After (Larry-versio suomeksi)

Luku 6:

A/N no niin en oo yhtää tyytyväinen tän luvun suomennokseen mutta parempaankaa en pysty joten toivottavasti kelpaa. Mun piti laittaa tää huomiseksi mutta tää oli valmis ja huomasin äsken että tästä oli tallentunu vaan puolet, ihanaa :) Laitan tän siis jo nyt etten joudu kirjottaa enää kolmatta kertaa..

Mitä muuten tykkäätte uudesta kannesta? Kommentteja :)

Geelaan hiukseni pyyhkäisten ne täydellisesti otsalle ja pyyhkäisen pois kaikki irtonaiset hiukset.

"Haluatko laittaa rajaukset?" Tristan kysyy ja katson taas peiliin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut pojat pitävät eyelineristä. En osaa edes kuvitella äitini reaktiota jos edes harkitsisin käyttäväni sitä. Hänen onnekseen se ei ole suunnitelmissa.

"Ei kiitos", sanon pyörittäen päätäni.

"Oletko varma? Se sopisi hyvin sinun sinisiin silmiisi", hän sanoo pidellen ylhäällä yhtä kolmesta kynästä jotka hänellä on kädessään.

"Olen varma", sanon. Hän kohauttaa olkiaan ja laskee kynän takaisin pöydälle. Hänen kännykkänsä värisee ja hän ottaa sen sängyltä. "Niall on täällä", Tristan ilmoittaa minulle. Sujautan jalkaani ruskeat kenkäni joita hän silmäilee mutta ei sano mitään.

Niall odottaa ulkona rakennuksen edessä, rock-musiikki pauhaten avonaisesta ikkunasta. En voi muuta kuin vilkuilla ympärilleni nähdäkseni kaikkien tuijottavan. Pidän pääni alhaalla ja juuri kun katson ylös näen Harryn nojaavan etupenkkiä vasten. Hänen on täytynyt olla kumartuneena. Argh. En tiedä miksi mutta hän tekee oloni epämukavaksi.

"Hei", Niall tervehtii meitä ja Harry mulkaisee minun suuntaani kun kiipeän sisään Tristanin perässä, juuttuen istumaan Harryn taakse.

"Tiedäthän että olemme menossa kirkon juhliin eikö niin Lewis?" Harry sanoo virnistäen.

"Älä kutsu minua siksi, minun nimeni ei ole Lewis. Se on Louis", varoitan häntä. Miten hän ei tiedä että se on yksi inhokkiasioistani?

"Selvä juttu Lewis", hän sanoo ja minä tuijotan hänen takaraivoaan. Hän ei ole minun aikani ja energiani arvoinen.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen saavumme vihdoin valtavan kaksikerroksisen talon pihaan, jonka reunoja peittävät ylikasvaneet köynnökset. Suuren talon seinään on maalattu mustilla kirjaimilla THETA XI.

"Se on niin suuri, miten monta ihmistä täällä on?" nielaisen. Nurmikko on täynnä ihmisiä punaiset kupit käsissään.

"Toivottavasti tuhansia", Harry sanoo ja nousee autosta. Katson kun monet ihmiset heittävät ylävitosia ja ravistavat Harryn kättä. Minun nähdäkseni kukaan ei ole tatuointien peitossa niin kuin Harry, paitsi Tristan ja Niall. Ehkä saan jotain kavereita tänä iltana.

"Oletko tulossa?" Tristan kysyy. Nyökkään ja nousen autosta, suoristaen paitaani uudelleen.