After (Larry-versio suomeksi)

Luku 62:

~~

Kävellessäni takaisin huoneeseeni tajuan miten tyhmä olin ajatellessani että Harry olisi nyt yhtään erilainen. Minun olisi pitänyt tietää paremmin. Minun olisi pitänyt tietää että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Se että Harry suutelee minua Liamin edessä, että hän on mukavampi ja haluaa "enemmän", se että hän kertoo minulle lapsuudestaan. Minun olisi pitänyt tietää että heti kun hänen kaverinsa astuvat kuvaan, hänestä tulee taas sama Harry joka hän oli pari viikkoa sitten, jota halveksin.
"Hei jätkä, ootko sä tulossa tänään?" Tristan kysyy kun kävelen huoneeseen. Steph istuu Tristanin sängyllä katsoen häntä ihailevasti tavalla jolla toivoisin Harryn katsovan minua.
"En, mä aion opiskella", kerron hänelle. On mukava huomata miten kaikki on kutsuttu mutta Harry ei katsonut sopivaksi kutsua minua. Varmaankin siksi että hän voi viettää aikaa Mollyn kanssa ilman häiriöitä.
"Hei älä viitsi! Siitä tulee hauskaa. Harrykin on siellä", hän hymyilee ja pakotan itseni hymyilemään takaisin.
"Oikeasti, ei se haittaa. Mun täytyy soittaa äidille ja kysellä kuulumisia ja suunnitella ensi viikon tehtävät."
"Tyyylsäää!" Tristan kiusaa ja nappaa lompakkonsa. "Tee kuten haluat. Mä oon poissa koko yön joten soita jos sä haluat jotain", hän sanoo ja halaa minua hyvästiksi.
Soitan äidilleni ja kerron hänelle työharjoittelustani, ja hän on tottakai tyytyväinen mahtavasta tilaisuudestani. Jätän Harryn selittelyjen ulkopuolelle mutta mainitsen Kenin, mutta sanon vain että hän on Liamin tuleva isäpuoli, mikä on toki totta. Hän kysyy Nataliesta ja minusta mutta vältän kysymykset. Sen jälkeen kun olen kuunnellut hänen selityksiään uudesta työkaveristaan, jolla on äitini mielestä suhde hänen pomonsa kanssa, lopetan puhelun. Mieleni vaeltaa välittömästi takaisin Harryyn, niin kuin aina. Elämäni oli niin paljon yksinkertaisempaa ennen kuin tapasin Harryn, ja nyt sen jälkeen... Se on monimutkaista ja stressaavaa ja olen joko älyttömän onnellinen tai sitten rinnassani tuntuu poltetta ajatellessani häntä Mollyn kanssa.
Tulen hulluksi jos vain istun tässä ja kello on vasta kuusi kun päätän vihdoin luovuttaa opiskelun suhteen. Ehkä minä voisin mennä kävelylle? Minä todellakin tarvitsen lisää kavereita. Otan kännykkäni käteeni ja soitan Liamille.
"Hei Louis!" hänen äänensä on niin ystävällinen ja se lievittää levottomuuttani Harrya ja Mollyä kohtaan.
"Hei Liam, onko sulla kiire?"
"Ei, mä vaan katson peliä. Miksi, onko jokin hätänä?"
"Ei, mä mietin vaan että jos mä voisin tulla sinne vaan viettämään aikaa... Tai ehkä jos sun äidille sopii, mä voisin aloittaa ne hänen leivontakurssinsa", nauran.
"Joo, tottakai sä voit tulla käymään. Mä tiedän että äiti rakastaisi sitä, mä kerron hänelle että sä oot tulossa", hän sanoo.
"Okei, seuraava bussi tulee vasta puolen tunnin kuluttua mutta mä tulen niin pian kuin pääsen", kerron hänelle.
"Bussi? Ai niin, mä unohdin ettet sä ole vielä löytänyt autoa. Mä tulen hakemaan sut."
"Ei kun ei se mitään, ei mua haittaa että mä joudun mennä bussilla. Mä en halua että sä lähdet sieltä."
"Louis, sinne on oikeasti alle kymmenen mailia matkaa. Mä lähden nyt", hän sanoo ja suostun vihdoin.
