After (Larry-versio suomeksi)

Luku 63:

~~

"Hyvä, haetaan sulle jotain juotavaa", Zayn hymyilee ja kävelee keittiöön. Seuraan hänen perässään, psyykaten itseäni henkisesti että selviän näistä bileistä. Halusin kirota Harryn ja sanoa etten halua koskaan enää puhua hänelle, läimäistä häntä ja repiä Mollyn vaaleanpunaiset hiukset hänen päästään. Mutta Harrystä se olisi varmaan vain huvittavaa joten tyydyn sen sijaan kulauttamaan alas kirsikka vodkan jonka Zayn toi minulle ja pyydän toisen samanlaisen. Harry on pilannut minulta niin monta iltaa, enkä halua sitä tapahtuvan tänään.
"Woah, hidasta tappaja. Sä joit jo kaksi", Zayn nauraa kun hetken kuluttua ojennan taas kuppiani että hän täyttäisi sen uudelleen.
"Se on tosi hyvää", nauran ja nuolaisen jäljelle jääneen kirsikan maun huuliltani.
"No juo tämä seuraava vähän hitaammin, jooko?" hän hymyilee ja suostun.
"Mä luulen että me aiotaan pelata uusi kierros totuutta ja tehtävää", hän ilmoittaa. Mikä näissä aikuisissa on vikana kun he haluavat vain pelata ärsyttävää totuutta ja tehtävää? Luulin että ihmiset lakkaavat pelaamasta niitä lukiossa. Kipu rinnassani palaa kun mietin asioita joita Harry ja Molly on haastettu tekemään.
"Mitä multa jäi näkemättä edellisellä kierroksella?" kysyn häneltä hymyillen niin flirttailevasti kuin osaan. Näytän varmaan hullulta mutta hän hymyilee takaisin joten ehkä se toimii.
"Vaan jotain kännistä naaman nuolemista, sitä tavallista", hän nauraa. Kurkkuuni nousee pala mutta nielaisen sen juomani mukana. Nauran tekonauruani ja jatkan juomista samalla kun me kävelemme sohvalle. Zayn istuu lattialle viistosti Harryä ja Mollyä vastapäätä ja istun hänen viereensä, lähemmäs kuin normaalisti istuisin mutta se on juuri koko jutun pointti. Harryn silmät kapenevat viiruiksi mutta en huomioi häntä. Molly istuu edelleen hänen sylissään niin kuin joku huora, ja Tristan hymyilee minulle sympaattisesti ja vilkaisee Harrya. Kun Niallin vuoro tulee, vodka kehossani on alkanut vaikuttaa.
"Niall, totuus vai tehtävä?" Tristan kysyy ja Niall hymyilee.
"Totuus", hän vastaa ja Tristan pyöräyttää silmiään.
"Nynny", hän sanoo. "Onko se totta että sä kusit Stephin kaappiin viime viikonloppuna?" hän kysyy ja kaikki alkavat nauraa, paitsi minä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä mistä he puhuvat.
"Ei! Mä oon jo kertonut teille että se en ollut mä!" hän ähkäisee ja kaikki jatkavat nauramista. Zayn vilkaisee minua ja iskee silmää kesken naurunsa. Jessus. Hän on kuuma. Tosi kuuma.
"Louis, pelaatko sä?" Tristan kysyy ja nyökkään. Katson Harrya ja hän tuijottaa minua. Hymyilen hänelle ja käännän katseeni takaisin Zayniin. Rypyt hänen otsassaan hellittävät vähän painetta rinnassani, hänestä pitäisikin tuntua yhtä pahalta kuin minusta.
"Okei, totuus vai tehtävä?" Molly kysyy. Totta kai juuri hän kysyy minulta.
"Tehtävä", sanon rohkeasti. Luoja tietää mitä hän käskee minun tehdä.
"Sun täytyy suudella Zayniä", hän sanoo ja huoneesta kuuluu muutamia henkäyksiä ja naurahduksia.
"Me tiedetään jo mitä mieltä hän on ihmisten suutelemisesta, keksi jotain muuta", Harry sanoo hampaidensa välistä.
"Oikeastaan, tämä on ihan hyvä", sanon. Harry haluaa pelata. Me voimme pelata.
"Mä en usko.." Harry aloittaa.
"Pää kiinni, Harry", Tristan sanoo ja hymyilee minulle tietäväisesti.
En voi uskoa että suostuin suutelemaan Zayniä, vaikka hän onkin yksi hyvännäköisimmistä henkilöistä joita olen koskaan tavannut. Olen oikeastaan suudellut vain Natalieta ja Harrya, Emmaa ala-asteelta ei lasketa.
