After (Larry-versio suomeksi)

Luku 37:

Nostan pääni ylös ja Harry kuljettaa sormiaan hiusteni läpi otsalleni ennen kuin antaa minulle pehmeän suukon huulille. Se on ensimmäinen kerta kun hän on suudellut minua sillä tavalla mutta silti se tuntui intiimimmältä kuin silloin kun suudelmassa on kielet mukana. Hän laskee päänsä takaisin tyynyyn ja vaihtaa kanavaa kaukosäätimellä. Haluan että hän pitelee minua kunnes nukahdan mutta minusta tuntuu että Harry ei ole halimistyyppiä. "Mä haluan olla hyvä sulle, Lou." Harryn aikaisemmat sanat soivat päässäni ja mietin tarkoittiko hän sitä oikeasti vai oliko hän vain tosi humalassa.

"Ootko sä vieläkin humalassa?" kysyn ja lasken pääni hänen rinnalleen. Hänen vartalonsa jäykistyy mutta hän ei työnnä minua pois.

"En, mä luulen että meidän huutaminen siellä ulkona selvensi mua", hän sanoo. Hänellä on toisessa kädessään kaukosäädin ja hänen toinen kätensä roikkuu kiusallisesti ilmassa ihan kuin hän ei tietäisi mitä tehdä sillä.

"Ai, no seurasi siitä sitten ainakin jotain hyvää", kerron ja hän kääntää päätään katsoakseen minua.

"Joo, niin kai", hän sanoo ja laskee vihdoin kätensä selälleni. On mahtava tunne kun hän pitelee minusta kiinni. Huomenna hän voi sanoa kaikki ne kamalat asiat, mitkä haluaa, mutta tätä hetkeä hän ei voi viedä minulta. Tämä on uusi suosikkipaikkani, minun pääni hänen rinnallaan ja hänen kätensä selälläni.

"Mä luulen että mä oikeastaan tykkään humalaisesta Harrystä enemmän", sanon haukotukseni lomasta.

"Niinkö?" hän kysyy ja kääntyy katsomaan minua uudelleen.

"Ehkä", kiusoittelen ja suljen silmäni.

"Sä oot hirveän hyvä harhauttamaan, nyt kerrot." Voisin yhtä hyvin kertoakin, tiedän ettei hän aio antaa periksi.

"Mä vaan mietin kaikkia niitä ihmisiä joiden kanssa sä oot... Kyllä sä tiiät, tehnyt juttuja." Yritän piilottaa kasvoni hänen rintaansa mutta hän pudottaa kaukosäätimen sängylle ja nostaa leukaani niin että minun on pakko katsoa häntä.

"Miksi sä mietit sitä?"

"En mä tiedä... Koska mulla ei kirjaimellisesti ole yhtään kokemusta ja sulla on paljon", vastaan.

"Ootko sä mustasukkainen?" Hänen äänensä on täynnä huvittuneisuutta.

"En tietenkään", valehtelen.

"Eli sua ei haittaa jos mä kerron sulle muutaman yksityiskohdan?"

"Älä! Älä kiltti", anelen ja hän naurahtaa ja kietoo kätensä vähän tiukemmin ympärilleni.

Hän ei sano mitään muuta siihen liittyvää enkä voisi olla helpottuneempi. En kestäisi sitä jos joutuisin kuulemaan yksityiskohtia hänestä jonkun toisen kanssa. Tunnen silmieni muuttuvan raskaammaksi ja yritän keskittyä televisioon. Olen niin mukavassa asennossa maatessani hänen käsivarsillaan.

"Sä et aio nukahtaa ethän? Nyt on vielä niin aikaista."

"Onko?" Minusta tuntuu kuin kello olisi vähintäänkin kaksi aamuyöllä. Saavuin tänne joskus yhdeksältä.

"Joo, nyt on vasta keskiyö."

"Se ei ole aikainen." Haukottelen uudelleen.

"Mulle se on. Sitä paitsi mä haluan tehdä vastapalveluksen." Mitä? Oh. Ihoani alkaa jo kihelmöidä ja pystyn sanomaan että bokserini alkavat kiristää taas.

"Sä haluat sitä, etkö niin?" hän kehrää ja nielaisen ilmaa. Tottakai haluan. Katson häntä ja yritän peitellä innostunutta hymyäni. Hän huomaa ja kietoo kätensä tiukemmin ympärilleni, kääntäen meidät ympäri niin että hän makaa päälläni. Hän kannattelee painoaan yhdellä kädellään ja hänen toinen kätensä tarttuu jalkaani ja laitan sen hänen kyljelleen. Hän kuljettaa kättään nilkastani reidelleni.

"Niin pehmeä", hän sanoo hymyillen ja toistaa liikkeen. Hän puristaa kädellään kevyesti reittäni ja ihoni on kananlihalla sekunneissa. Harry nojaa eteenpäin ja painaa yksittäisen suukon polveni viereen saaden jalkani nytkähtämään. Hän nauraa ja laittaa kätensä uudelleen jalkani ympärille. Mitä hän aikoo tehdä? Odottaminen saa minut hulluksi.