Nappaan lompakkoni ja tarkistan kännykkäni vielä kerran. Tietenkään hän ei ole soittanut tai lähettänyt minulle viestiä. Vihaan sitä miten tunnen olevani niin riippuvainen hänestä, varsinkin kun en selvästikään saa olla riippuvainen hänestä.
Liam lähtee hakemaan minua ja sammutan kännykkäni. Jos jättäisin sen päälle, menisin sekaisin tarkistaessani viestini muutaman minuutin välein. Minun pitäisi vain jättää se tänne. Kävelen lipastolleni ja jätän kännykkäni sen päälle ennen kuin kävelen ulos ja lukitsen oven. Istun reunakivetykselle ja odotan Liamin saapuvan. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin hän saapuu pihaan ja tööttää auton rattia. Hypähdän ylös säikähtäneenä ja me molemmat nauramme kun kiipeän autoon.
"Mun äiti on suurinpiirtein sekoamassa keittiössä tällä hetkellä joten valmistaudu erittäin yksityiskohtaiseen leipomissessioon", hän nauraa.
"Oikeasti? Mä rakastan yksityiskohtia!", vitsailen.
"Mä tiedän sen, me ollaan sillä tavalla samanlaisia", hän kertoo minulle ja kääntää radion päälle.  Kuulen tutun äänen yhdestä lempibiiseistäni.
"Saanko mä laittaa äänen kovemmalle?" kysyn ja Liam nyökkää.
"Tykkäätkö sä The Fraystä?" hän kysyy yllättyneenä.
"Joo, se on mun lempibändi. Mä rakastan niitä. Tykkäätkö sä siitä?"
"Kuka ei tykkäisi?" hän nauraa. Sanon melkein että Harry ei tykkää mutta päätän kuitenkin olla sanomatta.
Kun me saavumme talolle, Ken tervehtii meitä ystävällisellä hymyllä. Toivon ettei hän odottanut Harryn olevan mukanani. En kuitenkaan näe hänen kasvoillaan pettymystä, joten hymyilen takaisin.
"Karen on keittiössä. Mene sinne omalla vastuullasi", hän nauraa.
Hän ei vitsaillut. Karen on peittänyt koko suuren keittiösaarekkeen kattiloilla, kulhoilla ja muilla jutuilla joista en ole edes varma mitä ne ovat.
"Louis! Mä oon juuri laittamassa kaikkea valmiiksi", hän hymyilee.
"Voinko mä auttaa sua mitenkään?" kysyn.
"Et tällä hetkellä. Mä oon ihan melkein valmis... No nyt."
"Mä toivon etten mä tullut liian lyhyellä varoitusajalla", kerron hänelle.
"Et tietenkään rakas, sä oot aina tervetullut tänne", hän vakuuttaa ja tiedän että hän tarkoittaa sitä. Karen ojentaa minulle essun jonka puen päälleni. Liam istuu jakkaralla ja juttelee meille hetken aikaa kun Karen esittelee minulle ainesosat joista tehdään vuokaleivoksia. Kaadan ne sekoittimeen ja laitan sen päälle matalalle teholle.
"Mä tunnen jo oloni ammattileipuriksi", nauran ja Liam nojaa eteenpäin, pyyhkäisten kädellään poskeani.
"Sori, sulla oli jauhoja poskessa", hän sanoo punastuen ja hymyilen hänelle.
"Ei se haittaa", sanon ja jatkan taikinan levittämistä vuokiin. Liam lähtee keittiöstä katsomaan jalkapallopelinsä loppuun. Karen ja minä kuorrutamme leivoksemme ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Käytin pursotuspussia tehdäkseni "L"- kirjaimen yhden leivoksen päälle ja laitan sen sivuun Liamia varten. Karen ammattimaisesti pursottaa kukkia ja ruohoa omiin leivoksiinsa.
"Ensi kerralla tehdään keksejä", Karen hymyilee ja asettaa vuokaleivokset tarjoiluastiaan.
"Kuulostaa hyvältä", kerron ja maistan yhtä leivoksista.
"Missä Harry on tänään?" Karen kysyy. Pureskelen leivokseni hitaasti ennen kuin vastaan.
