After (Larry-versio suomeksi)

Luku 72:

~~

"Okei, kerro mulle nyt kenen kanssa sä tappelit, oliko se Zayn?" kysyn peläten hänen vastaustaan. Istun sängyn päähän ja Harry seuraa minua, istuen lähelle sängyn päätyä.
"Ei, se ei ollut Zayn. Vaan muutama random henkilö", hän vastaa. Ai, oletin että se olisi ollut Zayn, mutta olen helpottunut että se ei ollut.
"Hetkonen, muutama? Miten monta?"
"Kolme.. Tai neljä, mä en ole ihan varma", hän nauraa.
"Se ei ole hauskaa, miksi te edes tappelitte?"
"Mä en tiedä.. Mua ärsytti että sä lähdit Zaynin kanssa ja silloin  se vaikutti hyvältä ajatukselta", hän kohauttaa olkiaan.
"No se ei ole hyvä ajatus, ja kato nyt miten hakattu sä olet." Rypistän otsaani ja Harry kääntää päänsä sivuttain kasvoillaan hämmentynyt ilme. "Mitä?"
"Ei mitään.. Tuu tänne", hän sanoo ja ojentaa kätensä minulle. Liikun sängyn toiseen päähän ja istun hänen eteensä, hänen jalkojensa väliin.
"Mä oon pahoillani miten mä kohtelin.. No kohtelen sua", hän sanoo hiljaa korvaani. Hänen hengityksensä korvassani ja hänen vapaaehtoinen anteeksipyyntönsä saavat väristyksen kulkemaan kehossani.
"Ei se haittaa, tai no haittaa. Mutta mä annan sulle vielä yhden mahdollisuuden", kerron hänelle. Toivon ettei hän saa minua katumaan sitä. En usko että kestän enää yhtään edestakaisin- käytöstä häneltä.
"Kiitos, mä tiedän etten mä ansaitse sitä. Mutta mä olen sen verran itsekäs että mä otan sen vastaan", hän sanoo. Hänen suunsa on minun hiuksiani vasten ja hän kietoo kätensä ympärilleni. Tuntuu oudolta ja samalla nostalgiselta istua hänen kanssaan tällä tavalla. Kun pysyn hiljaa, hän kääntää hartiaani kevyesti niin että olen kasvot häntä kohti. "Mikä on vikana?" hän kysyy.
"Ei mikään, mä vaan pelkään että sä muutat taas mielesi", myönnän. Haluan sukeltaa tähän pää edellä, mutta pelkään että osun pohjaan.
"Mä en muuta, mä en ole koskaan muuttanut mieltäni. Mä vaan kielsin mun tunteet sua kohtaan. Mä tiedän ettet sä luota muhun mutta mä haluan ansaita sun luottamuksen. Mä en satuta sua enää", hän lupaa ja nojaa otsansa minun otsaani vasten.
"Ole kiltti äläkä tee niin", pyydän. Tiedän täsmälleen miten säälittävältä kuulostan.
"Mä rakastan sua, Louis", hän hengähtää saaden sydämeni jättämään yhden lyönnin välistä. Sanat kuulostavat täydellisiltä hänen huuliltaan, ja tekisin mitä tahansa saadakseni kuulla ne uudelleen.
"Mä rakastan sua, Harry." Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme molemmat avoimesti myöntäneet tunteemme, ja minä pelkään että Harry vetää sanansa takaisin. Jos hän tekeekin niin, niin ainakin minulla on ikuisesti muisto siitä miltä ne kuulostivat, mitä ne saivat minut tuntemaan.
"Sano se uudelleen", hän kuiskaa ja kääntää minut ympäri niin että istun kasvot häntä kohti. Hänen silmänsä näyttävät haavoittuvaisemmilta kuin luulin olevan mahdollista hänelle, kun siirryn polvilleni hänen jalkojensa välissä. Otan hänen kasvonsa käsiini ja hieron peukaloani vasten hienoista parransänkeä hänen täydellisillä kasvoillaan. Huomaan hänen ilmeestään että hänen täytyy kuulla minun sanovan se, uudelleen ja uudelleen. Sanon sen niin useasti kun minun täytyy saadakseni hänet uskomaan että hän on rakkauden arvoinen.
