After (Larry-versio suomeksi)

Luku 93:

~~

Kun herään, minulta kestää hetken aikaa tajuta että makaan edelleen sohvalla.
"Harry?" huudan ottaen peiton pois ympäriltäni ja kävelen yhteiseen makuuhuoneeseemme toivoen että hän olisi siellä. Huone on tyhjä enkä kuule Harryn vastausta. Missä helvetissä hän on?
Menen takaisin olohuoneeseen ja nappaan kännykkäni sohvalta. Ei vieläkään viestiä häneltä ja kello on seitsemän aamulla. Soitan hänelle mutta puhelu menee vastaajaan joten sammutan sen. Ryntäilen ympäri keittiötä ja laitan kahvinkeittimen päälle ennen kuin suuntaan kylpyhuoneeseen suihkuun. Onneksi heräsin ajoissa sillä nukahdin eilen odottaessani Harrya enkä laittanut herätystäni päälle. En koskaan unohda laittaa herätystäni päälle.
"Missä sä olet?" kysyn ääneen ja astun suihkuun.
Kuivatessani hiuksiani mietin mielessäni hänen mahdollisia selityksiään hänen poissaolostaan. Eilen illalla ajattelin että hän vain jäi kiinni töihin kun hänellä on paljon kiinniotettavaa tai ehkä hän törmäsi johonkin tuttuun ja hukkasi ajantajun jutellessaan hänelle. Todennäköisin selitys on se että hän meni bileisiin, jotenkin tiedän että siinä kävi niin. Olin huolissani hetken aikaa, huolissani siitä että hän olisi joutunut onnettomuuteen. Ajatuskin siitä sattuu liikaa. Mutta minkä ikinä selityksen keksinkin mielessäni, tiedän että hän tekee jotain mitä hänen ei pitäisi tehdä. Kaikki oli hyvin välillämme eilen illalla ja sitten hän menee ja on poissa koko yön?
Puen päälleni vanhat khakihousuni ja taivaansinisen napitettavan paidan, minua ei huvita pukeutua hienosti tänään.
Siihen mennessä kun pääsen Vancelle, olen raivoissani. Kuka helvetti hän luulee olevansa ollessaan ulkona koko yön ilmoittamatta minulle? Kimberly kohottaa minulle kulmaansa kun kävelen donitsipöydän ohi ottamatta mitään, mutta luon hänelle parhaimman tekohymyni ja kävelen toimistooni.
Aamu kuluu kuin sumussa, luen samaa sivua uudelleen ja uudelleen ymmärtämättä yhtäkään sanaa.
Oveltani kuuluu koputus ja sydämeni pysähtyy. Toivon epätoivoisesti että se on Harry siitä huolimatta että olen hänelle vihainen. Se on kuitenkin Kimberly.
"Haluatko sä tulla lounaalle mun kanssa?" hän kysyy mukavasti. Ehdin melkein kieltäytyä hänen tarjouksestaan mutta poikaystäväni olinpaikasta murehtiminen ei auta tippaakaan.
"Toki", hymyilen.
Kävelemme kulman taakse pieneen kanttiinin tapaiseen meksikolaisravintolaan. Me molemmat tärisemme kylmyydestä päästessämme sisälle ja Kimberly pyytää istumapaikkaa lämmityksen vierestä. Pöytä johon meidät ohjataan on suoraan lämmityslaitteen alapuolella ja me molemmat nostamme kätemme ilmaan lämmittääksemme niitä.
"Tämä sää on anteeksiantamaton", hän sanoo hampaat kalisten.
"Mä melkein unohdin miten kylmä sää voi olla", kerron hänelle. Vuodenajat ovat sekoittuneet yhteen, olen hädintuskin huomannut syksyn vaihtuvan talveksi.
"No.. Mitenkäs sulla menee Herra Pahiksen kanssa?" Kimberly kysyy nauraen. Tarjoilia tuo meille sipsit ja salsakastikkeen ja mahani murahtaa. En aio enää jättää donitsiani syömättä.
