After (Larry-versio suomeksi)

Luku 19:

-Mä huomasin tänään, että ku valitsee wattpadin kieleksi suomen niin tämä tarina on fanficeissä sijalla 16! joten mä halusin taas kerran kiittää teitä lukijoita koska te kaikki ootte ihan mahtavia ja ihania ja rakkaita<3 Mä toivon että jaksatte tulevaisuudessaki lukee tätä koska ilman teitä mä en jaksaisi suomentaa tätä :)♥ Päästän teidät nyt lukemaan, nauttikaa :D

Löydämme huoneen jossa minä ja Tristan yövyimme viimeviikolla. Valitettavasti toinen sängyistä on varattu kuorsaavalle humalaiselle tyypille. "Ainakin toinen sänky on tyhjä", Zayn nauraa. "Mä meen takaisin mun kämpälle, jos sä haluat tulla niin mulla on sohva jolla sä voit nukkua", hän tarjoaa. Minun täytyy ajatella selvästi. Zayn, niin kuin Harrykin, nukkuu ympäriinsä monien tyttöjen ja poikien kanssa. Jos suostun tähän, hän saattaa ajatella että suostun tekemään jotain muutakin kuin nukkua sohvalla. Hyvällä ulkonäöllään hänen on varmaan helppo saada ihmiset tekemään muutakin kuin nukkumaan.

"Luulen että jään tänne sen varalta jos Tristan tulee takaisin." Hänen naamansa venähtää vähän mutta hän hymyilee ymmärtävästi. Hän kehottaa minua olemaan varovainen ja antaa minulle halin hyvästiksi. Ovi sulkeutuu kun hän lähtee enkä voi olla lukitsematta sitä. Kuka tietää kuka sieltä tulee sisään? Vilkaisen tajuttomana kuorsaavaa miestä, enkä usko että hän herää ihan heti. Väsymys, jota tunsin alakerrassa on jotenkin kadonnut, ja mieleni vaeltaa takaisin kommenttiin jonka Harry teki siitä että minä ja Natalie emme ole vielä nukkuneet yhdessä. Se saattaa näyttää oudolta Harrylle, joka nukkuu eri tytön kanssa joka viikonloppu, mutta minä olen herrasmies. Meidän ei tarvitse harrastaa seksiä, me voimme pitää hauskaa tekemällä muita asioita niin kuin... No... Niin kuin käymällä elokuvissa tai juttelemalla kävelyllä. Tämän vuoksi lupasin itselleni etten juo, minun mieleni ei toimi kunnolla.

Huomaan tuijottavani kattoa ja laskevani laattoja nukahtaakseni. Sillä hetkellä kun suljen silmäni kuulen humalaisen tyypin pyörivän ympäriinsä toisella sängyllä. En huomio sitä ja alan vaipua uneen.

"Mä en oo... Nähnyt sua... täällä aikaisemmin", syvä ääni sammaltaa. Hyppään ylös ja hän lyö päänsä leukaani, jonka seurauksena puren kieltäni, kovaa. Hän laittaa kätensä sängylle, muutamien senttien päähän reisistäni. Hänen hengityksensä on rosoista ja hän haisee oksennukselta ja alkoholilta. "Mikä on sun nimi kaunis poika?" hän hengähtää ja minä yökkään. Minun pieni käteni kohoaa työntämään hänen olkapäätään yrittäen saada hänet kauemmas minusta. Se ei toimi ja hän vain nauraa.

"En mä satuta sua, mä vaan haluan pitää vähän hauskaa", hän sanoo ja nuolaisee huuliaan, jättäen kuolavanan leualleen. Vatsani kääntyy ympäri ja alan panikoida. En ole koskaan ennemmin ollut tappelussa mutta en tiedä mitä muutakaan tehdä nyt. Potkaisen häntä kovaa polveen ja hän huojuu taaksepäin, antaen minulle mahdollisuuden paeta. Tärisevät sormeni haparoivat lukkoa kunnes se vihdoin aukeaa. Muutamat ihmiset käytävässä katsovat minua kummasti kun ryntään heidän ohitseen. "Hei, tuu takaisin!" kuulen ällöttävän äänen sanovan takaani ja käännyn taakseni nähdäkseni että hän jahtaa minua. En muista että tämä käytävä olisi ollut viimeksi näin pitkä. Vieraita ei näytä säpsäyttävän se että jotain jahdetaan pitkin käytävää. Hän on nyt vain vähän matkan päässä minusta mutta hän kompastelee omiin jalkoihinsa antaen minulle lisäaikaa. Minne minä edes menen? Jalkani johdattavat minut käytävän päähän vasemmalle ainoaan paikkaan jonka tunnen koko tästä hiton talosta.