"Hän on omassa talossaan", vastaan yksinkertaisesti. Karen rypistää otsaansa mutta ei sano muuta. Liam liittyy taas seuraamme keittiöön ja Karen lähtee viemään muutaman leivoksen Kenille.
"Onko tää mulle?" Liam kysyy ja pitelee ylhäällä vuokaleivosta jonka kuorrutukseen on pursotettu kiemurainen "L".
"Joo, mun pitää vielä harjoitella pursottamista", nauran kun hän ottaa ison haukkauksen.
"Maistuu hyvältä", hän sanoo suu täynnä. Kikatan samalla kun hän pyyhkäisee suutaan.
Syön toisenkin leivoksen Liamin selittäessä pelistä. Mieleni vaeltaa taas Harryyn ja tuijotan ulos ikkunasta.
"Ootko sä kunnossa?" Liam vetää minut pois ajatuksistani.
"Joo, sori. Kyllä mä kiinnitin huomiota... Aluksi." Hymyilen anteeksipyytävästi.
"Ei se haittaa. Johtuuko se Harrysta?"
"Joo... Miten sä tiesitkin?" kiusaan.
"Missä hän on?"
"Omassa talossaan, siellä on tänään jotkut bileet eikä hän kertonut mulle niistä. Jotkut hänen kaverinsa tulivat hakemaan häntä ja hän sanoi vain 'Törmäillään Louis', kun hän lähti. Musta tuntuu ihan idiootilta kun mä edes toistan tätä, mä tiedän miten typerältä mä kuulostan mutta tämä saa mut hulluksi. Se tyttö, Molly, Harryllä oli tapana nukkua hänen kanssaan niin kuin koko ajan, ja hän on nyt Harryn kanssa, eikä Harry kertonut heille että me ollaan... Mitä me nyt ollaankaan", hengähdän.
"Eikö teidän pitänyt seurustella?" Liam kysyy.
"Joo no niin mä luulin, mutta nyt mä en oo niin varma."
"Mikset sä yritä jutella hänelle? Tai mene niihin bileisiin?" hän ehdottaa ja nauran.
"Mä en vaan voi mennä sinne bileisiin."
"Mikset? Sä oot ollut heidän bileissään aikaisemminkin, ja sä ja Harry tavallaan seurustelette tai mitä onkaan, ja sun kämppiskin on siellä. Mä menisin jos mä olisin sä."
"Oikeasti? Tristan kyllä kutsui mut, en mä tiedä". Haluan vain tietää onko Harry Mollyn kanssa mutta tuntuisi tyhmältä vain ilmestyä sinne.
"Mä luulen että sun pitäisi mennä."
"Tuutko sä mukaan?"
"No en. Sori Louis, me ollaan kavereita mutta en", hän nauraa ja liityn mukaan. Tiesin ettei hän suostuisi mutta kannatti yrittää.
"Mä luulen että mä meen. Ainakin juttelemaan hänelle", päätän.
"Hyvä. Mä kyllä ensin pyyhisin jauhot pois kasvoiltani", hän nauraa ja tönäisen häntä käsivarteen kevyesti.
Jään vielä hetkeksi viettämään aikaa Liamin kanssa, en halua hänen kuvittelevan että käytän häntä vain saadakseni kyydin bileisiin, vaikka tiedänkin ettei hän ajattelisi niin.
"Onnea, soita jos sä tarvitset mua", hän sanoo noustessani autosta. Kun hän ajaa pois, muistan että jätin kännykkäni huoneeseeni ettei minun tarvitsisi huolehtia Harrystä, mutta täällä minä kuitenkin olen hänen talollaan.