"No.." Mietin jakaisinko henkilökohtaista elämääni hänen kanssaan vai en. Minulla ei ole paljoa kavereita, ei oikeastaan ketään lukuunottamatta Tristania jota en näe nykyään koskaan. Kimberly on ainakin kymmenen vuotta minua vanhempi ja hänellä saattaa olla jotain käsitystä miesten ajatuksista, jotain mitä minulta todellakin puuttuu. Tuijotan kattoa jossa kulkee monta riviä oluttölkin muotoisia lamppuja ja vedän syvään henkeä.
"No, mä en oikeastaan ole varma miten asiat ovat tällä hetkellä. Eilen kaikki oli hyvin mutta sitten hän oli poissa koko yön. Koko yön. Se oli meidän toinen yö siinä asunnossa ja hän ei vain koskaan tullut kotiin", selitän.
"Odota.. odota.. peruuta vähän. Eli te kaksi asutte yhdessä?" hän kysyy ja tuijottaa minua suu auki.
"Joo.. tiistaista lähtien", yritän hymyillä.
"Okei, ja sitten hän ei vain tullut kotiin eilen illalla?"
"Niin, hän sanoi että hänellä oli töitä tehtävänä ja että hänen täytyi mennä kirjastoon, mutta sitten hän ei tullutkaan kotiin."
"Etkä sä usko että hänelle on sattunut jotain niinkö?"
"En oikeasti." Minusta tuntuu että jotenkin tietäisin jos hän ei olisi kunnossa, niin kuin olisimme jotenkin yhdistyneet jollain tavalla että tietäisin välittömästi jos häneen sattuisi.
"Eikä hän ole soittanut?"
"Ei. Ei edes laittanut viestiä", sanon ja rypistän otsaani.
"Mä olisin sahannut hänen pallinsa irti jos mä olisin sä. Tollainen käytös ei ole hyväksyttävää", Kimberly toteaa.
"Teidän ruokanne tuodaan pöytään kohta", tarjoilija kertoo ja katoaa täytettyään vesilasini.
"Mä tarkoitain sitä, sun täytyy tehdä selväksi että hän ei voi käyttäytyä näin tai muuten hän vain jatkaa sitä. Ongelma miesten kanssa on siinä että he ovat tapojensa orjia ja jos sä annat tästä tulla hänen tapansa, sä et koskaan pysty rikkomaan sitä tapaa. Hänen täytyy tietää alusta asti että sä et hyväksy tällaista paskaa. Harry on onnekas kun hänellä on sut ja hänen täytyy ryhdistäytyä", hän lausahtaa.
Jokin hänen kannustuspuheessaan vahvistaa vihan tunnetta sisälläni. Minun pitäisi olla raivona, minun pitäisi "sahata hänen pallinsa irti" niin kuin Kimberly hienotunteisesti sanoi.
"Miten mä teen sen?" kysyn ja Kimberly nauraa.
"Anna hänen kuulla kunniansa. Ellei hänellä ole hemmetin hyvää syytä, jota hän varmasti suunnittelee tällä hetkellä, sä annat hänen kuulla kunniansa sillä sekunnilla kun hän kävelee ovesta sisään. Sä ansaitset kunnioitusta ja jos hän ei kunnioita sua niin sun täytyy joko laittaa hänet kunnioittamaan tai potkaista hänet kadulle."
"Sä saat sen kuulostamaan niin helpolta", nauran.
"Hei, se on kaukana helposta mutta se täytyy tehdä", hän sanoo ja nauraa mukana.
Loput ruokatauosta kuluu siihen kun Kimberly kertoo tarinoita yliopistoajoistaan ja siitä miten hänellä oli reilu määrä hirveitä seurustelusuhteita. Hänen lyhyt vaalea tukkansa heiluu edestakaisin kun hän pyörittää päätään melkein jokaisen tarinan aikana. Huomaan nauravani niin kovaa että minun täytyy pyyhkäistä silmäkulmiani. Ruoka on herkullista ja olen tyytyväinen että tulin ulos syömään Kimberlyn kanssa sen sijaan että olisin mököttänyt yksin huoneessani.
Huomaan Trevorin vessojen lähellä meidän kerroksessamme kun olen menossa toimistooni.
"Hei Louis", hän hymyilee.
