After (Larry-versio suomeksi)

Luku 30:

Kyyneleeni ovat kuivuneet ja olen käynyt suihkussa jotenkuten henkisesti vakaa siihen mennessä kun Tristan palaa elokuvista.

"Mitenkäs sun ja Harryn... ajanvietto meni?" hän kysyy napaten yöpukunsa lipastosta.

"Ihan hyvin, hän oli normaali... ihastuttava itsensä", kerron hänelle ja onnistun nauramaan. Haluan kertoa hänelle siitä mitä teimme mutta minua nolottaa liikaa. Tiedän ettei hän tuomitsisi minua mutta en halua kenenkään tietävän. Toivon vain ettei Harry kerro kenellekään, mutta en luottaisi sen varaan. Tristan katsoo minuun huolestunein silmin ja minun on katsottava poispäin.

"Oo vaan varovainen jooko, sä oot liian mukava jollekin sellaiselle kuin Harry", hän sanoo ja minä haluan vain halata häntä ja itkeä hänen olkapäätään vasten. Hän tuntee Harryn paremmin kuin minä ja jopa hän on sitä mieltä että minun pitäisi pysyä kaukana.

"Miten elokuvissa meni?" vaihdan puheenaihetta ja hän alkaa kertoa minulle miten hän syötti Stephille popcornia sen aikana ja että hän alkaa todella pitää hänestä. Haluan yökätä mutta tiedän että olen vain mustasukkainen siitä että Steph oikeasti tykkää hänestä, kun taas Harry ei tykkää minusta. Mulla minulla on joku joka rakastaa minua ja minun on alettava kohtelemaan häntä paremmin ja pysyä kaukana Harrystä, oikeasti tällä kertaa.

Lopulta Tristan nukahtaa ja minä teen samoin pian sen jälkeen.

Seuraavana aamuna pakotan itseni ylös sängystä ja pukemaan vaatteet päälleni. Tunnen oloni rättiväsyneeksi, minulla ei ole yhtään energiaa ja minusta tuntuu että voisin alkaa itkeä hetkenä minä hyvänsä. Silmäni ovat punaiset eilisen itkemisen jäljiltä. Kävelen Tristanin lipastolle ja otan sieltä rajauskynän rajatakseni silmäni. Se saa silmäni näyttämään paljon paremmilta. Puen päälleni tiukat farkut ja topin. Tunnen oloni alastomaksi joten otan kaapistani villatakin ja laitan sen päälleni. Olen tyytyväinen ulkonäkööni.

Matkallani luokkaan pysähdyn kahvilaan ja otan Liamillekin juoman. Olen vieläkin melko aikaisessa joten kävelen hitaammin kuin normaalisti.

"Hei, Louis eikö niin?" kuulen tytön äänen sanovan. Käännyn katsomaan ja näen sen tyylikkään tytön, Tessa muistaakseni nimeltään.

"Joo, Tessa eikö niin?" kysyn ja hän nyökkää.

"Tuutko sä taas tänä viikonloppuna?" hän kysyy. Hän varmaan seurustelee jonkun kanssa joka on osa oppilaskuntaa. Tietysti hän seurustelee, hän on ylellinen ja kaunis.

"Ehei, en tänä viikonloppuna", nauran ja hän liittyy mukaan.

"Harmi, sä olit hauska. No, jos sä muutat mielesi niin kyllä sä tiedät missä se on", hän nauraa. "Mun täytyy mennä tai mä myöhästyn, nähdään." Hän hymyilee uudelleen ja kävelee pois.

Liam on jo paikalla ja kiittelee minua useasti kun toin kahvin.

"Sä näytät tänään erilaiselta", hän sanoo kun minä istun alas.

"Mä rajasin mun silmät", sanon ja hän hymyilee. Hän ei kysy miten iltani Harryn kanssa meni ja olen siitä kiitollinen. En ole valmis puhumaan siitä vielä. Juuri kun lopetan Harryn ajattelemisen, on kirjallisuuden tunti.

Harry istuu normaalilla paikallaan edessä. Haluan kysyä Liamilta haluaisiko hän vaihtaa istumapaikkoja mutta en halua selittää miksi.

Harryllä on kerrankin päällään valkoinen paita ja hänen tatuointinsa ovat nähtävissä sen alta. Minua hämmästyttää miten houkuttelevia hänen tatuointinsa ja lävistyksensä ovat mielestäni, aikaisemmin en juurikaan välittänyt kummistakaan. Katson nopeasti poispäin ja otan muistiinpanoni esille. Toivon että Liam saapuu pian etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi Harryn seurassa.