Joukko vähäpukeisia tyttöjä seisoo pihassa ja katsoo minua oudosti. Vilkaisen asuani. Minulla on päälläni farkut ja villatakki ja hiukseni ovat sekaisin. Mitä helvettiä minä mietin tullessani tänne? Nielen levottomuuteni ja kävelen sisälle. En näe ollenkaan tuttuja kasvoja paitsi Tessan jolla on päällään vain rintaliivit ja alushousut. Joku poika jota en ole koskaan nähnyt juo jonkinlaista alkoholia hänen vatsaltaan. Kävelen keittiön läpi ja joku ojentaa minulle punaisen mukin jossa on jotain alkoholia ja asetan kupin huulilleni. Jos aion kohdata Harryn, tarvitsen alkoholia. Työnnyn tungoksen läpi olohuoneeseen sohvalle, jossa hänen porukkansa yleensä on. Mollyn vaaleanpunaiset hiukset tulevat näkyviini. Voin pahoin nähdessäni ettei hän istu sohvalla vaan Harryn sylissä. Harryn käsi on hänen reidellään ja Molly nojaa vasten Harryn selkää, nauraen kavereidensa kanssa. Miten minä sainkaan itseni tähän tilanteeseen Harryn kanssa? Minun olisi pitänyt pysyä hänestä kaukana, tiesin sen silloin ja nyt se iskeytyy suoraan päin kasvojani.
Minun pitäisi vain lähteä, en kuulu tänne enkä halua taas itkeä kaikkien näiden ihmisten edessä. Olen kyllästynyt itkemään Harryn perään ja olen kyllästynyt siihen että yritän tehdä hänestä jotain mitä hän ei ole. Joka kerta kun minusta tuntuu siltä että tämän huonommalta ei voisi tuntua, hän tekee jotain muuta ja ymmärrän ettei minulla ole aavistustakaan siitä kivusta mitä yksipuoliset tunteet voivat aiheuttaa. Katson kun Molly laskee kätensä Harryn käden päälle ja Harry liikahtaa kauemmaksi, mutta laittaa sitten kätensä Mollyn lantiolle ja puristaa leikkisästi Mollyn kikattaessa. Yritän pakottaa itseni liikkumaan, perääntymään, juoksemaan, ryömimään, tekemään mitä tahansa päästäkseni pois täältä, mutta katseeni on lukkiutunut poikaan johon olen alkanut rakastua kun taas hänen katseensa on lukkiutunut Mollyyn.
"Louis!" joku huutaa. Harryn nostaa nopeasti katseensa ja hänen vihreät silmänsä kohtaavat omat silmäni. Hänen silmänsä ovat levällään ja Molly katsoo muualle nojaten samalla Harrya kohti. Harry avaa suunsa kuin hän aikoisi sanoa jotain mutta ei sitten sanokaan.
Zayn ilmestyy vierelleni ja pakotan vihdoin katseeni irti Harrystä. Yritän koota kasvoilleni hymyn Zaynin vuoksi, mutta olen kuluttanut kaiken energiani yrittäessäni pitää kyyneleet sisälläni.
"Haluatko sä drinkin?" hän kysyy. Minulla oli juuri kädessäni kuppi olutta, eikö niin? Huomaan katsoessani lattiaan että kaikki olut on levinnyt jalkojeni juureen. Astun kauemmaksi. Tavallisesti siivoaisin sen ja pyytäisin anteeksi mutta nyt vain mieluummin esittäisin ettei se ollut minun.
"Joo, kiitos." Ääneni kuulostaa kireältä. Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Voin joko juosta täältä pois itkien, ja antaa Harryn tietää että hän voitti, tai sitten voin esittää rohkeaa ja käyttäytyä kuin en välittäisi hänestä tai siitä että Molly istuu edelleen hänen sylissään.
Päädyn siihen jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Heiij ja mä oon tosi pahoillani että jouduitte odottamaan näin kauan (kaks viikkoa? en ees tiedä) uutta lukua, mulla vaan on ollu tosi paljo kiireitä... Ja nyt mä sit tulin kipeeksi joten mulla oli tänään aikaa kirjottaa :D ja muutenki tästä lähtien mulla pitäis olla paljo enemmän aikaa koska niinku varmaan tiedätte niin mä harrastan näyttelemistä ja meidän ensi-ilta on huomenna (toivottavasti mä paranen siihen mennessä..) ja sen jälkeen mulla ei oo enää harkkoja jotenn mulla pitäis siis olla enemmän aikaa kirjottaa :)

Lol mä kirjotin noin pitkästi jostai turhasta, mutta siis seuraava luku tulee ens viikon aikana, ja kommentoikaas mielipiteitä tästä luvusta !! :)