After (Larry-versio suomeksi)

Luku 58:

~~

Maattuani Harryn käsivarsilla muutaman minuutin, alan miettiä lupaustani jäädä yöksi Harryn kanssa.
"Mulla ei ole mun kirjoja, tai hammasharjaa. Enkä mä ole käynyt suihkussa", kerron hänelle. Harry huokaa ja nousee ylös, irrottaen kätensä ympäriltäni.
"Me voidaan hakea sun kirjat aamulla ennen sun ensimmäistä tuntia, tai me voidaan jopa hakea ne nyt, kunhan sä tulet takaisin tänne mun kanssa. Sä lupasit", hän muistuttaa minua hymyillen. Hänen huulensa kohtaavat leukani, jättäen suudelmia ylös ja alas. Hänen huulensa ihollani saavat arviointikykyni heikentymään, hän tietää tasantarkkaan mitä hän on tekemässä.
"Ja entä se mun suihku?" muistutan häntä.
"Sä voit käydä täällä, käytävän päässä."
"Tässä talossa? Sieltähän saattaa tulla sisään kuka tahansa."
"Yksi, ovissa on lukot ja kaksi, mä tottakai liittyisin sun seuraan", hän vastaa. Rypistän otsaani hänen äänensävylleen mutta päätän olla huomioimatta sitä. "Selvä. Mä haluaisin mennä sinne suihkuun nyt, ennen kuin tulee kovin myöhä."
Hän nyökkää ja nousee seisomaan ja ojentautuu ottamaan farkkunsa. Kiipeän pois sängystä ja teen samoin, mutta jättäen bokserini pois. En haluaisi käyttää näitä samoja vaatteita huomenna, mutta koska Harry vie minut aamulla huoneeseeni hakemaan kirjoja, niin vaihdan vain sitten.
"Ei boksereita?" hän virnistää ja pyöräytän silmiäni.
"Onko sulla shampoota? Mulla ei oo edes kampaa." Alan ahdistua miettiessäni kaikkia asioita joita minulla ei ole mukanani. "Tai vanupuikkoja? Hammaslankaa?" luettelen.
"Rauhoitu, meillä on vanupuikkoja ja hammaslankaa. Meillä on varmaan jopa ylimääräinen hammasharja ja mä tiedän että täällä on kampa tai parikin. Täällä on varmaan ylimääräisiä boksereitakin jokaisessa koossa jos sä haluat", hän informoi.
"Boksereita?" kysyn ennen kuin tajuan että hän tarkoitti että ne ovat muiden ihmisten jättämiä. "Unohda", sanon ennen kuin hän ehtii selittää. Toivon ettei Harryllä ole jotain outoa kokoelmaa tyttöjen alushousuja ja poikien boksereita ihmisiltä joiden kanssa hän on nukkunut.
Harry johdattaa minut kylpyhuoneeseen, tunnen oloni täällä paljon mukavammaksi kuin aluksi ajattelin, vain siksi että olen ollut tässä kylpyhuoneessa muutaman kerran.
Harry kääntää veden päälle ja ottaa paitansa pois.
"Mitä sä teet?" kysyn.
"Menen suihkuun?"
"Ai, mä luulin että mä menisin ensin."
"Sä voit tulla mun kanssa", hän sanoo yksinkertaisesti.
"Uhm... Ei. Enkä ota", nauran. En minä voi mennä hänen kanssaan suihkuun.
"Miksi et? Mä oon jo nähnyt sut alasti, ja sä oot nähnyt mut. Miksi tämä on niin iso juttu?" hän valittaa.
"En mä tiedä... Mä en vaan halua." Tiedän sen että hän on jo nähnyt minut alasti mutta yhdessä suihkuun meneminen vaikuttaa vain niin intiimiltä. Jopa vielä enemmän kuin se mitä me juuri teimme.
"Okei. Mee sä sitten ensin." Hänen äänessään on hieman terävyyttä. Hymyilen suloisesti enkä huomioi hänen hapanta äänensävyään vaan alan riisuutua. Hän tutkii silmillään vartaloani ja katsoo sitten poispäin. Työnnän käteni verhon taakse testatakseni lämpötilaa ja astun sitten sisään.
Harry pysyy hiljaa kun kastelen hiukseni. Liian hiljaa. "Harry?" kutsun. Joko hän lähti kylpyhuoneesta?
"Niin?"
"Mä luulin että ehkä sä olit lähtenyt", myönnän. Hän siirtää verhoa vähän ja työntää kiharahiuksisen päänsä sisään.
