkaisee minua ja otan askeleen taaksepäin. Mietin mitä Jace tarkoitti sanoessaan "Tämä on ollut odotettavissa jo kauan aikaa" Harrystä ja Danista, vielä hetki sitten kaikki vaikutti olevan hyvin heidän välillään.
"Mene sisälle!" Harry huutaa. Tiedän välittömästi että hän puhuu minulle.
Päätän kuunnella häntä, kerrankin, ja käännyn ympäri ja juoksen sisään taloon. Tiedän kaikkien tuijottavan minua, mutta minua ei kiinnosta. Työnnyn tungoksen läpi syvemmälle taloon ja ryntään Harryn huoneeseen, onneksi ovi ei ole lukossa. Unohdin varmaan lukita sen lähtiessäni, ja kauhukseni, matossa on suuri punainen läikkä. Jonkun on täytynyt kännissä kompuroida huoneeseen ja läikyttää juomansa vaalealle matolle. Hienoa. Kiiruhdan kylpyhuoneeseen ja tartun johonkin pyyheeseen ja kastelen sitä veden alla. Lukitsen Harryn huoneen oven astuessani sisään ja alan kiivaasti hinkata tahraa, mutta vesi vain levittää sitä pahentaen asiaa.
Oven lukosta kuuluu ääni aukeamisen merkiksi ja yritän nousta pystyyn ennen kuin Harry tulee sisään huoneeseen.
"Mitä helvettiä sä teet?" Hänen katseensa siirtyy pyyheeseen kädessäni ja sitten tahraan matossa.
"Joku.. Mä unohdin lukita oven kun mä menin alakertaan", myönnän ja katson häntä. Hänen sieraimensa värähtävät ja hän vetää syvään henkeä.
"Mä oon pahoillani", vingahdan. Viha säteilee hänestä enkä voi edes olla vihainen hänelle, koska tämä kaikki on minun syytäni. Jos olisin vain kuunnellut häntä ja pysynyt huoneessa, mitään tästä ei olisi tapahtunut. Hän hieroo kättään naamallaan turhautuneena ja otan askeleen häntä kohti. Hänen sormensa ovat haavoittuneet ja veriset, Harryn rystyset tuntuvat aina olevan siinä tilassa. Hän yllättää minut nappaamalla pyyhkeen kädestäni, ja hypähdän refleksinomaisesti taaksepäin. Hänen silmissään välähtää hämmennys ja hän kallistaa päätään kevyesti kun hän käyttää tahratonta osaa pyyheestä pyyhkäistäkseen rystysiään puhtaiksi.
Odotin hänen ryntäävän ulos ovesta ja rikkovan tavaroita huutaen minulle, mutta sen sijaan hän on hiljaa, mikä tuntuukin paljon pahemmalta.
"Voisitko sä sanoa jotain?" pyydän.
"Luota muhun Louis, sä et halua että mä puhun nyt." Hänen sanansa tulevat ulos vielä hitaammin kuin normaalisti.
"Haluanpas", sanon hänelle. En kestä hänen hiljaisuuttaan silloin kun hän on vihainen.
"Et halua", hän murahtaa.
"Haluanpas! Sun täytyy puhua mulle, kertoa mulle mitä helvettiä siellä tapahtui?" Huidon käsilläni ikkunaa kohti ja hän puristaa omat kätensä nyrkkiin kyljilleen.
"Voi hemmetti Louis! Sun täytyy aina väittää vastaan! Mä käskin sun pysyä mun vitun huoneessa, monta kertaa ja mitä helvettiä sä teet? Sä et kuunnellut, niin kuin yleensäkään! Miksi sun on niin hemmetin vaikeaa kuunnella mitä mä sanon?" hän huutaa ja lyö nyrkkinsä lipaston päälle, saaden puun halkeamaan.
Taas kerran, minun olisi vain pitänyt pitää suuni kiinni.
"Koska Harry, sä et voi vain sanoa mulle koko ajan mitä tehdä!" huudan takaisin.
"En mä teekkään niin, mä yritin pitää sut poissa tollaisesta paskasta mitä juuri tapahtui. Mä varoitin sua jo että he eivät ole hyviä ihmisiä mutta sä vain tepastelet tuolla Jacen kanssa ja ilmoittaudut vapaaehtoiseksi siihen vitun peliin! Mitä helvettiä se oli?" Suonet hänen kaulassaan ovat selvästi näkyvissä hänen ihoaan vasten niin että pelkään niiden katkeavan.
