After (Larry-versio suomeksi)

Luku 99:

~~

"Ihana olla kotona", ilmoitan kun Harry ja minä astumme asuntoomme. Voin melkein nähdä hengitykseni jääkylmässä olohuoneessamme.
"Paitsi silloin kun sä käännät lämmityksen pois päältä", tärisen ja Harry naurahtaa.
"Mä en vielä ole saanut selville miten se toimii, se on jotain huipputeknologiaa", hän puolustaa itseään saaden minut nauramaan.
"Mä haen meille jotain peittoja", sanon kun Harry yrittää selvittää miten termostaatti toimii.
Nappaan peiton sängyltä ja kaksi kaapista ennen kuin vien ne takaisin sohvalle ja palaan sitten takaisin makuuhuoneeseen vaihtaakseni vaatteeni. Otan kengät pois jalastani ja lattiakin tuntuu kylmältä. Kiiruhdan lipastolle etsimään lämpimintä yöpukuani kun Harry tulee huoneeseen.
"Anna mun antaa sulle jotain", hän sanoo ja vetää kaapista harmaan hupparin. Kiitän häntä hymyillen. En tiedä miksi rakastan Harryn vaatteiden käyttämistä niin paljon, mutta tuntuu melkein siltä että niiden käyttäminen tekee meistä läheisempiä. Natalie ei koskaan käyttänyt minun vaatteitani, paitsi kerran yhtä paitaani kun me olimme telttailemassa hänen perheensä kanssa.
Harrykin vaikuttaa pitävän siitä kun käytän hänen vaatteitaan. Hän katsoo himokkain silmin kun sujautan hupparin pääni yli. Huomaan hänellä olevan vaikeuksia ottaessaan solmiotaan pois ja tassutan hänen luokseen auttaakseni häntä. Hän katsoo minua hiljaa kun irrotan solmion hänen kaulansa ympäriltä ja lasken sen alas ennen kuin otan itselleni parin sukkia. Valitsen paksut, lämpimät violetit sukat jotka äitini antoi minulle viime jouluna. Joulu on vain kolmen viikon päässä, mietin haluaakohan äiti minut vielä jouluksi kotiin. En ole käynyt kotona sen jälkeen kun lähdin yliopistoon.
"Mitä noi on?" Harry naurahtaa ja heilauttaa karvapalloa juuri nilkkani yläpuolella.
"Sukat. Lämpimät sellaiset jos tarkkoja ollaan." Näytän hänelle kieltä.
"Kivat", hän kiusaa ja vaihtaa collegehousuihin ja -paitaan.
Siihen mennessä kun pääsemme takaisin olohuoneeseen, asunto on lämmennyt jo paljon. Harry laittaa television päälle ja menee makaamaan sohvalle, vetäen minut rintaansa vasten ja sulkee meidät peittovuoren sisään.
"Mä mietin, mitä sä teet jouluna?" kysyn häneltä hermostuneena. En tiedä miksi ujostelen kysyä häneltä joulusta kun me asumme jo yhdessä.
"Ai, no mä aioin odottaa ensi viikkoon että mä otan sen puheeksi kun kaikki on ollut ihan kaaosta tämän viikon mutta nyt kun sä mainitsit", hän aloittaa hymyillen mutta hänen kasvoillaan näkyy se sama hermostunut ilme joka minunkin kasvoillani on.
"Mä menen kotiin jouluksi ja mä haluaisin että sä tulisit mun mukaan?"
"Kotiin?" vinkaisen.
"Englantiin.. Mun äidin luokse", hän selittää sen mikä on ilmiselvää. "Mä ymmärrän jos sä et halua, mä tiedän että se on paljon pyydetty ja kun sä olet jo muuttanut yhteenkin mun kanssa."
"Ei sillä että mä en haluaisi, mä vaan.. en mä tiedä.." Ajatus siitä että menisin toiseen maahan Harryn kanssa on jännittävä mutta hirvittävä. En ole koskaan edes käynyt Washingtonin ulkopuolella.
"Sun ei tarvitse vastata tänään mutta kerro mulle pian, jooko? Mä lähden kahdeskymmenes päivä", hän selittää.
"Se on neljä päivää ennen mun syntymäpäivää", kerron hänelle. Hän yht'äkkiä liikahtaa ja nostaa pääni ylös.
"Sun syntymäpäivä? Mikset sä kertonut mulle että se on niin pian?" hän kysyy selvästi syyttävästi.
"En mä tiedä, kai mä en vain ole oikeastaan miettinyt sitä. Syntymäpäivät eivät oikeastaan ole mikään iso juttu mulle." Äidilläni oli tapana tehdä kaikkensa tehdäkseen jokaisesta syntymäpäivästäni erityisen mutta hän ei ole tehnyt sitä nyt muutamaan vuoteen.
"No mitä sä haluaisit tehdä sun syntymäpäivänä?"
"En mitään, ehkä me voidaan mennä syömään?" En halua tehdä siitä mitään suurta numeroa.
"Syömään.. En mä tiedä, eikö se ole vähän kohtuutonta?" hän  kiusaa. Kikatan ja hän painaa suukon otsalleni.
Loppujen lopuksi me nukahdamme sohvalle ja minä herään keskellä yötä hiestä märkänä. Nostan itseni pois Harryn päältä ja riisun hupparini ennen kuin menen säätämään lämmitystä pienemmälle. Pieni sininen valo joka välkkyy Harryn puhelimessa, joka on pöydän päällä, herättää uteliaisuuteni.  Nostan kännykän käteeni ja hipaisen sormellani näyttöä. Kolme uutta viestiä.
Laske kännykkä alas, Louis. Minulla ei ole mitään syytä käydä läpi hänen puhelintaan, se on sekopäistä. Lasken kännykän taas alas ja lähden kävelemään kohti sohvaa mutta kännykän värinä uuden tekstiviestin merkiksi pysäyttää minut.
Vain yksi, vilkaisen vain yhtä. Se ei ole hullua eikö niin? Tiedän että on täysin hullua käydä läpi Harryn viestejä mutta en voi estää itseäni.
"Soita mulle takaisin munapää", viestissä lukee. Jacen nimi lukee näytön yläreunassa. Viestin lukeminen oli hirveä ajatus. Se ei vienyt minua mihinkään ja nyt tunnen syyllisyyttä kun katsoin Harryn viestejä niin kuin joku hullu. Miksi Jace edes viestittelee Harrylle?
"Lou?" Harry sanoo karhealla äänellä saaden minut hyppäämään ja kännykkä lipeää otteestani. Se putoaa lattialle ja siitä kuuluu räsähdys.
"Mitä toi oli? Mitä sä teet?" hän kysyy pimeän huoneen toiselta puolelta, kun ainoa valo heijastuu televisiosta.
"Sun kännykkään tuli viesti.. Ja mä otin sen käteeni", sanon puoliksi valehdellen ja kyykistyn lattialle nostamaan sen. Näytössä on nyt pieni halkeama reunalla. "Ja sen näyttö meni rikki", lisään.
"Tuu vaan takaisin nukkumaan", hän tuhahtaa ja lasken kännykän alas ja kiipeän takaisin sohvalle hänen kanssaan.