After (Larry-versio suomeksi)

Luku 23:

Tristan ei ole vielä huoneessa kun menen sinne takaisin. Hänen tuntinsa loppuvat kaksi tuntia minun omieni jälkeen.

Ottaessani esille kirjani ja vihkoni valmistautuakseni opiskeluun, soitan Natalielle. Hän ei vastaa. Hänen täytyy olla kiireinen. Toivoisin että hän olisi collegessa kanssani, se tekisi asioista niin paljon helpompia ja mukavampia. Me opiskelisimme ja katsoisimme elokuvia yhdessä juuri nyt. Syyllisyyteni siitä että suutelin Harryä kuluttaa minua. Natalie on niin ihana eikä hän ansaitse pettämistä. Olen onnekas kun hän on elämässäni. Hän on aina ollut täällä minua varten ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan. Olemme tunteneet toisemme käytännössä koko ikämme. Kun hänen vanhempansa muuttivat samalle kadulle olin haltioissani siitä että minulla olisi samanikäistä seuraa ja vielä enemmän haltioissani kun opin tuntemaan hänet. Hän oli vanha sielu kuten minäkin. Me vietimme aikamme lukien, katsellen elokuvia ja tuoden elämää äitini talon takana sijaitsevaan kasvihuoneeseen. Se kasvihuone on aina ollut turvapaikkani. Kun isäni joi piilouduin sinne eikä kukaan muu tiennyt mistä minut voisi löytää paitsi Natalie. Se yö kun isäni lähti oli kamala minulle. Äitini kieltäytyi edes puhumasta siitä. Se särkisi täydellisen julkisivun jonka hän oli luonut itselleen. Vaikka vihasin isääni niin paljon hänen juomisensa vuoksi ja koska hän kohteli äitiäni miten sattui, tarvitsin silti häntä isänä. Pystyin kasvihuoneesta kuulemaan lasin rikkoutuvan ja kun se loppui kuulin askeleita. Olin kauhuissani että se olisi isäni, mutta se oli Natalie. En ollut koskaan elämässäni ollut niin iloinen kenenkään näkemisestä ja siitä päivästä lähtien me olimme erottamattomat. Vuosien saatossa ystävyyssuhteemme muuttui joksikin suuremmaksi emmekä ole koskaan seurustelleet kenenkään muun kanssa.

Lähetin hänelle viestin ja kerroin rakastavani häntä ja päätin ottaa pienet päiväunet ennen kuin alan opiskella. Otan esiin kalenterini ja tarkistan tehtäväni vielä kerran varmistaakseni että ehdin tehdä kaiken vaikka otan parinkymmenen minuutin nokoset.

En ole nukkunut edes kymmentä minuuttia kun oveen koputetaan. Tristanin on täytynyt unohtaa avaimensa. Tietenkään se ei ole hän, se on Harry.

"Tristan ei ole vielä täällä", sanon ja kävelen takaisin sängylleni ja jätän oven auki häntä varten. Miksi hän edes vaivautuu koputtamaan, tiedän että Tristan antoi hänelle vara-avaimen siltä varalta että hän joskus lukitsisi itsensä ulos. Minun täytyy puhua hänelle siitä.

"Mä odotan häntä", hän sanoo ja istuu Tristanin sängylle.

"Tee miten tahdot", älähdän enkä huomioi hänen naurahdustaan kun vedän peiton päälleni ja suljen silmäni. En todellakaan saa nukuttua tietäen että Harry on huoneessani mutta esittäisin mieluummin nukkuvaa kuin keskustelisin kiusallisen ja töykeän keskustelun, joka meillä tulisi pakosti olemaan.

Hälytykseni menee päälle. "Ootko menossa johonkin?" hän kysyy ja pyöräytän silmiäni vaikka tiedän ettei hän voi nähdä.

"En, mä otin parinkymmenen minuutin päikkärit", kerron hänelle ja nousen istumaan.

"Sä laitat hälytyksen päälle varmistaaksesi että nukut kaksikymmentä minuuttia?" hän nauraa.

"Kyllä laitan." Mikä hänellä on ongelmana? Kaikki mitä hän tekee on pilkkaa minua. Tartun kirjoihini ja asetan ne siististi siihen järjestykseen missä tuntini ovat ja kasaan jokaisen tunnin muistiinpanot niiden päälle.

"Onko sulla OCD tai jotain?"

"Ei, mä vaan haluan pitää asiat järjestyksessä. Siinä ei ole mitään väärää että on järjestelmällinen Harry", näpäytän ja hän nauraa. Kieltäydyn katsomasta häntä mutta silmäkulmastani voin nähdä hänen liikkuvan ja nousevan ylös sängyltä. Rukoilen hiljaa ettei hän tulisi tänne, mutta näyttää siltä että rukouksiini ei vastata. Hän tulee ja seisoo yläpuolellani ja tarttuu kirjallisuuden muistiinpanoihini. Yritän ottaa ne häneltä mutta koska hän on ärsyttävä ääliö hän nostaa ne korkeammalle joten minun täytyy nousta seisomaan saadakseni ne. Hän heittää ne ilmaan ja ne putoavat lattialle hajallaan olevaksi sotkuksi.

"Nosta ne", vaadin. Hän vain virnistää ennen kuin tarttuu sosiologian muistiinpanoihini ja tekee samoin. "Harry lopeta!" huudan mutta hän tekee saman seuraavalle pinolle muistiinpanoja. Turhautuneena nousen ylös ja työnnän hänet pois sängyltä.

