After (Larry-versio suomeksi)

Luku 47:

~~

Räpäytän silmiäni muutaman kerran selvittääkseni hätääntyneen mieleni. Kerroin Harrylle että vastaisin rehellisesti mutta nyt minua pelottaa liikaa.
"No?" hän kysyy jo toista kertaa.
"Joo", mumisen ja peitän kasvoni käsilläni, mutta Harry vetää ne pois. Vaikka hän koskettaa vain ranteitani, tunnen sähköisen tunteen leviävän joka puolelle kehoani.
"Joo mitä?" Hänen äänensä on pingottunut, niin kuin hän tarvitsisi vastaukseni epätoivoisesti.
"Mulla oli sua ikävä", nielaisen, odottaen pahinta. En odottanut hänen huokaisevan helpotuksesta tai hymyn ilmestymistä hänen kauniille kasvoilleen, mutta juuri niin tapahtuu.
Haluan kysyä ikävöikö hänkin minua mutta ennen kuin saan siihen mahdollisuuden, hän alkaa taas puhua.
"Oikeasti?" hän kysyy. Miten monta kertaa hän aikoo laittaa minut sanomaan tämän? Nyökkään vastaukseksi ja hän hymyilee minulle ujosti. Harrykö muka ujo? Hän näyttää tyytyväiseltä vastaukseeni, varmaan tietäessään että hän on saanut minut kiedottua pikkusormensa ympärille.
"Voinko mä nyt mennä takaisin nukkumaan?" vingun. Tiedän ettei hän aio vastata tunnustukseeni, ja kello on jo paljon.
"Vaan jos sä suostut nukkumaan mun kanssa, niin kuin samassa sängyssä", hän hymyilee.
Huokaan ja menen makuulle Tristanin sängylle, varoen koskemasta Harryyn. Äkillinen nykäisy jalassani saa minut älähtämään yllättyneenä. Harry nostaa minut sängyltä ja heittää olalleen. Hän ei huomioi potkujani tai pyytöjäni laskea minut alas ennen kuin saavutamme oman sänkyni. Hän laskee toisen polvensa sängylle ja laskee minut makaamaan kyljelleni seinää vasten ja sitten hän laskeutuu vierelleni. Mulkoilen häntä hiljaa, tiedän että jos alan tapella vastaan, hän lähtee ja tiedän etten tosiaan halua sitä.
Harry kurottautuu alas nostamaan tyynyn jolla heitin häntä aikaisemmin ja asettaa sen väliimme esteeksi.
"Noin, nyt sä voit nukkua", hän virnistää ja minun on pakko hymyillä hänelle takaisin.
"Hyvää yötä", sanon puoliksi kikattaen.
"Öitä Louis", hän nauraa takaisin ja pyörähdän toisin päin omalla puolellani. En ole lähelläkään väsynyttä nyt kun tiedän että Harry on niin lähellä minua, joten päätän vain tuijottaa seinää.
Muutaman minuutin kuluttua tunnen tyynyn siirtyvän välistämme ja Harryn käden kietoutuvan vyötäröni ympärille ja vetäen minut rintaansa vasten. En liiku ollenkaan, tai kiinnitä huomiota hänen liikkeisiinsä, koska nautin liikaa siitä tunteesta kun olen painautuneena hänen rintaansa vasten.
"Mullakin oli ikävä sua", hän kuiskaa hiuksiani vasten. Hymyilen tietäen ettei hän voi nähdä minua. Tunnen miten hänen huulensa painautuvat kevyesti hiuksiani vasten ja vatsani heittää volttia. Niin paljon kuin rakastankin tätä, jään hämmentyneemmäksi kuin koskaan aikaisemmin kun nukahdan.