"Mä rakastan sua", toistan ja peitän hänen huulensa omillani. Hän hymisee arvostavasti samalla kun hänen kielensä hipaisee hellästi omaani. Harryn suuteleminen tuntuu joka kerta uudelta ja erilaiselta, ja hän on kuin huumetta josta en saa tarpeekseni. Hänen kätensä on painettu selkääni vasten, tuoden meidän rintamme yhteen. Mieleni käskee minua etenemään hitaasti, suutelemaan häntä hellästi ja nauttimaan jokaisesta rauhallisesta sekuntista välillämme. Mutta vartaloni käskee minua tarttumaan hänen hiuksiinsa ja vetämään hänen paitansa hänen päänsä yli. Harryn huulet kulkevat leukaani pitkin, ja hyökkäävät kaulani kimppuun. Ja se tekee sen, en voi enää hallita itseäni. Tämä on me, kaikki viha ja intohimo ja nyt rakkaus.
Vastentahtoinen voihkaisu karkaa huuliltani ja hän huokaisee kaulaani vasten, tarttuen vyötärööni ja kääntäen meidät ympäri niin että hän makaa yläpuolellani. "Mulla... Oli.. Sua.. Niin ikävä", hän sanoo samalla imien kaulani ihoa. En pysty pitämään silmiäni auki, se tuntuu liian hyvältä. Hän avaa takkini vetoketjun ja silmäilee minua nälkäisesti. Hän ei kysy lupaani ennen kuin hän kiskaisee kangasta, vetäen toppiani ylös ja pois päältäni.
"Mulla oli ikävä sun kehoa", hän kuiskaa. Voihkaisen uudelleen ja Harry painaa alavartalonsa minua vasten ja tunnen hänen kiihottuneen peniksensä alavatsaani vasten. Meidän molempien hengitys on nopeaa ja hallitsematonta, enkä ole koskaan ennemmin halunnut häntä näin paljon. Näyttää siltä että meidän tunteemme toisiamme kohtaan eivät ole muuttaneet valtavaa intohimoa välissämme, ja olen siitä iloinen. Harryn käsi liukuu vatsallani alaspäin ja avaa housujeni napin. Kun hänen sormensa sujahtavat boksereihini, hän huohottaa suuhuni, "mulla oli ikävä sitä miten kovana sä aina olet mulle." Hänen sanansa saavat minussa aikaan syntisiä asioita. Nostan lantiotani uudelleen, pyytäen kosketusta.
"Mitä sä haluat Louis?" hän hengittää raskaasti kaulaani.
"Sut", vastaan ennen kuin mieleni ehtii tajuta mitä sanoin. Tiedän että se on totta, haluan Harryn, syvimmällä mahdollisella tavalla. Hänen sormensa liukuu helposti sisääni, ja lasken pääni tyynyä vasten kun Harry työntää sormeaan sisään ja ulos.
"Mä rakastan sitä kun mä saan katsoa sua, kun mä näen miten hyvältä susta tuntuu", hän sanoo ja huokaisen vastaukseksi. Tartun nyrkilläni hänen t-paitansa selkämykseen. Hänellä on liikaa vaatteita päällään, mutten saa aikaiseksi järkevää lausetta ehdottaakseni niiden vähentämistä. Hetki sitten vannoimme vihaavamme toisiamme, sitten myönsimme rakastavamme toisiamme ja nyt päädyimme tähän, miten se on mahdollista, en tiedä enkä myöskään välitä. Välitän vain siitä mitä hän saa minut tuntemaan tällä hetkellä, mitä hän saa minut tuntemaan aina. Hänen vartalonsa liukuu minua vasten ja Harry hymyilee. Hän ottaa kätensä pois housuistani ja vingahdan sille, mutta Harry hymyilee edelleen. Hänen kätensä vetää housuni ja bokserini pois ja viiton käsilläni hänen vaatetettua kehoaan.
"Riisu", sanon ja Harry naurahtaa.
"Kyllä herra", hän virnistää ja vetää paitansa pois päältään, paljastaen tatuoidun ihon. Haluan kuljettaa kieltäni jokaisen tatuoinnin jokaisella viivalla. Ennen kuin kumpikaan meistä ehtii pilata hetkeä sanoilla, tartun hänen hiuksiinsa ja vedän hänen kasvonsa kiinni omiini. Suutelen häntä lyhyesti huulille ennen kuin siirryn hänen kaulalleen. Rajoittuneella mutta perusteellisella kokemuksellani siitä miten aiheuttaa Harrylle nautintoa, tiedän että se sama paikka hänen kaulassaan, juuri hänen solisluunsa yläpuolella, saa hänet hulluksi. Painan märkiä ja lämpimiä suukkoja hänen kaulaansa vasten, ja tunnen hänen vartalonsa nytkähtävän ja jännittyvän kun nostan lantiotani uudelleen. Hänen paljas vartalonsa päälläni tuntuu mahtavalta. Me molemmat alamme jo hikoilla, huolimatta siitä ettei meillä kummallakaan ole vaatteita. Vielä yksi pienikin liike, ja tämä on viety täysin uudelle tasolle. Tasolle, jota en aikaisemmin ole ollut valmis saavuttamaan. Harryn kovat lihakset liikkuvat hänen käsiensä alla kun hän hitaasti hankaa itseään minua vasten voihkien samalla, enkä pysty vastustaa sitä.