"Hei, mitä kuuluu?" kysyn kohteliaasti.
"Ihan hyvää, täällä on hirveän kylmä", hän sanoo ja nyökkään. "Sä näytät ihanalta tänään", hän lisää ja katsoo poispäin. Minusta tuntuu että hänen ei ollut tarkoitus sanoa sitä ääneen. Hymyilen ja kiitän häntä ennen kuin hän suuntaa vessaan, selvästi nolostuneena.
Kun viimein lähden töistä, en ole saanut kirjaimellisesti mitään aikaan joten otan käsikirjoituksen mukanani kotiin siinä toivossa että saisin tehtyä vähän töitä kotona.
Kun saavun takaisin asunnolle, Harryn auto ei ole parkkipaikalla. Vihani palaa takaisin ja soitan hänelle ja jätän vihaisen kiroamisviestin hänen vastaajaansa, mikä yllättäen saa oloni vähän paremmaksi. Teen itselleni nopeasti ruokaa ja laitan tavarani valmiiksi huomista varten. En voi uskoa että huomenna on perjantai, häät ovat lauantaina. Entä jos Harry ei ole tullut takaisin siihen mennessä? Kyllä hän on. Eikö niin? Katselen ympärilleni asunnossa, niin viehättävä kuin se onkin, se tuntuu menettäneen osan hohdostaan Harryn poissaolon myötä.
Jotenkin onnistun saamaan hyvän määrän töitä tehtyä, ja kun olen laittamassa käsikirjoitusta pois, ovi aukeaa. Harry kompastelee olohuoneen läpi makuuhuoneeseen sanomatta sanaakaan. Kuulen hänen nakkaavan nilkkurinsa lattiaa vasten ja kiroavan itselleen, todennäköisesti kaatuessaan. Käyn mielessäni läpi kaikkea mitä Kimberly sanoi lounaalla ja kokoan kaikki ajatukseni, työntäen vihani huippuunsa.
"Missä helvetissä sä olit?" huudan kun astun huoneeseen. Harrylla ei ole paitaa päällään ja hän on juuri riisumassa housujaan.
"Kiva nähdä suakin", hän sammaltaa.
"Ootko sä kännissä?" tuijotan häntä suu auki.
"Ehkä", hän vastaa ja heittää housunsa lattialle. Tuhahdan ja nostan ne ja sitten heitän ne takaisin hänelle.
"Meillä on pyykkikori ihan syystä", sanon ja tuijotan häntä vihaisesti ja hän alkaa nauraa. Hän nauraa.
"On sulla otsaa Harry! Sä olet ulkona koko yön ja suurimman osan päivästä edes soittamatta mulle ja sitten sä hoipparoit tännen kännissä ja naurat mulle?!" kiljun.
"Älä huuda, mulla on hemmetinmoinen päänsärky", hän ähisee ja menee makaamaan sängylle.
"Onko tämä sun mielestä hauskaa? Onko tämä jotain peliä sulle? Jos sä et aio ottaa meidän suhdetta vakavasti niin miksi sä pyysit mua muuttamaan sun kanssa yhteen?"
"Mä en halua puhua tästä nyt. Sä ylireagoit, tuu nyt tänne ja anna mun tehdä sut onnelliseksi." Hänen silmänsä ovat verestävät siitä kaikesta alkoholista mitä hän on kuluttanut. Hän ojentaa käsiään typerä känninen virne täydellisellä naamallaan.
"Ei, Harry. Mä olen tosissani. Sä et voi olla ulkona koko yötä edes tarjoamatta mulle selitystä", sanon.
"Jeesus, rauhoitu nyt hetkeksi! Sä et ole mun äiti. Lakkaa huutamasta mulle ja tuu tänne", hän toistaa.
"Häivy täältä", ärähdän.
"Anteeksi mitä?" Hän nousee istumaan. No niin, nyt sain hänen huomionsa.
"Sä kuulit mut kyllä, häivy. Mä en aio olla se poika joka istuu kiltisti koko yön odottaen poikaystäväänsä kotiin. Mä odotin että sulla olisi joku hyvä syy mutta sä et ole edes yrittänyt! Mä en aio antaa periksi tällä kertaa Harry, mä aina annan sulle anteeksi liian helposti. En tällä kertaa. Joten joko ala selittää tai painu helvettiin", sanon ristien käsivarteni, ylpeänä siitä etten heti antanut hänelle periksi.
