After (Larry-versio suomeksi)

Luku 31:

--Anteeks ku tässä luvussa on kestäny näin kauan :( Mun on vaikee päästää kirjottaa koska mulla on kaks siskoa jotka jakaa mun kaa saman koneen enkä tykkää kirjottaa kännykällä, mutta kiitos ku jaksatte odottaa :) Yritän saada seuraavan osan keskiviikoksi, mut en lupaa mitää. Nauttikaas luvusta :) ♥

"Ei hän ole niin paha, luulisin", Natalie sanoo ja minä nauran hermostuneesti. "Mitä?" Hän kohottaa kulmiaan minulle.

"Ei mitään, mä oon vaan yllättynyt että sä sanot noin", sanon ja hän nojaa takaisin rintaani vasten. Sähköisyys joka täytti huoneen hetki sitten on kadonnut.

"En mä sano että mä haluaisin sun viettävän aikaa sen tyypin kanssa mutta hän oli ihan ystävällinen."

"Harry ei ole lähelläkään ystävällistä", sanon. Hän naurahtaa ja minä kiedon käteni hänen ympärilleen. Jos hän vain tietäisi asioista joita minun ja Harryn välillä tapahtui, miten me suutelimme, miten minä voihkin hänen nimeään kun me... Luoja Louis lopeta jo. Nojaan päätäni alaspäin ja suutelen Natalien leukaa, saaden hänet hymyilemään. Haluan että Natalie saa minut tuntemaan miten Harry saa. Nousen istumaan ja käännyn kasvot häntä kohti. Otan hänen kasvonsa käsiini ja painan huuleni hänen huulilleen. Hänen suunsa aukeaa ja hän suutelee takaisin. Hänen huulensa ovat niin pehmeät, niin kuin hänen suudelmansakin. Tarvitsen tulta, tarvitsen intohimoa. Kiedon käteni hänen kaulansa ympärille ja vedän hänet syliini.

"Whoa Louis, mitä sä teet?" hän kysyy ja yrittää lempeästi päästä minusta kauemmas.

"Mitä? En mitään, mä vaan... Kai mä vaan haluan pussailla", sanon ja katson alaspäin. Minua ei yleensä nolota Natalien edessä mutta me emme yleensä puhu tällaisista asioista.

"Okei?" hän sanoo ja suutelen häntä uudelleen. Tunnen hänestä huokuvan lämmön, mutta en tulta. Alan keinuttaa lanteitani, toivoen sytyttäväni tulen. Hänen kätensä laskeutuvat rinnalleni, mutta hän työntää ne minua vasten, saaden minut lopettamaan liikkeeni. Tiedän että me suostuimme siihen että odotamme kunnes olemme naimisissa mutta minä vain suutelen häntä. Tartun hänen käsiinsä ja asetan ne niskani taakse ja alan keinuttaa itseäni häntä vasten hänen istuessaan kiusallisen oloisesti sylissäni. Huolimatta siitä, miten monesti yritän suudella häntä kovemmin, hänen suunsa pysyy pehmeänä ja arkana.

Tiedän että teen tätä täysin vääristä syistä mutta juuri tällä hetkellä en pysty välittämään siitä. Minun täytyy vain tietää että Natalie pystyy saamaan minut tuntemaan samalla tavoin kuin Harry saa. En halua Harryä. Haluan sen tunteen... Eikö niin?

Irtaudun suudelmasta ja liu'utan hänet pois sylistäni.

"Se oli... Mukavaa Louis." Hän hymyilee ja hymyilen takaisin. Se oli 'mukavaa'. Hän on niin varovainen, liian varovainen, mutta minä rakastan häntä. Laitan elokuvan pyörimään ja minuuttien päästä tunnen itseni vaipuvan uneen.

"Mun pitäisi mennä", Harry sanoo. Hänen vihreät silmänsä katsovat minua kohti.

"Mennä minne?" En halua hänen lähtevän.

"Mä yövyn hotellissa tässä lähellä, mä tulen aamulla takaisin", hän sanoo ja hänen kasvonsa vaihtuvat Natalien kasvoihin. Ei se koskaan ollutkaan Harry.

"Sua selvästi väsyttää, enkä mä voi nukkua täällä", hän hymyilee ja hipaisee poskeani. Haluan hänen jäävän mutta pelkään mitä näen tai sanon ollessani uninen. Tiedän että Natalie ei edes ajattelisi että olisi kunnollista nukkua huoneessani. Natalie ja Harry ovat täydet vastakohdat joka ikisellä tavalla.

"Okei, kiitos vielä kun sä tulit", mumisen ja hän painaa suukon poskelleni ennen kuin liukuu pois viereltäni.

"Mä rakastan sua", hän sanoo ja minä nyökkään ja hautaan pääni uudelleen tyynyyni.