"En, mä oon edelleen täällä."
"Onko jokin vialla?" kysyn häneltä. Hän ravistaa päätään vastaukseksi mutta pysyy hiljaa. Mutristeleeko hän tosissaan huuliaan kuin pikkulapsi koska en suostunut menemään hänen kanssaan suihkuun? Haluan melkein pyytää häntä liittymään seuraani, mutta haluan hänen tietävän ettei hän saa aina periksi. Hänen päänsä katoaa suihkusta ja kuulen hänen istuvan pöntön päälle.
Shampoo ja saippua molemmat tuoksuvat vahvasti myskille, ja minulla on ikävä vaniljantuoksuista shampootani, mutta ehkä nämä kelpaavat yhden yön. Siinä olisi ehkä ollut enemmän järkeä että Harry olisi jäänyt minun kanssani minun huoneeseeni, mutta Tristan olisi ollut siellä ja olisi ollut kiusallista selittää kaikki enkä usko että Harry olisi yhtä hellä Tristanin läheisyydessä. Ajatus häiritsee minua mutta työnnän sen pois.
"Voisitko sä ojentaa mulle pyyheen?" pyydän ja sammutan suihkun. "Tai kaksi, jos sulla on tarpeeksi." Käytän mieluummin kahta pyyhettä, yhtä hiuksilleni ja yhtä vartalolleni. Harry työntää kätensä verhon läpi, pidellen kahta pyyhettä. Kiitän häntä ja hän mutisee jotain mistä en saa selvää.
Harry vetää housunsa alas kun kuivaan itseäni, ja sitten hän kääntää suihkun takaisin päälle. En voi olla tuijottamatta hänen alastonta vartaloaan kun hän menee suihkuun. Minun olisi pitänyt mennä hänen kanssaan, ei siksi että hän mutristelee huuliaan, vaan siksi että minä oikeasti haluan.
"Mä menen takaisin sun huoneeseen", kerron hänelle. Hän ei kuitenkaan kiinnittäisi minuun huomiota. Harry kuitenkin vetää verhon auki niin että rinkulat jotka pitävät verhon ylhäällä kolisevat tankoa vasten.
"Etpä mene."
"Mikä on sun ongelma?" näpsähdän. Nyt hän ärsyttää minua.
"Ei mikään, sä vaan et mene takaisin yksin. Täällä asuu kolmekymmentä henkilöä, sä et mee harhailemaan yksin niille käytäville."
"Siinä on jotain muutakin, sä oot mutristellut siitä lähtien kun mä sanoin etten mä tule suihkuun sun kanssa."
"Enpäs ole."
"Kerro mulle tai mä lähden täältä pelkästään tämä pyyhe päällä", uhkaan, tietäen etten koskaan oikeasti tekisi sitä. Hän siristää silmiään ja tarttuu käteeni pysäyttääkseen minut, roiskauttaen vettä lattialle.
"Mä en vaan tykkää siitä että mulle sanotaan ei." Hänen äänensä on matala mutta paljon pehmeämpi kuin hetkeä aikaisemmin.
Kuvittelen että tällaisiin asioihin liittyen Harry harvoin, jos koskaan, kuulee sanan ei. Mieleni käskee kertomaan hänelle että hänen pitäisi tottua siihen, mutta minäkään en ole väittänyt hänelle vastaan ennen tätä. Heti kun hän koskettaakin minua, teen mitä ikinä hän tahtoo.
"No, mä en ole niin kuin muut ihmiset Harry", tiuskahdan. Mustasukkaisuuteni ohittaa ärtymykseni häntä kohtaan. Pieni hymy leikittelee hänen huulillaan samalla kun vesi virtaa hänen kasvoilleen. "Mä tiedän sen Lou, mä tiedän." Hän sulkee verhon ja jatkan pukemistani ja kuulen hänen sammuttavan suihkun.
"Sä voit laittaa jotkut mun vaatteet päälle kun sä menet sänkyyn", hän kertoo minulle ja nyökkään. Kuulen hänet juuri ja juuri koska olen niin keskittynyt hänen vedestä kimmeltävään vartaloon edessäni. Hän hieroo pyyhettä hiuksiaan vasten, jättäen sen sojottamaan joka suuntaan, ja sitten hän kietoo pyyheen vyötärönsä ympärille. Valkoinen pyyhe roikkuu niin alhaalla hänen lantiollaan, hän näyttää niin seksikkäältä. Tuntuu siltä kuin lämpötila kylpyhuoneessa olisi noussut kaksikymmentä astetta. Hän kyykistyy alas ja avaa kaapin, vetäen esiin hiusharjan ja asettaa sen minun käteeni.