"En mä tiennyt mikä peli se oli!" puolustan itseäni.
"Sä tiesit etten mä halua sun pelaavan ja ainoa syy miksi sä halusit pelata on se että Mollyn nimi mainittiin ja sulla on joku hullu pakkomielle häneen!"
"Anteeksi mitä? Hullu pakkomielle? Ehkä mä en tykkää siitä faktasta että mun poikaystävällä oli tapana maata hänen kanssaan!" Poskeni hehkuvat. Mustasukkaisuuteni ja vihani Mollya kohtaan on vähän hullua mutta Harry juuri kuristi jotain poikaa koska hän melkein suuteli minua.
"No anteeksi kun mä joudun kertomaan mutta jos sulla on joku ongelma kaikkien kanssa joiden kanssa mä olen maannut niin sä haluat ehkä vaihtaa koulua", hän ärähtää ja suuni loksahtaa auki.
"Sulla ei ollut ongelmaa niiden tyttöjen kanssa alakerrassa", hän lisää ja sykkeeni kohoaa dramaattisesti.
"Minkä tyttöjen? Niiden kolmen jotka pelasivat meidän kanssa?"
"Joo ja suunnilleen kaikkien muidenkin tyttöjen kanssa jotka ovat alakerrassa!" Hänen äänessään ei kuulu mitään tunnetta kun hän tuijottaa minua. Yritän keksiä jotain sanottavaa mutta olen sanaton. Se fakta että Harry on harrastanut seksiä niiden kaikkien kolmen tytön kanssa ja käytännössä koko WSU:n naispopulaation kanssa saa minut voimaan pahoin, ja pahinta on se että hän vain heitti sen suoraan kasvoilleni. Näytän varmaan ihan ääliöltä viettäessäni aikaa Harryn kanssa kun kaikki tietävät että hän on maannut niin monen tytön kanssa. Tiesin että hän olisi vihainen minulle, mutta tämä on vain liikaa, jopa Harryltä. Minusta tuntuu kuin olisin mennyt ajassa taaksepäin siihen kun tapasin hänet ensimmäisen kerran ja hän tahallaan sai minut itkemään melkein päivittäin.
"Mitä? Ootko sä yllättynyt? Sun ei pitäisi olla."
"En." Se ei yllättänyt minua tippaakaan, se vain satuttaa minua. Ei hänen menneisyytensä, vaan se että hän sanoi sen minulle vain koska hän on vihainen. Hän sanoi sen vain satuttaakseen minua. Räpyttelen silmiäni ankarasti estääkseni kyyneleitä putoamasta mutta se ei toimi, joten käännyn poispäin Harrystä ja pyyhkäisen silmiäni.
"Mee pois", hän sanoo ja kävelee ovea kohti.
"Mitä?" kysyn ja käännyn häntä kohti.
"Mee vaan pois, Louis."
"Mene minne?"
"Takaisin sun huoneeseen.. En mä tiedä.. Mutta sä et voi jäädä tänne." Hän ei edes katso minua.
Tämä ei todellakaan ole sitä mitä odotin tapahtuvan. Kipu rinnassani kasvaa jokaisella hiljaisella sekunilla välillämme. Osa minusta haluaa pyytää häntä antamaan minun jäädä ja riitelemään hänen kanssaan kunnes hän kertoo miksi hän reagoi niin kuin hän reagoi alhaalla, mutta minussa on suurempi osa jota nolottaa ja sattuu hänen kylmä käytöksensä. Nappaan laukkuni sängyltä ja heitän sen olalleni. Kun pääsen ovelle, vilkaisen olkani yli Harrya toivoen että hän pyytäisi anteeksi tai muuttaisi mieltään, mutta hän kääntyy kohti ikkunaa ja jättää minut täysin huomiotta. Minulla ei ole aavistustakaan, miten pääsen takaisin asuntolalle, Harry ajoi minut tänne ja me suunnittelimme että jäisin tänne yöksi. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut yksin huoneessani, ja se ajatus ei houkuttele minua vähääkään. Ajomatka Harryn talolle tuntuu tapahtuneen päiviä sitten, eikä tunteja.
Kun pääsen alakertaan, tunnen jonkun nykäisevän paitaani. Pidätän hengitystäni kun käännyn ympäri, toivoen hiljaa ettei se ole Jace tai Dan.
Se on Harry.
"Tule takaisin ylös." Hänen äänensä on epätoivoinen ja hänen silmänsä punoittavat.
