After (Larry-versio suomeksi)

Luku 91:

~~

"Vuokrasopimus tulee teidän molempien nimillä eikö niin?" mies kysyy ja katsoo minua. Minusta tuntuu kuin hän hiljaisesti kysyisi olenko varma tästä.
"Kyllä", Harry vastaa puolestani ja allekirjoittaa nimensä monen sivun alareunaan ennen kuin hän sujauttaa paperit minulle.
Tartun kynään ja allekirjoitan nimeni ennen kuin ehdin ajatella uudelleen. Olen valmis tähän, me olemme valmiita tähän. Toki me olemme nuoria emmekä ole tunteneet toisiamme kovin kauaa, mutta tiedän että rakastan häntä enemmän kuin mitään ja hän rakastaa minua, ja kunhan se on varmaa, kaikki muu loksahtaa kyllä paikoilleen.
"Okei, tässä on teidän avaimet", mies jonka nimen oletan olevan Darryl sillä se nimi lukee monella sivuista, sanoo ja ojentaa minulle ja Harrylle avaimet ja lähtee.
"No.. Tervetuloa kotiin?" Harry sanoo kun mies lähtee. Nauran ja astun lähemmäs häntä että hän voi kietoa kätensä ympärilleni.
"Mä en voi uskoa että me asutaan täällä nyt. Se ei vieläkään tunnu aidolta." Tutkin katseellani olohuonetta.
"Jos joku olisi sanonut mulle että mä muutan yhteen sun kanssa, saatika että mä seurustelisin sun kanssa, kaksi kuukautta sitten, mä olisin joko nauranut tai lyönyt sitä henkilöä.. Ehkä molempia", hän hymyilee ja laskee kätensä poskilleni.
"No oletpas sä suloinen", kiusaan ja lasken käteni hänen kyljilleen.
"Mutta se on helpotus, että meillä on nyt omaa tilaa. Ei enää bileitä, ei enää kämppiksiä tai yleisiä suihkutiloja", sanon.
"Meidän oma sänky", hän lisää hymyillen omahyväisesti.
"Meidän täytyy hankkia joitain asioita, astioita ja sellaisia. Tykkäätkö sä makuuhuoneen petivaatteista? Kaikki on uutta mutta jos sä et tykkää väreistä niin me voidaan vaan ostaa uudet", hän sanoo.
"Ootko sä kunnossa?" kysyn ja kosketan hänen otsaansa kämmenelläni. "Sä olet hirveän yhteistyöhaluinen tänään", hymyilen.
"Mä vain haluan varmistaa että sä olet tyytyväinen kaikkeen täällä. Mä haluan että sä tunnet olosi kotoisaksi.. Mun kanssa."
"Entä sä? Tunnetko sä olosi kotoisaksi täällä?" kysyn ja Harry nyökkää.
"Melko yllättävää, mutta kyllä", hän vastaa ja katselee ympärilleen huoneessa.
"Meidän pitäisi hakea mun tavarat, mulla ei ole paljoa muuta kuin muutama kirja ja mun vaatteet", sanon.
"Mä hain ne jo."
"Mitä?" kysyn.
"Mä otin kaikki sun tavarat sun huoneesta, ne on mun rekassa", hän selittää.
"Miten sä tiesit että mä allekirjoittaisin? Entä jos mä olisin vihannut tätä asuntoa?" hymyilen. Toivon että olisin voinut hyvästellä Tristanin ja huoneen jota kutsuin kodiksi kolme kuukautta mutta todennäköisesti näen hänet kuitenkin pian.
"Koska jos sä et olisi tykännyt tästä, mä olisin etsinyt jonkun mistä sä tykkäät", hän vastaa itsevarmasti.
"Ai. Entä sun tavarat?"
"Me voidaan hakea ne huomenna, mulla on vaatteita mun rekassa."
"Mikä juttu se edes on?" Hänellä on aina niin paljon vaatteita autossaan.
"Mä en oikeastaan edes tiedä. Sitä ei vaan koskaan tiedä milloin sä voit tarvita vaatteita", hän sanoo kohauttaen olkiaan.
"Mennään kauppaan ja ostetaan kaikki paska mitä me tarvitaan keittiöön ja sitten ruokaa", Harry sitten jatkaa.