"Tule", hän sanoo ja ravistan päätäni, yrittäen saada väärät ajatukset pois mielestäni. Kävelemme käytävää pitkin ja käännymme nurkasta kun pitkä, vaaleahiuksinen poika melkein törmää minuun. Vilkaisen hänen kasvojaan ja luitani alkaa kylmätä.
"Mä en olekaan nähnyt sua vähään aikaan", hän kehrää ja minua alkaa oksettaa.
"Harry", vinkaisen ja hän kääntyy ympäri. Häneltä kestää vain hetki muistaa että hän on se sama tyyppi joka yritti iskeä minua silloin aikaisemmin.
"Tuu pois hänen kimpustaan Neil", hän ärähtää ja Neil kalpenee. Hän ei varmaankaan nähnyt Harrya kääntyessään nurkan takaa.
"Mun moka Styles", Neil sanoo ja kävelee pois.
"Kiitti", kuiskaan Harrylle. Hän asettaa kätensä omani päälle ja avaa huoneensa oven.
"Mun pitäisi vain hakata hänestä ilmat pihalle, eikö niin?" Harry sanoo kun istun hänen sängylleen.
"Ei! Ei sun pitäisi", pyydän. En tiedä onko hän tosissaan enkä haluakkaan tietää. Hän ottaa kaukosäätimen lipastonsa päältä ja laittaa television päälle ennen kuin hän avaa lipaston laatikon ja heittää minulle t-paidan ja bokserit.
"Voisinko mä ehkä saada sen paidan jota sä käytit tänään?" En tajua miten oudolta se kuulostaa ennen kuin sanat pääsevät suustani.
"Mitä?" hän virnistää.
"Mä... No.. Unohda se. En mä tiedä mitä mä sanoin", valehtelen. Haluan laittaa sinun likaisen paitasi päälleni koska se tuoksuu hyvältä? Se kuulostaa oudolta ja hullulta. Hän naurahtaa ja nostaa paidan lattialta ja kävelee luokseni.
"Tossa kulta", hän sanoo ja ojentaa minulle käytetyn paitansa. Olen iloinen ettei hän nolannut minua enempää, mutta tunnen silti oloni jotenkin hassuksi.
"Kiitti", piipitän ja vedän sinisen paidan pois päältäni ja korvaan sen hänen paidallaan. Se tuoksuu juuri niin hyvältä kuin ajattelinkin. Hänen silmänsä pehmenevät kun hän katsoo minua.
"Sä oot kaunis", hän sanoo ja katsoo muualle. Minusta tuntuu siltä kuin hänen ei olisi ollut tarkoitus sanoa sanoja ääneen, mikä saa sydämeni paisumaan vielä enemmän. Hymyilen hänelle ja otan askeleen lähemmäs.
"Niin säkin", kehun ja hänen poskensa punehtuvat.
"Se siitä", hän nauraa. "Moneltako sun täytyy herätä aamulla?" hän kysyy ja istuu sängylle, selaten kanavia.
"Viideltä, mutta mä laitan mun oman herätyksen."
"Viideltä? Viideltä aamulla? Sun ensimmäinen tuntihan alkaa niin kuin, yhdeksältä? Miksi sun täytyy nousta niin aikaisin?"
"En mä tiedä, kai ihan varmuuden vuoksi?" Vedän kampaa hiusteni läpi.
"No herätään seitsemältä, mun keho ei toimi ennen seitsemää", hän kertoo minulle ja ähkäisen tyytymättömänä. Harry ja minä olemme niin erilaisia.
"Kuusi kolmekymmentä?" yritän ehdottaa kompromissia.
"Okei, kuusi kolmekymmentä", hän suostuu.
Kulutamme loput illasta katsomalla sekalaisia televisiosarjoja ennen kuin Harry nukahtaa pää syliini, minun kuljettaessa sormiani hänen hiustensa läpi. Liusun alas ja menen makaamaan hänen vierelleen, yrittäen olla herättämättä häntä.
"Lou?" hän mutisee ja hän heiluttaa käsiään edessään kuin etsien minua.