"Miksi? Mä luulin että sä haluat että mä lähden." Tuijotan seinää hänen takanaan. Harry huokaisee, nappaa laukkuni olaltani ja kävelee takaisin ylös. Ajattelen hetken että antaisin hänen vain ottaa laukun ja lähtisin silti, mutta nimenomaan jääräpäisen käytökseni ansiosta olemme tässä tilanteessa nyt.
Tuhahdan ja seuraan häntä hänen huoneeseensa. Kun ovi sulkeutuu perässäni, hän kääntyy ympäri ja peruuttaa minut ovea vasten.
"Mä oon pahoillani", hän sanoo katsoen minua silmiin. Hän työntää lantionsa minua vasten ja laittaa toisen kätensä ovea vasten lähelle päätäni, etten pääse liikkumaan.
"Niin mäkin", kuiskaan.
"Mä vaan.. Joskus mä menetän malttini. Mä en oikeasti maannut niiden tyttöjen kanssa, tai no en kaikkien kolmen", hän myöntää. Tunnen oloni vähän helpottuneeksi, mutta en täysin.
"Mun ensimmäinen vaisto kun mä suutun, on vastata vielä kovemmin, satuttaa sua niin paljon kuin mä pystyn mutta mä en halua että sä lähdet, ja mä oon pahoillani kun mä pelästytin sut hakkaamalla Danin siihen kuntoon. Mä yritän muuttua, sua varten.. Mä yritän olla sitä mitä sä ansaitset, mutta se on vaikeaa mulle. Varsinkin silloin kun sä tahallasi ärsytät mua", hän sanoo. Hän siirtää kätensä poskelleni ja pyyhkii pois loputkin kuivuneet kyyneleet.
"En mä pelännyt sua", sanon.
"Miksi et? Se näytti siltä kun mä otin sen pyyheen sulta."
"En.. Tai no silloin vähän, mutta mä enemmänkin pelkäsin sun puolesta silloin kun sä tappelit Danin kanssa."
"Pelkäsit mun puolesta? Hän ei edes lyönyt mua," hän kerskuu. Pyöräytän silmiäni.
"Mä tarkoitin että mä pelkäsin että sä tappaisit hänet tai jotain. Sä voisit joutua suuriin vaikeuksiin hänen pahoinpitelystään", selitän ja Harry naurahtaa.
"Eli siis, sä olit huolissasi meidän tappelun oikeudellisista seurauksista?" hän nauraa.
"Älä naura, mä olen edelleen vihainen sulle", sanon ja ristin käteni. En ole edes varma mistä olen suuttunut, paitsi siitä että hän käski minun lähteä.
"Mäkin olen edelleen vihainen sulle, mutta sä olet tosi huvittava", hän sanoo ja painaa otsansa minun otsaani vastaan.
"Sä teet mut hulluksi", hän sanoo.
"Mä tiedän", kerron hänelle.
"Sä et koskaan kuuntele mua ja sä aina väität vastaan. Sä olet itsepäinen ja sä olet sietämättömän rajoilla", hän jatkaa.
"Mä tiedän", toistan.
"Sä ärsytät mua ja aiheutat mulle ihan hemmetin paljon turhaa stressiä, puhumattakaan siitä että sä melkein suutelit Dania mun edessä." Hänen huulensa koskettavat kaulaani ja värähdän.
"Sä sanot niin ärsyttäviä asioita ja sä käyttäydyt kuin lapsi kun sä olet vihainen." Kaikista loukkauksista huolimatta minun vatsassani lepattaa kun hän suutelee ihoani ja jatkaa puhumistaan. Hän työntää lantiotaan minua vasten uudelleen, tällä kertaa voimakkaammin.
"Mutta kaiken sen lisäksi.. Mä myös satun olemaan hemmetin rakastunut suhun", hän sanoo ja imaisee voimakkaasti herkkää ihoa korvani alapuolella. Työnnän käteni hänen hiuksiinsa saaden hänet voihkaisemaan ja hän asettaa molemmat kätensä vyötärölleni, vetäen minut lähelleen. Tiedän että meillä on vielä lisää puhuttavaa, lisää ongelmia selvitettävänä, mutta tällä hetkellä haluan vain eksyä Harryyn ja unohtaa kaiken tänään tapahtuneen.

Heii ja sori että tää on myöhässä :(
kertokaa jos löydätte täältä jotai outoja lauseita koska musta tuntuu et niitä on tässä luvussa tosi paljo :D yritän jatkaa nopeemmin (varmaan tiistaina) mutta en tiiä ehinkö :/ mut yritän olla nopee :)