"Ootko sä varma?" Zayn kysyy. Hän yrittää esittää huolestunutta mutta näen innostuksen hänen täydellisissä piirteissään.
"Joo, mä oon varma", sanon ja otan yhden kulauksen juomastani ennen kuin lasken sen viereeni. Kaikkien katseet ovat meissä ja Zayn nuolaisee huuliaan ennen kuin kumartuu eteenpäin suutelemaan minua. Hänen huulensa ovat kylmät hänen omasta juomastaan ja pystyn maistamaan kirsikkamehun makeuden hänen kielellään. Hänen huulensa ovat pehmeät, mutta kovat minun huuliani vasten ja hänen kielensä liikkuu tottuneesti minun kieleni kanssa. Tunnen lämmön kohoavan vatsassani, ei läheskään niin kuuman kuin Harryn kanssa, mutta se tuntuu silti hyvältä. Zaynin kädet siirtyvät vyötärölleni ja me molemmat nousemme polvillemme.
"Okei... Hemmetti, hän käski teidän suudella eikä naida siinä kaikkien edessä", Harry sanoo ja Molly käskee hänen olla hiljaa. Harry näyttää vihaiselta, hirveän vihaiselta. Mutta hän aiheutti tämän itse. Osa minusta oli vakuuttunut siitä että Molly olisi poissa hänen sylistään tähän mennessä, mutta hän ei ole. Työnnyn kauemmas Zaynistä ja tunnen poskieni lämpenevän kun kaikki tuijottavat meitä. Tristan näyttää minulle peukaloa ja siirrän katseeni lattiaan. Zayn näyttää erittäin tyytyväiseltä ja minä olen nolostunut mutta innoissani Harryn reaktiosta.
"Louis, sun vuoro kysyä Stephiltä", Zayn sanoo. Steph valitsee tehtävän joten annan hänelle vähiten luovan haasteen ikinä ja käsken hänet ottamaan kulauksen pullosta.
"Zayn, totuus vai tehtävä?" Steph kysyy. Juon loput juomastani, sillä mitä enemmän juon, sitä vähemmän tunnen asioita.
"Tehtävä", Zayn vastaa ja Tristan kuiskaa jotain Stephin korvaan.
"Sun täytyy viedä Louis yläkertaan kymmeneksi minuutiksi", Tristan sanoo ja melkein tukehdun. Se on liikaa.
"Toi on hyvä", Molly sanoo ja nauraa ilmeelleni. Zayn katsoo minua kuin kysyen onko se okei. Ajattelematta nousen ylös ja tartun Zaynin käteen. Hän näyttää yhtä yllättyneeltä kuin kaikki muutkin mutta nousee ylös kanssani ja ottaa kädestäni kiinni.
"Tämä ei ole osa totuutta ja tehtävää, tää on... Uhm no tämä on vitun tyhmää", Harry sanoo.
"Mitä väliä sillä on? He molemmat ovat vapaita ja se on vaan hauskaa, miksi sua kiinnostaa?" Molly kysyy häneltä.
"Mä... Ei mua kiinnosta. Mun mielestä se vaan on tyhmää", Harry vastaa ja sydämeeni sattuu taas. Hän ei selvästikään ollut suunnitellut kertovansa kavereilleen että me olemme... Olimme... Mitä me sitten olimmekaan. Hän on käyttänyt minua hyväkseen koko ajan, olin hänelle vain niin kuin kuka tahansa muukin poika ja minä olin tyhmä ajatellessani jotain muuta.
"No hyvä sitten että se ei kuulu sulle", sanon vihaisesti ja vedän Zayniä kädestä.
"Burn!"
"Helkkari!" kuulen muutaman äänen sanovan ja Harry kiroilee heille kun minä ja Zayn kävelemme pois. Löydämme jonkun makuuhuoneen heti portaiden yläpäästä ja Zayn avaa oven ja laittaa valot päälle. Nyt kun en ole Harryn kanssa samassa huoneessa, minua alkaa hermostuttaa enemmän Zaynin kanssa yksin oleminen. Huolimatta siitä miten vihainen olen Harrylle, en halua tehdä mitään Zaynin kanssa. Tai no, ei niin ettenkö haluaisi, mutta tiedän että minun ei pitäisi. Minä en ole sellainen henkilö.
"Eli, mitä sä haluat tehdä?" vinkaisen.
Zayn naurahtaa vähän ja johdattaa minut sängylle. Luoja.
"Jutellaan vaan, jooko?" hän sanoo ja nyökkään katsoen lattiaa.
