After (Larry-versio suomeksi)

Luku 5:

A/N Taisin luvat tän luvun perjantaksi mutta hehh.. Tässä tää nyt kuitenki on :) yritän saada seuraavan luvun maanantaiksi, mutta jos en ehi niin se tulee sit varmaan vasta perjantaina koulukiireide vuoksi. Ja anteeks,muokkasin tätä vielä kännykllä ja tää on jokseenki sekasin joten jo tääl on virheitä niin se todennäkösesti johtuu siitä.

 

Onneksi Harry lähtee, joten Tristan ja minä voimme keskustella bileistä, tarvitsen enemmän yksityiskohtia.

"Missä ne bailut ovat? Onko se paikka kävelymatkan päässä?" kysyn häneltä samalla kun järjestelen kirjojani hyllyyn aakkosjärjestyksessä. Siitä on tullut tapa.

"Teknisesti ottaen ne ovat oppilaskunnan juhlat, yhdessä isoimmista oppilaskunnan taloista, se on juuri yliopiston alueen ulkopuolella joten emme mene kävellen. Niall hakee meidät", hän kertoo minulle ja olen kiitollinen siitä ettei Harry tule hakemaan meitä, vaikka tiedänkin että hän tulee olemaan siellä myös. Ajomatka hänen kanssaan vain näyttää niin epämukavalta ja melkein sietämättömältä. Miksi hän on niin töykeä? Jos jotain niin hänen pitäisi olla kiitollinen siitä etten tuomitse häntä sen perusteella miten hän on tuhonnut vartalonsa rei'illä ja musteella. Ehkä tuomitsen häntä vähän, mutta en ainakaan kasvotusten. Minut vain kasvatettiin kodissa jossa tatuoinnit ja lävistykset on mahdoton hyväksyä, minun hiukseni on aina kammattu ja geelattu (?) ja vaatteeni ovat puhtaat ja silitetyt. Niin se vain on.

"Kuulitko sinä minua?" Tristan kysyy ja nauraa.

"Anteeksi... Mitä?" En ollut tajunnut, että mieleni oli harhaillut.

"Sanoin vain että aletaan valmistautua että ehdimme sinne ennen kuin kaikki hauska tapahtuu", hän sanoo. Tämä kaikki tuntuu niin oudolta ja katselen vain ympärilleni siltä varalta että jostain hyppää joku kameran kanssa ja kertoo minulle että tämä on vain vitsi. Toljotan hänen paitaansa, hihat on leikattu pois ja se on valkoinen ja siinä lukee mustalla "fuck this". Minä en ikinä pukisi mitään jossa lukee jotain noin halventavaa. Hän laittaa päälleen erityisen tiukannäköiset mustat housut ja pörröttää jo valmiiksi sekaisin olevia hiuksiaan. Hän pukee punaiset converset ja laittaa kerroksen eyelineriä.

"Sattuivatko sinun tatuointisi?" kysyn häneltä kun otan esiin viininpunaisen napitettavan paidan ja löysät khakihousut.

"Ensimmäinen tavallaan sattui mutta ei yhtä paljon kuin luulisi. Vähän niin kuin ampiainen pistäisi sinua uudelleen ja uudelleen", hän kohauttaa olkiaan. Auts.

"Kuulostaa kamalalta", kerron hänelle ja hän nauraa. Tajuan että Tristan mahdollisesti pitää minua yhtä outona kuin minä pidän häntä.

"Sinä et oikeasti aio pukea tuota ethän?" hän kysyy ja katsoo vaatteitani. Minun käteni liukuu kangasta pitkin, tämä on lempi paitani enkä ottanut paljon vaatteita mukaan. Koska jätin kaupassa käynnin väliin tänään, minun täytyy järjestää aikaa tälle viikolle. Minun täytyy kirjata se ylös ennen kuin unohdan.

"Mitä vikaa minun paidassani on?" Yritän peitellä loukkaantumistani. Paidan kaulus istuu kaulani ympärille ja housut sopivat jalkaani juuri niin kuin niiden pitääkin.

"Ei kai mitään, se on vain vähän juhlava bileisiin. Voit lainata jotain minulta jos haluat?" hän tarjoaa ja minä nauran.

"Ei kiitos, voin kyllä hyvin pitää tämän", kerron hänelle ja käännyn ympäri vetääkseni päällä olevan paitani pois.

 

// Onko'geelattu' oikee sana ?? :D