"Mä oon tässä", kuiskaan hänen takaansa. Hän kääntyy toiselle kyljelleen ja laittaa toisen kätensä ympärilleni ennen kuin nukahtaa uudelleen. Hän sanoo nukkuvansa paremmin kun minä olen hänen kanssaan, ja minusta tuntuu samalta.

•••

Seuraavana aamuna herätyskelloni soi kello 6.30 ja ryntäilen ympäriinsä yrittäessäni vetää eilisiä vaatteita päälleni ja herättäessäni Harrya ja yrittäessäni saada hänet pukemaan. Hänet on niin vaikea herättää. Tunnen oloni hermostuneeksi ja valmistautumattomaksi mutta ehdimme huoneeseeni kello 7.15 mennessä, joten minulle jäi reilusti aikaa pukea ja kammata hiukseni ja pestä hampaani uudelleen. Tristan nukkuu sen koko ajan kun olemme siellä, ja estän Harrya kaatamasta lasillista vettä hänen niskaansa että hän heräisi. Harry ei sano yhtäkään ilkeää kommenttia kun vedän jalkaani löysät housut ja tavallisen vihreän paidan.
"No niin, kello on vasta kahdeksan, meillä on kaksikymmentä minuuttia aikaa ennen kuin meidän täytyy kävellä kahvilalle", Harry sanoo ylpeänä.
"Meillä?"
"Niin, mä ajattelin että mä voisin kävellä sun kanssa? Mutta jos ei niin sekin sopii", hän sanoo ja kääntyy katsomaan muualle.
"Joo, tottakai se sopii." En vain ole tottunut tähän mikä ikinä meidän välillämme onkaan muuttunut. On mukavaa kun ei tarvitse vältellä Harrya tai pelätä törmäävänsä häneen. Mitähän Liam ajattelee? Kerrommeko me edes Liamille?
"Mitä meidän pitäisi tehdä näiden kahdenkymmenen minuutin aikana?" hymyilen.
"Mulla on muutama ehdotus." Hänen huulensa kääntyvät virneeseen kun hän vetää minut itseään vasten.
"Tristan on täällä", muistutan häntä kun hän imee ihoa korvani alla.
"Mä tiedän, me vaan pussaillaan", hän nauraa ja painaa huulensa omiani vasten.
Me lähdemme ennen kuin Tristan herää ja Harry tarjoutuu kantamaan laukkuni mikä on mukava mutta odottamaton ele.
"Missä sun kirjat on?" kysyn häneltä.
"En mä tuo niitä mukana, mä vaan lainaan niitä joka päivä, joka tunnilla. Niin mun ei tarvitse kantaa tällaista mukanani", hän sanoo ja viittaa laukkuuni hänen olkapäällään. Pyöräytän silmiäni ja nauran hänelle.
Kun saavumme kahvilalle Liam nojaa tiiliseinää vasten ja näyttää yllättyneeltä nähdessään minut ja Harryn yhdessä. Katson häntä "selitän kaiken myöhemmin" ilmeellä ja hän hymyilee.
"Mun täytyy lähteä, mulla on oppitunteja nukuttavana", hän sanoo ja nyökkään. En ole varma pitäisikö minun halata häntä. Hän pudottaa laukkuni ja kietoo kätensä vyötäröni ympärille, vetäen minut rintaansa vasten ennen kuin hän suutelee minua. En odottanut sitä. Vastaan suudelmaan ja hän päästää minusta irti.
"Nähdään myöhemmin", hän virnistää ja katsoo Liamia. Tämä ei voisi olla enää kiusallisempaa. Liamin leuka on käytännössä lattialla ja Harryn rohkea liike nolottaa minua.
"Öhmm... Anteeksi tosta." En yleensä välitä julkisista hellyydenosoituksista. Natalie ja minä emme koskaan ole tehneet mitään tuollaista, paitsi silloin kun yritin suudella häntä ostoskeskuksessa saadakseni Harryn pois mielestäni.
"Mulla on sulle paljon kerrottavaa", punastun ja Liam nostaa laukkuni.

Heii ja sori, mä tiedän että tää on myöhässä :c mulla ei oikeestaan oo ees kunnollista syytä, mua ei vaan huvittanu viikonloppuna kirjottaa ku toi poikien kiertue loppu ja mä oon tosi sad sen takia :(
anywayys mäki haluun oman Harryn joka sanoo et mä oon kaunis :)) mut kertokaas omia mielipiteitä koska niit on kiva lukee ja ne aina piristää mun päivää :) yritän saada seuraavan luvun valmiiks viikonloppuun mennessä !