After (Larry-versio suomeksi)

Luku 26:

Päästessäni takaisin huoneeseeni yritän opiskella, mutta en voi keskittyä. Kun olen tuijottanut muistiinpanojani suunnilleen tunnin, päätän mennä suihkuun.

Yhteiset suihkutilat saavat silti oloni epämukavaksi silloin kun ne ovat täynnä, mutta kukaan ei koskaan pilaile kustannuksellani. Kuuma vesi tuntuu hyvältä ja se rentouttaa kireitä lihaksiani. Minun pitäisi olla helpottunut että Harry ja minä olemme saavuttaneet jonkinlaisen aselevon mutta nyt viha ja ärtymys on vaihtunut hermostuneisuuteen ja hämmästykseen. Olen suostunut viettämään aikaa Harryn kanssa huomenna ja tekemään jotain "hauskaa" ja minun on myönnettävä että olen tavallaan kauhuissani. Toivon vain että se menee hyvin ja me voimme olla kavereita. En odota että meistä tulisi parhaita kavereita, mutta meidän on saavutettava tila jossa emme kilju toisillemme joka kerta kun juttelemme.

Kun saavun huoneeseen löydän Tristanilta viestin jossa hän sanoo vievänsä Stephin illalliselle kampuksen ulkopuolelle. Minä pidän Mollyn kämppiksestä Stephistä. Hän vaikuttaa todella mukavalta huolimatta siitä että hän käyttää liikaa meikkiä. Jos Tristan ja Steph jatkavat toistensa tapailemista ehkä Natalie voisi tulla käymään ja voisimme kaikki tehdä jotain yhdessä. Ketä minä huijaan? Tiedän ettei Natalie haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa kuin Tristan ja Steph, ja myönnän että kolme viikkoa sitten minäkään en ikinä olisi.

Päädyn soittamaan Natalielle ennen kuin menen sänkyyn. Me emme ole puhuneet koko päivänä.

"Hei Louis, miten sun päivä meni?" hän kysyy heti vastatessaan.

"Hyvin, se oli pitkä mutta hyvä." Minun pitäisi kertoa hänelle että olen menossa huomenna ulos Harryn kanssa.

"Se on hyvä. Mulla oli jalkapallopeli tänään Seattlessa, mä oon nyt menossa takaisin kotiin."

"Sehän on mahtavaa, miten meni?" Hän kertoo minulle miten he hakkasivat Seattle High:n 100-0 vaikka he ovat yksi parhaista joukkueista koko osavaltiossa. Me juttelemme hänen perheestään ja ennen kuin huomaankaan me lopetamme puhelun. En voinut löytää oikeaa aikaa mainita suunnitelmiani Harryn kanssa, mutta rehellisesti sanottuna en edes yrittänyt.

Seuraava päivä kuluu aivan liian nopeasti. Liam ja minä kävelemme kirjallisuuden luokkaan jossa Harry jo on.

"Oletko sä valmis meidän treffeille tänään?" hän kysyy ja suuni putoaa auki. Samoin tekee Liamin.

"Ei ne ole treffit. Me vaan vietetään aikaa kavereina", kerron Liamille, huomioimatta Harryä. Ensimmäinen päivä kun yritämme olla kavereita ei suju kovin hyvin ainakaan tähän menessä.

"Sama asia", Harry virnistää ja minä pyöräytän silmiäni. Välttelen häntä lopputunnin mikä on helppoa sillä hän ei yritä jutella minulle.

"Ole varovainen tänäiltana", Liam kertoo minulle tunnin jälkeen.

"Olen. Me vaan yritetään tulla toimeen kun mun kämppis on hänen paras kaverinsa."

"Mä tiedän. Sä oot tosi hyvä Tristanille. Mä vaan en ole varma ansaitseeko Harry sun ystävällisyyttä", hän sanoo ja nostan katseeni häneen.

"Eikö sulla ole mitään muuta tekemistä kuin puhua musta pahaa? Häivy täältä!" Harry näpäyttää takaani. Liam kurtistaa otsaansa ja katsoo taas minua.

"Muista mitä mä sanoin", hän sanoo ja kävelee pois.

"Ei sun tarvi olla niin julma hänelle. Te kaksi ootte käytännössä veljeksiä", sanon ja hänen silmänsä suurenevat.

"Mitä sä juuri sanoit?" hän mulkoilee minua vihaisena.

"Kyllä sä tiedät, sun isä ja Liamin äiti." Valehteliko Liam? Vai enkö olisi saanut mainita tätä? Liam sanoi etten saisi mainita Harryn suhdetta isänsä kanssa mutten tiennyt että hän tarkoitti tätä koko asiaa.