Herätyskelloni herättää aivan liian aikaisin ja pyörähdän ympäri sammuttaakseni sen. Muisto siitä kun Harry tuli huoneeseeni edellisiltana välähtää mielessäni ja räväytän silmäni auki nähdäkseni Harryn istuvan vieressäni, tuijottaen minua huvittuneena virnistellen.
"Sä oot tosi söpö kun sä nukut", hän kiusaa ja nousen istumaan niin nopeasti kuin voin.
"Mitä varten toi herätys on?" hän kysyy ja ojentaa kännykkäni. Sammutan sen ja kiipeän pois sängystä.
"Mä menen etsimään autoa tänään, joten sä saat lähteä koska haluat", kerron hänelle ja hän rypistää otsaansa.
"Sä et selvästi oo aamuihminen."
"Oonpas... Mä vaan en halua pidätellä sua." Kadun vähän sitä kun olin niin töykeä, mutta olin odottanut hänenkin olevan töykeä.
"Et sä pidättele. Saanko mä tulla sun mukaan?"
"Etsimään autoa? Miksi sä haluaisit tehdä niin?" Epäilen hänen motiivejaan.
"Miksi mulla täytyy olla joku syy? Sä käyttäydyt niin kuin mä suunnittelisin murhaavani sut tai jotain", hän nauraa ja pörröttää hiuksiaan.
"No mä oon vähän hämmentynyt sun iloisesta mielestä nyt aamulla... ja siitä että sä oikeasti haluaisit mennä johonkin mun kanssa", myönnän.
"Mä vaan haluan... Ei mulla oo mitään muutakaan tekemistä."
"Mä luulen että kattolaattojen laskeminen olisi hauskempaa kuin mun mukaan tuleminen." Haluan oikeasti viettää aikaani hänen kanssaan mutta arvostelukykyni on jo valmiiksi sumea hänen vuokseen. Hän hämmentää minua liikaa, meidän suhteemme kulkee liikaa edestakaisin.
"Hei, jos sä et halua että mä tuun niin sano vaan niin mä lähden." Häntä selvästi ärsyttää.
"Mä haluan, mä vaan..."
"Sä vaan mitä?"
"Mä vaan pelkään että sä oot... Epäystävällinen mulle sen koko ajan." Käännyn hänestä pois päin ja kerään vaatteeni kasaan. Minun täytyy käydä suihkussa ennen kuin lähden mihinkään.
"En mä ole. Mä lupaan, anna mun vaan näyttää sulle että me voitaisiin... Että mä voin olla kiva. Vaan yksi päivä", hän hymyilee. Minusta tuntuu että yritämme lakkaamatta olla kavereita, ei olla kavereita, pysyä kaukana toisistamme, olla yötä toistemme luona, ja tähän mitä ikinä välillämme onkaan, on laitettu niin paljon energiaa. Natalie varmasti eroaisi kanssani uudelleen eikä hän enää koskaan puhuisi minulle jos saisi tietää että Harry vietti yötä täällä, minun sängyssäni, pidellen minua nukkuessamme. Kun olen eksyneenä ajatuksiini voin vihdoin myöntää että vaikka Natalie ei enää koskaan puhuisikaan minulle, se oli sen arvoista kun sain kuunnella Harryn rauhallista hengitystä korvassani kun hän nukkui.
En tiedä miksi pelkään lakkaamatta Natalien menettämistä, ehkä pelkään äitini reaktiota jos eroaisimme, tai ehkä vanha minä on niin kiinni Nataliessa, hän on aina ollut täällä tukenani ja minusta tuntuu että olen itselleni ja hänelle velkaa sen että jatkan meidän suhdettamme. Mutta luulen että suurin syy on se että tiedän ettei Harry voi antaa minulle sellaista suhdetta jonka tarvitsen ja oikeasti haluan hänen kanssaan.
"Maa kutsuu Louisia!" Harry kutsuu huoneen toisesta päästä. Olen ollut niin kiireinen seistessäni siinä keskustellessani mielessäni itseni kanssa että unohdin Harryn olevan samassa huoneessa.
"Onko kaikki kunnossa?" hän kysyy ja astuu minua kohti.
Oh, ei mitään, minä vaan myönsin itselleni että minulla on tunteita sinua kohtaan ja että haluan sinulta enemmän mutta tiedän ettet koskaan tule välittämään kenestäkään, varsinkaan minusta.
"Joo, kaikki on kunnossa, mä vaan mietin mitä mä laitan päälle", valehtelen. Hänen silmänsä putoavat käsissäni oleviin vaatteisiin ja hän kallistaa päätään mutta ei sano mitään.
"Joten, voinko mä tulla? Se olisi sulle helpompaa ettei sun tarvitse mennä bussilla. Niinhän sä meinasit tehdä, eikö vaan?"
Hän on oikeassa, se olisi helpompaa. "Joo."
"Joo mitä? Sä annat mun viedä sut vai sä aioit ottaa bussin?"
"Molemmat." Kävelen ovea kohti ja hän seuraa minua.
"Mitä sä teet?" kysyn häneltä.
"Tuun sun mukaan."
"Umm... Mä meen suihkuun. Heilutan suihkupussiani hänen edessään ja hän nappaa sen minulta.
"Niin mäkin", hän hymyilee. Hän kävelee ohitseni ja avaa oven katsomatta taakseen. Kiirehdin hänen peräänsä ja tartun hänen paidan helmaansa.
"Kiva kun liityit seuraan", hän vitsailee ja pyöräytän silmiäni.
"Päivä ei oo vielä edes alkanut ja sä jo ärsytät mua", kerron hänelle saaden hänet nauramaan.
Ryhmä tyttöjä kävelee ohitsemme pesutiloihin, he eivät edes yritä olla hienovaraisia tuijottaessaan Harrya. He eivät tuijota häntä hänen tatuointiensa tai lävityksiensä takia, vaan siksi että hän on seksikäs.
"Neidit", Harry hymyilee heille ja he kikattavat kuin koulutytöt. No, teknisesti ottaen he ovat koulutyttöjä mutta he ovat aikuisia joten heidän täytyisi käyttäytyä sen mukaisesti. Nalkutan itselleni siitä että olen niin vihainen kaikille joiden kanssa Harry tulee kosketuksiin, hän on sinkku ja saa tehdä mitä haluaa. Toivon vain että se olisi minun kanssani.

Heissulivei omg Drag Me Down musiikkivideo ♥♥ Mä haluan että meette kattomaan sen just nyt, kun saatte luettua tämän että rikotaan se vevo ennätys ;)

ja seuraava luku ehkä maanantaina, mulla on sunnuntaina syntymäpäivä niin en oo varma ehinkö kirjottaa :)