"Ei sillä että mä en haluaisi tehdä monia muita asioita sun kanssa, mutta sä oot päihtynyt ja mä haluan että sä oot täysin selvillä siitä mitä on meneillään. Mä en halua käyttää sua hyväksi", hän kertoo minulle ja suustani pääsee henkäys.
"Yllätyitkö sä?" hän kysyy ja nauran.
"Vähän", myönnän.
"Miksi? Mä en ole ääliö niin kuin Harry", hän sanoo ja katson taas muualle. "Tiedätkö, mä luulin vähän aikaa että sulla ja Harryllä on jotain meneillään."
"Ei.. Me ollaan vaan... No me oltiin kavereita mutta ei enää." En halua myöntää miten tyhmä olin uskoessani Harryn valheita.
"Eli ootko sä vielä yhdessä sen sun tyttöystävän kanssa lukiosta?" hän kysyy ja olen helpottunut kun minun ei enää tarvitse puhua Harrystä.
"En, me erottiin."
"Ai, harmi. Hän oli onnekas", Zayn hymyilee. Zayn on niin suloinen. Huomaan tuijottavani hänen karamellin värisiin silmiinsä, hänen ripsensä ovat täydemmät kuin minun.
"Kiitti", punastun ja hän hymyilee leveämmin.
"Ehkä mä voisin viedä sut joskus ulos? Kunnon treffeille? Ei makuuhuoneeseen jossain yliopistobileissä", hän nauraa hermostuneesti.
"Uhmmm..." En tiedä mitä sanoa.
"Sovitaanko että mä kysyn huomenna uudestaan kun sä olet selvinpäin?" Hän on paljon mukavampi kuin ajattelin hänen olevan. Yleensä niin hyvännäköiset pojat kuin hän ovat ääliöitä, niin kuin Harry.
"Sovitaan niin", suostun ja hän tarttuu taas käteeni.
"Mennään takaisin alas", hän ehdottaa ja nyökkään. Kun me kävelemme alakertaan, Molly ja Harry istuvat edelleen sohvalla, mutta nyt Harryllä on drinkki kädessään ja Mollyn jalat ovat Harryn päällä sen sijaan että hän istuisi Harryn sylissä. Harryn silmät liimautuvat minun ja Zaynin käsiin. Irrotan otteeni mutta sitten tartun hänen käteensä uudelleen. Harry kiristelee leukojaan ja käännän katseeni pois hänestä.
"Millaista siellä oli?" Molly kysyy.
"Hauskaa", vastaan ja Zayn pysyy hiljaa. Minun täytyy kiittää häntä myöhemmin siitä ettei hän korjannut minua.
"Mollyn vuoro", Niall ilmoittaa kun istumme takaisin alas.
"Totuus vai tehtävä?" Harry kysyy.
"Tehtävä tottakai", Molly vastaa. Harry katsoo minua suoraan silmiin ja sanoo, "Sun täytyy suudella mua."
Sydämeni pysähtyy, kirjaimellisesti. Se lakkaa lyömästä, Harry on suurempi kusipää kuin kuvittelinkaan. Korvissani jyskyttää ja sydämeni hakkaa kun Molly vilkaisee minua leuhkasti ennen kuin hän syöksyy Harryn kimppuun. Kaikki viha jota minulla oli Harrya kohtaan pyyhkiytyy pois ja sen tilalle tulee kipu joka tuhoaa minusta kaiken ja tunnen kuumat kyyneleet kasvoillani. En pysty enää katsomaan. Olen hetkessä jaloillani ja työnnyn humalaisen väkijoukon läpi. Kuulen Zaynin ja Tristanin huutavan perääni ja minusta tuntuu kuin huone pyörisi. Sulkiessani silmäni näen vain Mollyn ja Harryn. Pääsen vihdoin ovelle ja raitis ilma täyttää keuhkoni ja tuo minut takaisin todellisuuteen. Miten Harry voi olla niin julma? Juoksen alas jalkakäytävän portaat. Minun on päästävä täältä pois. Toivon että minulla olisi ollut eri kämppis, toivon jopa etten olisi koskaa edes tullut tänne yliopistoon.
"Louis!" kuulen ja käännyn ympäri, ja ajattelen että kuvittelin koko äänen kunnes näen Harryn juoksevan perääni.

Sori, tää luku tulee myöhemmin ku lupasin mutta mulla on ollu ongelmia wattpadin kaa enkä oo saanu julkastua tätä. Muttamutta kertokaas mielipiteitä ja mitä luulette että tapahtuu seuraavaksi? :)