"Siltä varalta että sä unohdit, niin mä olen se joka maksaa laskut täällä joten jos joku lähtee niin se olet sä", hän sanoo tuijottaen tyhjästi. Vilkaisen hänen käsiään jotka hän on laskenut polvilleen, hänen rystysensä ovat taas haavoilla ja kuivuneen veren peitossa.
"Olitko sä taas tappelussa?" kysyn. Mieleni yrittää edelleen keksiä vastausta hänen edelliseen lauseeseensa.
"Onko sillä väliä?"
"Kyllä Harry, sillä on väliä. Sitäkö sä teit koko yön? Tappelit ihmisten kanssa? Sun ei edes tarvinnut tehdä töitä eikö niin? Vai onko tämä sun työ, ihmisten hakkaaminen?"
"Mitä? Ei, se ei ole mun työ. Sä tiedät mikä mun työ on. Mä olin töissä ja sitten mun huomio kiinnittyi muualle", hän sanoo ja pyyhkäisee kädellään kasvojaan.
"Mihin?"
"Ei mihinkään. Jeesus, sä olet kokoajan mun kimpussa", hän ähkäisee.
"Mä olen kokoajan sun kimpussa? Mitä sä oletit että tapahtuu kun sä hoiput tänne sen jälkeen kun sä olet ollut poissa koko yön ja päivän! Mä tarvitsen vastauksia Harry. Mä olen kyllästynyt siihen etten mä saa niitä sulta." Harry ei kiinnitä minuun huomiota vaan vetää paidan päänsä yli.
"Mä olin huolissani koko päivän, sä olisit voinut ainakin soittaa. Mä en edes laittanut herätystäni päälle tänään, mä sain hädintuskin yhtään töitä tehtyä, mä olin sekaisin tänään kun sä olit ulkona juomassa ja tekemässä ties mitä ja kenen kanssa", kerron hänelle. "Sä pelleilet mun työharjoittelun kanssa ja se ei ole okei", lisään.
"Sun työharjoittelun? Tarkoitatko sä sitä jonka mun isä antoi sulle?" hän sylkäisee ulos.
Auts. "Sä olet uskomaton."
"Sanoinpahan vaan", hän sanoo kohauttaen olkiaan.
Miten tämä voi olla se sama henkilö joka vain kaksi yötä sitten kuiskaili korvaani miten paljon hän rakastaa minua kun hän luuli minun nukkuvan?
"Mä en aio edes vastata tuohon koska mä tiedän että sitä sä haluat. Sä haluat riidan aikaan ja mä en aio antaa sulle sellaista." Nappaan yhden t-paidoistani ja kävelen huoneen ovea kohti. Ennen kuin ehdin poistua huoneesta, käännyn ympäri. "Mutta anna mun tehdä tämä selväksi, jos sä et ryhdistäydy.. niin kuin nyt.. niin mä häivyn", sanon ja suuntaan sohvalle.
Annan muutaman kyyneleen pudota ennen kuin pyyhin kasvoni ja nappaan käsiini Harryn vanhan kopion Humisevasta Harjusta. Huolimatta siitä miten pahasti haluan mennä takaisin ja käskeä hänen selittää kaikki, missä hän oli, kenen kanssa hän oli, miksi hän joutui tappeluun ja kenen kanssa, pakotan kuitenkin itseni pysymään sohvalla koska se ärsyttää häntä paljon enemmän.

Heii :) mä en takaa tän luvun laatua koska tää on nopeesti kirjotettu ku äiti valittaa että oon liikaa koneella päivässä mutta halusin silti julkasta tän tänään :P ja sanonpahan vaan että Kimberly on ihan hirvee nimi kirjottaa joten pahoittelen jos se on kirjotettu väärin muutamaan kertaan :D
btw kiitos ihanalle bemylashton :ille After 2: n kannesta, se on ihana :)
yritän jatkaa tätä perjantaina mutta viimestään sit viikonlopun aikana <3