"Okei." Vatsani on ollut täynnä perhosia siitä saakka kun astuin asuntoon.
"Voinko mä taas ajaa sun autoa?" kysyn kun me pääsemme aulaan.
"Enpä tiedä.." hän hymyilee.
"Sä maalautit mun auton ilman mun lupaa, mä luulen että mulla on oikeus siihen." Ojennan kättäni ja Harry pyöräyttää silmiään ennen kuin pudottaa avaimet siihen.
"Eli sä tykkäät mun autosta? Kulkee hienosti, eikö niin?" hän kerskuu.
"Se on ihan okei", valehtelen. Minä rakastan sitä miten se kulkee.
Asunnon sijainti ei voisi olla parempi, se on lähellä monia kauppoja, kahviloita ja jopa puistoa. Me päädymme menemään Targetiin ja kärrymme on täynnä astioita, kattiloita ja pannuja, kuppeja ja muita asioita joita ajattelen meidän tarvitsevan. Me sovimme että käymme tekemässä ruokaostokset joskus toiste koska kärry on jo nyt täynnä. Tarjoudun menemään huomenna töideni jälkeen jos Harry tekee minulle listan asioista joista hän pitää. Tähän mennessä paras asia yhdessä asumisessa on kaikki ne pienet yksityiskohdat joita en olisi muuten tiennyt Harrysta. Vaikka me olemme muutenkin viettäneet melkein joka yön yhdessä, en silti ole koskaan huomannut että Harry syö aamiaismuronsa ilman maitoa, jopa ajatus mukeista jotka eivät sovi yhteen saa hänet hulluksi, hän käyttää kahta erilaista hammastahnaa, toista aamulla ja toista illalla, eikä hän tiedä miksi mutta hän vain tekee niin, ja hän mieluummin pesisi lattian sata kertaa kuin täyttäisi tiskikoneen. Me sovimme että minä täytän aina tiskikoneen kunhan hän pesee lattiat. Me kinastelemme edestakaisin kassalla siitä, kumpi maksaa. Hän ei anna minun maksaa mitään muuta kuin kaapelin ja sähkön, josta hän "unohti" mainita, että se sisältyy jo asunnon vuokraan.
Harry tuijottaa naista kassalla vihaisesti kun hän ottaa luottokorttini ja annan hänelle pisteitä siitä että hän skannaa korttini kiinnittämättä mitään huomiota Harryn käytökseen. Haluan nauraa Harrylle mutta hän on jo valmiiksi huonolla tuulella enkä halua pilata iltaamme.
Harry mököttää kunnes pääsemme takaisin asuntoomme ja minä pysyn hiljaa koska minusta se on huvittavaa.
"Meidän täytyy ehkä tehdä kaksi reissua alas että me saadaan kaikki tavarat kannettua", kerron hänelle.
"Se on toinen asia, mä mieluummin kannan sata pussia kerralla kuin teen kaksi reissua", hän sanoo ja hymyilee viimein.
Päädymme joka tapauksessa tekemään kaksi reissua koska astiat ovat vain liian painavia. Harryn ärsyyntyneisyys kasvaa ja samoin minun huvittuneisuuteni. Laitamme kaikki astiat kaappeihin ja Harry tilaa pizzaa. En voi olla tarjoutumatta maksamaan, ja siitä hyvästä Harry antaa minulle vihaisen katseen ja keskisormen. Nauran ja laitan kaikki roskat laatikoihin, joissa astiat tulivat. He eivät vitsailleet kun he sanoivat että asunto on valmiiksi sisustettu, täällä on kaikkea mitä me tarvitsemme, jopa roska-astia ja suihkuverho.
"Pizzan pitäisi olla täällä puolen tunnin kuluttua. Mä menen alakertaan ja haen sun tavarat", hän sanoo.
"Mä tulen mukaan", tarjoudun ja seuraan häntä ulos. Harry on laittanut tavarani kahteen laatikkoon ja roskapussiin mikä saa minut irvistämään mutta pysyn hiljaa. Hän nappaa kourallisen t-paitoja rekastaan ja farkut ja työntää ne roskapusiin minun vaatteideni seuraksi.
"Hyvä että meillä on silitysrauta", sanon vihdoin kun suljen hänen rekkansa takaluukun.