"Mä haluan maistaa sua Lou", Harry sanoo. Hänen silmänsä ovat kiinni omissani yrittäen arvioida reaktiotani. Suuni muuttuu välittömästi rutikuivaksi. Hän ei voi tarkoittaa sitä mitä luulen hänen tarkoittavan, eihän? Olen jossain määrin tietoinen siitä että huuleni ovat raollaan ja suuni on täysin ammollaan.

"Sieltä alhaalta", hän vastaa ajatuksiini ja kuljettaa kätensä jalkojeni väliin. Kokemuksenpuutteeni täytyy ällistyttää häntä koska hän yrittää taistella hymyä vastaan. Rypistän otsaani ja kun hän kuljetta sormensa boksereideni päälle vedän syvään henkeä. Hänen sormensa tekevät pehmeitä viivoja nivusillani ja hän katsoo edelleen silmiini.

"Sä olet jo valmiina mua varten." Hänen äänensä on karheampi kuin yleensä. Hänen kuuma hengityksensä pistelee korvassani ja hän kuljettaa kieltään korvalehdelläni.

"Voisitko sä sanoa jotain ettei musta tunnu siltä että mä olen meistä ainoa joka haluaa tätä, vaikka mä tiedänkin ettei se ole totta", hän virnistää ja alan kiemurrella kun hän lisää painetta herkälle alueelleni.

En löydä ääntäni koska vartaloni on tulessa hänen kosketuksestaan. Hän vetää kätensä pois ja suustani pääsee vingahdus.

"Mä en halua että sä lopetat", vingun.

"No mikset sä puhunut mitään niin kuin mä käskin", hän näpäyttää ja hätkähdän vähän. En halua tätä Harrya, haluan nauravan, leikkisän Harryn.

"Sä häiritsit mua", sanon ja liikahdan noustakseni istumaan. Hän nostaa itsensä ylös ja istuu reisilleni, kannatellen painoaan hajallaan olevien polviensa varassa.

"Eli sä haluat sitten?" Tiedän että hän on täysin tietoinen siitä että haluan, hän vai haluaa kuulla minun sanovan sen ääneen. Nyökkään ja hän heiluttaa sormiaan kasvojeni edessä.

"Ei nyökkäilyä, sä joko sanot sen tai mä menen nukkumaan", hän sanoo ja kiipeää pois jalkojeni päältä. Pohdin mielessäni tämän tilanteen hyviä ja huonoja puolia. Kannattaako minun nöyryyttää itseäni sanomalla että haluan... Harryn suukottavan alapäätäni? Onko se tunne jonka saan siitä nöyryytyksen arvoinen? Jos se tuntuu läheskään yhtä hyvältä kuin se mitä hän teki kädellään silloin yhtenä päivänä, silloin tiedän että se on sen arvoista. Nappaan kiinni hänen olkapäästään estääkseni häntä karkaamasta yhtään kauemmas.

"Okei, mä haluan", huokaisen tappiokseni.

"Sä haluat mitä, Lewis?" Hän ei voi olla tosissaan, hän tietää täysin mitä on tekemässä.

"Kyllä sä tiedät... että sä suukotat mua", sanon ja hänen hymynsä kasvaa. Hän nojaa eteenpäin ja painaa suukon huulilleni.

"Totako sä halusit?" hän virnistää ja läimäytän hänen kättään. Hän aikoo saada minut kerjäämään sitä.

"Suukottaa mua... Sieltä." Punastun ja peitän kasvoni käsiini. Hän siirtää ne pois nauraen ja rypistän otsaani hänelle.

"Sä nolaat mut tahallasi", syytän. Hänen kätensä ovat vieläkin omieni päällä.

"Mä tiedän, mä oon pahoillani. Se on vaan niin outoa että sä et oo koskaan tehnyt mitään tällaista."

"Äh, unohda Harry." En halua enää olla hänen vitsinsä keskellä. Hetki meni jo ohi ja nyt hänen egonsa ärsyttää minua. Kierähdän ympäri ja makaan kyljelläni, kasvot pois hänestä ja peitän itseni peitolla.

"Hei, mä oon pahoillani", hän sanoo mutten huomioi häntä. Tiedän että osa minusta on vain vihainen itselleni koska Harryn lähellä oleminen on muuttanut minut tyypilliseksi kiimaiseksi teini-ikäiseksi.

"Hyvää yötä Harold", sanon tiukasti ja kuulen hänen huokaisevan. Hän mutisee hiljaa jotain joka kuulostaa "selvä sitten" mutta en pyydä häntä toistamaan sitä. Pakotan silmäni kiinni ja yritän miettiä jotain muuta kuin Harryn kieltä nukahtaessani.

--Mooi :) Huomatkaa että laitoin kaks lukua kerralla, varmistakaa että ootte lukenu edellisen ennen tätä :) Seuraava luku tulee viimestään perjantaina !