"Joku ei tykkää siitä että hänen tavaroillaan leikitään ", hän sanoo nauraen vieläkin. Miksi hänen täytyy aina nauraa minulle?

"No en tykkää!" huudan ja tönäisen häntä uudelleen. Hän astuu minua kohti ja tarttuu minua ranteesta, työntäen minut seinää vasten.

Hänen kasvonsa ovat vain parin tuuman päässä omistani. Minä hengitän aivan liian raskaasti. Haluan kiljua hänelle päästämään minut irti, ja vaatia että hän nostaa muistiinpanoni ja laittaa ne takaisin paikalleen. Haluan läimäistä häntä että hän lähtisi mutta en voi. Olen jäätynyt seinää vasten ja haltioissani hänen vihreiden silmiensä poltteesta minun sinisissä silmissäni.

"Harry, kiltti", hädintuskin kuiskaan kun vihdoin löydän sanat. En ole varma pyydänkö häntä päästämään irti vai suutelemaan minua. Hengitykseni ei ole vieläkään hidastunut ja hänen hengityksensä kasvaa tasaisesti. Sekunnit tuntuvat tunneilta ja hän vihdoin irrottaa toisen kätensä ranteestani. Mutta hänen toinen kätensä on tarpeeksi suuri pitelemään molempia ranteitani. Hetken ajan luulen että hän aikoo lyödä minua mutta hänen kätensä siirtyy poskelleni. Vannon että voin tuntea hänen sykkeensä kun hän tuo huulensa omilleni ja tuli rätisee ihoni alla. Tätä tunnetta olen etsinyt lauantai-illasta saakka. Jos voisin tuntea vain yhden asian loppuelämäni ajan, se olisi tämä. En anna itseni miettiä sitä, miksi suutelen häntä taas tai mitä kamalia asioita hän sanoo jälkeenpäin. Haluan vain keskittyä siihen miltä hänen huulensa tuntuvat omillani ja miten hänen suunsa maistuu taas mintulta. Sitä miten kieleni jotenkin seuraa hänen omaansa ja miten käteni kietoutuvat hänen leveiden hartioidensa ympärille. Hän päästää irti ranteestani ja työntää vartalonsa minun omaani vasten. Hänen kätensä tarttuvat reisieni yläosaan ja hän nostaa minut ylös. Jalkani automaattisesti kietoutuvat hänen vyötärönsä ympärille. Olen yllättynyt siitä miten vartaloni tietää automaattisesti miten reagoida häneen. Hautaan sormeni hänen hiuksiinsa ja kiskon niitä kevyesti samalla kun hän tekee tietään sängylleni, hänen huulensa silti omillani. Alitajuntani astuu taas esiin, muistuttaen minua siitä että tämä on hirveä ajatus, mutta työnnän sen taka-alalle, minä en lopeta tällä kertaa. Vedän Harryn hiuksia kovemmin, ansaiten voihkaisun häneltä. Ääni saa minutkin voihkaisemaan, se on seksikkäin ääni jonka olen ikinä kuullut ja haluan tehdä mitä tahansa saadakseni kuulla sen uudelleen. Hän istuu takaisin sängylleni pidellen minua vieläkin. Olen hajareisin hänen sylissään ja hänen kätensä pysyy vyötärölläni. Hänen pitkät sormensa painautuvat ihooni mutta kipu on mahtavaa. Vartaloni alkaa kevyesti keinua edestakaisin hänen sylissään ja hänen otteensa tiukkenee. "Vittu", hän hengähtää suuhuni. Tunnen uuden tunteen jota en ole tuntenut ikinä ennemmin kun tunnen hänen kovenevan erektiotani vasten. Kysyn itseltäni, miten pitkälle annan tämän mennä, mutta en tiedä vastausta. Hän päästää irti vyötäröstäni ja löytää paitani helman. Hän vetää sitä onnistuneesti vetäen sen pois päältäni. En voi uskoa että annan hänen tehdä tämän, mutta en halua hänen lopettavan. "Sä oot niin seksikäs Lou", hän sanoo. Ajatus likaisesta puheesta ei ollut koskaan vedonut minuun ennen kuin nyt. Alan heiluttaa itseäni kovemmin hänen sylissään ja hän kietoo kätensä ympärilleni vetäen minun vartaloni lähemmäs.

Juuri silloin ovenkahva alkaa kolista. Työnnän itseni pois Harryn sylistä ja tartun paitaani. Transsi jossa olin on rikottu kun heitän paitani pääni yli. Tristan astuu oven läpi ja katsoo Harryä ja minua. Hänen suunsa muodostaa kirjaimen "o" kun hän ottaa sisään kohtausta edessään. Tiedän että poskeni ovat kirkkaan punaiset ei pelkästään nolostumuksestani mutta myös siitä tavasta miten Harry sai minut tuntemaan.

"Mitä helvettiä mä missasin?" Tristan kysyy ja tuijottaa meitä molempia kasvoillaan valtava virne.

"Et mitään", Harry sanoo ja nousee ylös. Hän kävelee ulos ovesta katsomatta taaksepäin jättäen minut huohottamaan ja Tristanin nauramaan.

-Moi :P Mä odotan innolla kesälomaa ku sillon mulla on aikaa laittaa uus luku vaikka joka päivä :D

Kertokaas mielipiteitä tästä luvusta :)