"Mennään takaisin ylös ennen kuin pizza tulee", hän sanoo.
Me syömme pöydässä ja on outoa mutta mukavaa syödä Harryn kanssa omassa asunnossamme.
"Mä rakastan sua", hän sanoo kun laitan astioitamme tiskikoneeseen.
"Mä rakastan sua", vastaan kun kännykkäni alkaa täristä pöydällä. Harry nappaa sen ja taputtaa näyttöä lopettaakseen värinän.
"Kuka se on?" kysyn häneltä.
"Natalie?" hän ilmoittaa ja kysyy samaan aikaan.
"Ai." Tiedän että tämä ei tule loppumaan hyvin.
"Hänen viestissään lukee että oli kiva jutella sulle tänään?" Harryn leuka kiristyy. Kävelen takaisin hänen luokseen ja nappaan kännykän hänen tiukasta otteestaan. Olisin voinut vannoa että hän puristaa sen käteensä niin kovaa että se menee rikki.
"Joo, hän soitti mulle tänään", kerron hänelle esittäen itsevarmaa. Aioin mainita siitä hänelle mutta en ole löytänyt sopivaa aikaa.
"Ja.." hän kohottaa kulmaansa.
"Hän vain sanoi että hän oli nähnyt äitini ja kyseli miten mulla menee."
"Miksi?"
"En mä tiedä.. Varmaan vain tarkistaakseen", kohautan olkiani ja istun pöytään tuolille joka on hänen vieressään.
"Hänen ei tarvitse tarkistaa sun tilannetta", Harry mutisee.
"Ei se ole niin iso juttu Harry, mä olen tuntenut hänet puolet mun elämästä."
"Mua ei kiinnosta paskaakaan." Hänen silmänsä ovat kylmät.
"Sä käyttäydyt naurettavasti. Me juuri muutettiin yhteen ja sä olet huolissasi siitä kun Natalie soitti mulle?" tuhahdan.
"Sulla ei ole syytä jutella hänelle, nyt hän varmaan ajattelee että sä haluat hänet takaisin kun sä vastasit siihen puheluun." Hän kuljettaa kättään hiustensa läpi.
"Eikä ajattele. Natalie tietää että mä oon sun kanssa", yritän parhaani mukaan pitää ääneni kurissa.
"Soita hänelle sitten nyt heti ja sano ettei hänen tarvitse soittaa enää."
"Mitä? En! Mä en aio tehdä niin. Natalie ei ole tehnyt mitään väärää, mä oon jo satuttanut häntä tarpeeksi, me molemmat ollaan, joten ei. Mä en sano sitä hänelle. Siinä ei ole mitään pahaa että mä oon hänen kaverinsa."
"Onpas. Hän luulee olevansa parempi kuin mä ja hän yrittää ottaa sut pois multa! Mä en ole typerä Louis. Sun äitisikin haluaa että sä olet hänen kanssaan. Mä en anna hänen yrittää ottaa sitä mikä on mun!" hänen äänensä nousee.
"Kuuntele nyt itseäsi! Sä kuulostat ihan hullulta! Mä en aio olla ilkeä hänelle pelkästään koska sä luulet että sä jotenkin omistaisit mut!" Ryntään ulos keittiöstä.
"Äläkä kävele pois!" hän huutaa takanani. Tietysti Harry aloittaisi riidan kanssani sen mahtavan päivän jälkeen mikä meillä on ollut.
"Lakkaa sitten käyttäytymästä kuin sä omistaisit mut, mä yritän kuunnella sua enemmän kuin tähän mennessä ja tehdä kompromissejä mutta mä en aio kuunnella sua kun kyse on Nataliesta. Mä lakkaisin puhumasta hänelle välittömästi jos hän yrittäisi iskeä mua tai sanoa jotain epäasiallista mutta hän ei ole yrittänyt." Aion pitää mieleni tässä asiassa.
"Mä en tykkää hänestä", Harry sanoo.
"Okei? Mä ymmärrän sen mutta sun täytyy ajatella järkevästi. Hän ei suunnittele varastavansa mua sulta, hän ei ole sellainen. Tämä on ensimmäinen kerta kun hän on edes yrittänyt ottaa muhun yhteyttä sen jälkeen kun mä lopetin meidän suhteen."