"Harry! Harry kiltti avaa ovi!" huudan paukuttaen toisella kädelläni ovea ja toisella yrittäen vääntää lukitun oven kahvaa.

"Harry!" kiljun taas ja ovi lennähtää auki. En tiedä mikä sai minut tulemaan hänen huoneeseensa mutta ottaisin milloin tahansa mieluummin hänen sanalliset loukkauksensa kuin humalaisen tyypin yrittämässä saada minua itselleen.

"Lou?" Harry kysyy näyttäen hämmentyneeltä. Hän pyyhkäisee silmiään kädellään. Hän on pukeutunut ainoastaan mustiin boksereihin ja hänen hiuksensa sojottavat joka suuntaan.

"Harry voinko mä tulla sisään? Tuo tyyppi..." sanon ja katson taakseni. Harry työntyy ohitseni ja katsoo käytävän päähän. Hänen silmänsä kohtaavat humalaisen tyypin ja kammottavan henkilön ilme muuttuu pelottavasta pelästyneeseen. Hän katsoo minua vielä viimeisen kerran ennen kuin kävelee takaisin toiselle puolelle käytävää. Mitä helvettiä tuo oli?

"Tunnetko sä hänet?" ääneni on pieni ja tärisevä.

"Joo, mee sisään", hän sanoo ja vetää minut kädestäni hänen huoneeseensa. En voi olla huomaamatta sitä ettei hänen selässään ole tatuointeja. Minusta se on outoa koska hänen rintansa, vatsansa ja kätensä ovat kaikki tatuointien peitossa. Hän hieroo taas silmiään. "Ootko sä kunnossa?" Hänen äänensä on karheampi kuin ennemmin, sillä hän ilmeisesti juuri heräsi.

"Joo... Anteeksi kun tulin tänne ja herätin sut." Miksi pyytelen anteeksi? Hänen pitäisi, mutta hän juuri auttoi minua pakenemaan tuolta hyypiöltä.

Harryn kädet juoksevat hänen sekaisten hiustensa läpi ja hän huokaisee. "Älä huoli siitä. Koskiko hän sinuun?" hän kysyy. Hänen ilmeessään ei ole merkkiäkään huumorista tai sarkasmista.

"Ei mutta hän yritti. Olin tarpeeksi tyhmä lukitakseni itseni huoneeseen humalaisen ventovieraan kanssa joten kai se on mun omaa syytä." Ajatus hänestä koskemassa minuun saa minut haluamaan itkeä, taas. Miksi olen niin tunteellinen aina kun olen tässä talossa?

"Ei se oo sun syytä että hän teki niin. Sä et ole tottunut tällaiseen... Tilanteeseen." Hänen äänensä on kiltti ja täydellinen vastakohta hänen tavalliseen ääneensä. Kävelen huoneen poikki hänen sänkynsä viereen pyytäen hiljaisesti hänen lupaansa. Hän taputtaa kädellään sänkyä ja istun alas kädet sylissäni.

"Enkä mä suunnittele tottuvanikaan. Tämä on oikeasti viimeinen kerta kun mä tulen tänne, tai mihinkään muihinkaan bileisiin. En mä tiedä miksi mä edes yritin. Ja se tyyppi... Se oli vaan niin..."

"Älä itke Lou", Harry kuiskaa. En ollut tajunnut itkeväni. Hän kohottaa kätensä ylös ja taistelen vastaan halua siirtyä pois. Mitä hän on tekemässä? Hän kaappaa peukalollaan kyyneleeni ennen kuin se ehtii pudota poskeani alas. Minun huuleni raottuvat yllättyneenä hänen hellävaraisesta kosketuksestaan. Kuka on tämä henkilö ja missä on se sarkastinen, töykeä Harry? Katson ylöspäin ja katseeni kohtaa hänen vihreät silmänsä ja hänen pupillinsa laajenevat. "En ollut huomannut miten siniset sun silmät on", hän sanoo niin matalasti että minun täytyy nojata eteenpäin kuullakseni hänet. Hänen kätensä on vieläkin kasvoillani ja minun mieleni laukkaa villisti. Minun on muistutettava itseäni siitä että minun ei pitäisi pitää hänen kosketuksestaan koska hän on poika, mutta jokin siinä saa minut tuntemaan lämpöä sisältä. Hän ottaa huulikorunsa hampaidensa väliin, työntäen suurimman osan alahuulestaan mukana. Harry irroittaa kätensä kasvoiltani ja minun silmäni katsovat uudelleen hänen huuliaan. Minun järkeni taistelee hormoneitani vastaan, mutta järkeni häviää ja painan huuleni hänen huuliaan vasten, yllättäen meidät molemmat.