"Harry.." huokaisen kun hän liukuu minua vasten uudelleen.
"Niin kulta?" Hän lakkaa liikkumasta ja nostan kantapääni hänen reisiään vasten, pakottaen hänet liikkumaan uudelleen. Hänen silmänsä sulkeutuvat hitaasti. "Vittu", hän hengähtää.
"Mä haluan.." sanon.
"Sä haluat mitä?" Harryn hengitys on kuuma ja raskas nihkeää ihoani vasten.
"Mä haluan.. Kyllä sä tiedät.." sanon ja intiimistä asennostamme huolimatta huomaan olevani nolostunut.
"Ai", hän sanoo. Hän lakkaa liikkumasta taas ja katsoo minua silmiin. Hän näyttää pelaavan jotain sisäistä taistelua itsensä kanssa. "Mä.. Mä en tiedä onko se hyvä ajatus.."
Mitä? "Miksi?"  Työnnän hänet pois päältäni. Taas olemme tässä tilanteessa.
"Ei.. Ei, kulta. Mä tarkoitin vaan tätä iltaa." Harry kietoo kätensä ympärilleni ja asettaa minut omalle puolelleni sänkyä, ja tulee makaamaan viereeni. En voi katsoa häntä, minua nolottaa liikaa.
"Kuuntele, kato mua", hän sanoo nostaen leukaani. "Mä haluan, hemmetti, mä haluan niin paljon, luota muhun. Mä olen halunnut tuntea sut mun ympärillä siitä saakka kun mä tapasin sut, mutta mä.. Mä vaan ajattelin että kaiken sen jälkeen mitä tänään on tapahtunut ja.. Mä vaan haluan että sä oot valmis. Siis kokonaan valmis, koska sitten kun me tehdään se, sitten se on tehty. Sä et voi ottaa sitä takaisin." Nöyryytykseni häviää ja nostan katseeni häneen. Tiedän että hän on oikeassa, tiedän että minun täytyy miettiä tätä lisää, mutta en usko että vastaukseni on yhtään erilainen huomenna. Minun pitäisi miettiä sitä joskus kun hänen alaston vartalonsa ei hankaa minua vasten.
"Älä oo vihainen mulle, mutta mieti sitä jonkin aikaa ja jos sä oot varma että sä haluat tehdä sen, niin mä mieluusti panen sua. Uudelleen ja uudelleen, milloin ja missä ikinä sä haluatkin. Mä haluan.."
"Okei, okei!" Nostan käteni hänen suunsa eteen. Hän nauraa kämmentäni vasten ja kohauttaa olkiaan kuin sanoakseen 'sanoinpahan vaan.' Kun otan käteni pois hänen suunsa edestä, hän leikkisästi puree kämmentäni ja vetää minut syliinsä. "Mun pitäisi kai pukea vaatteita päälle ettei sulla olisi niin paljon houkutuksia", hän kiusaa saaden minut punastumaan.
En osaa päättää mikä osa tästä on yllättävämpää, se, että minä juuri ehdotin että harrastaisimme seksiä, vai se, että hän oikeasti kunnioittaa minua tarpeeksi kieltäytyäkseen siitä.
"Mutta ensin, anna mun tehdä sun olo hyväksi", hän mumisee ja kääntää minut selälleni yhdellä sulavalla liikkeellä. Hän laskee suunsa jalkojeni väliin ja hetken kuluttua alan täristä ja peitän suuni estääkseni itseäni huutamasta hänen nimeään.

Hei taas, musta tuntuu että mä kirjotin tän luvun tosi nopeesti ja mä en oo yhtää tyytyväinen tähän, joten kertokaa jos löydätte jotain virheitä koska todennäkösesti täällä on.. mun piti julkasta tää jo muutama tunti sitte mutta mun serkku tuli yöksi ja mä löysin vasta nyt aikaa julkasta tän xd mutta niin, kertokaa muutenki mitä tykkäsitte tästä luvusta :) jatkan tätä viimestään torstaina mutta tätä vauhtia todennäkösesti jo huomenna :D