"Ja viimeinen", Harry ärähtää. Pyöräytän silmiäni ja suuntaan pieneen kylpyhuoneeseen.
"Mitä sä teet?" Harry kysyy.
"Mä menen suihkuun ja kun mä tulen pois mä toivon että sä et enää käyttäydy kuin lapsi", sanon. Olen ylpeä siitä miten pystyn sanomaan hänelle vastaan mutta minusta silti tuntuu pahalta hänen puolestaan. Tiedän että hän vain pelkää menettävänsä minut Natalielle. Hän on syvästi mustasukkainen hänelle sen vuoksi miltä me "näytämme yhdessä." Paperilla Natalie on minulle parempi kuin Harry ja Harry tietää sen, mutta sydämeni sanoo että Harry on se oikea. En rakasta Natalieta, rakastan Harrya.
Harry läimäyttää kylpyhuoneen oven mennessään ulos ja pyöräytän silmiäni. Käyn nopeasti suihkussa ja kun tulen pois, Harry makaa sängyllä pelkissä boksereissa. Pysyn hiljaa kun avaan lipaston laatikoita etsiessäni yöpukua.
"Etkö sä aio pukea mun paitaa?" Harry kysyy matalalla äänellä.
"Mä.." Huomaan että hän on käärinyt sen ja laittanut sängyn viereen pöydälle. "Kiitos." Vedän paidan pääni yli. Tuttu minttuinen tuoksu saa minut melkein unohtamaan miksi olen vihainen hänelle.
"No tämä iltahan meni hyvin", tuhahdan ja vien pyyheeni takaisin kylpyhuoneeseen.
"Tuu tänne", hän sanoo kun menen takaisin makuuhuoneeseemme. Epäröide kävelen hänen luokseen ja hän nousee istumaan sängyn reunalle, vetäen minut seisomaan hänen jalkojensa väliin.
"Mä oon pahoillani", hän sanoo ja kääntää katseensa minuun.
"Mistä?"
"Siitä kun mä käyttäydyin kuin luolamies", hän sanoo enkä voi olla nauramatta. "Ja kun mä pilasin meidän ensimmäisen illan täällä", hän lisää.
"Kiitos. Meidän täytyy keskustella näistä asioista sen sijaan että sä räjähdät mulle." Kiedon hiuksia hänen niskassaan sormeni ympärille.
"Mä tiedän. Voidaanko me keskustella siitä ettet sä puhuisi Natalielle enää?" Hän puoliksi hymyilee.
"Ei tänään", huokaisen. Minun olisi löydettävä kultainen keskitie hänen kanssaan.
"Kato nyt meitä selvittämässä meidän ongelmia", hän nauraa.
"Toivottavasti meidän naapureiden ei tule ikävä hiljaisia iltoja", kiusaan.
"He eivät olisi saaneet hiljaista iltaa jokatapauksessa." Jätän hänen pervon vastauksensa huomiotta.
"Mun ei oikeasti ollut tarkoitus pilata meidän iltaa", hän sanoo uudelleen.
"Mä tiedän, eikä se ole pilalla. Kello on vasta kahdeksan", hymyilen.
"Mä halusin riisua sen puvun sulta", hän lausahtaa ja katse hänen silmissään tummenee.
"Mä voisin aina pukea sen takaisin päälle", sanon yrittäen kuulostaa seksikkäältä. Sanomatta sanaakaan hän nousee seisomaan ja nostaa minut olalleen. Kiljaisen ja yritän potkaista häntä jalallani.
"Mitä sä teet!" kiljun.
"Haen sen puvun", hän nauraa ja kantaa minut kohti pyykinpesukonetta.

Heiii ja sori ku mulla on taas kestäny ikuisuus :( mun piti jatkaa eilen mutta tein sit haavan sormeeni ja meinasin pyörtyä (mä en ees liiottele, mä ihan kirjaimellisesti makasin lattialla jalat seinää vasten) ja makasin sit vaan loppuillan sängyssä :D ja tänään mä pääsin koneelle vasta nyt kiitos ihanan siskon, joten osa tästä luvusta on kirjotettu kännykällä eli todennäkösesti täällä on kirjotusvirheitä, ilmottakaa niistä :)
Jatkan niin pian ku ehin, varmaanki keskiviikkoon mennessä :D ♥