After (Larry-versio suomeksi)

Luku 31:

Seuraavana aamuna herään siihen kun Natalie soittaa. Hän kertoo että hän on matkalla hotellilta, joten pyörähdän pois pedistä ja kiiruhdan suihkuille. Olin suunnitellut ottavani lyhyen suihkun mutta vesi tuntuu niin hyvältä kireitä lihaksiani vasten. Mitä minun pitäisi tehdä Natalien kanssa tänään? Täällä ei ole paljoa tekemistä ellemme me mene kaupunkiin. Ehkä minun pitäisi viestittää Liamille ja kysyä mitä tekemistä täällä on paitsi bilettää. Hän näyttää olevan ainoa kaverini täältä joka voisi tietää.

Päätän pukea päälleni harmaat housuni ja tavallisen sinisen paidan. En huomioi Harryn ääntä mieleni taustalla sanoen että asuni on ruma.

Natalie odottaa käytävässä ovella kun palaan suihkusta.

"Sä näytät kivalta." Hän hymyilee ja laittaa kätensä omalleni kun avaan oven.

"Mun täytyy vaan kammata mun hiukset", kerron hänelle ja tartun kampaani. Päätän etten rajaisi silmiäni tänään.

Hän istuu kärsivällisesti sängyllä sillä aikaa kun kampaan hiuksiani. Lopetan ja annan hänellen suukon poskelle. "Mitä sä haluat tehdä tänään?"

"College sopii sulle, sä et ole koskaan näyttänyt noin hyvältä", hän kehuu. "En mä tiedä, ehkä me voidaan mennä puiston tai jotain, ja sitten syömään?" hän sanoo ja minä katson kelloa. Miten se on jo yksi? Lähetän Tristanille viestin ja kerron että olisin poissa suurimman osan päivästä ja hän vastaa sanoen että hän olisi poissa huomiseen asti. Olen huomannut että hän käytännössä asuu Harryn talolla viikonloppuisin.

Me ajelemme ympäriinsä löytääksemme puiston eikä siinä kestä kauaa.

"Milloin sä alat etsiä autoa?" hän kysyy pysäköidessään autoa. Puisto jonka löysimme on pieni ja hiljainen.

"Luulen että tällä viikolla oikeastaan. Mä yritän hakea jotain töitäkin tällä viikolla." Jätän mainitsematta työharjoittelun Vancen kustantamolla jota Harry heiluttaa edessäni.

"Sehän on mahtavaa, kerro mulle jos sä tarvit jotain", hän tarjoaa ja minä nyökkään. Käveleskelemme puistossa ja istumme piknik-pöytään. Hän puhuu suurimman osan ajasta ja minä nyökkäilen mukana. Huomaan ajatusteni ajautuvan välillä pois keskustelusta mutta hän ei näytä huomaavan. Päädymme kävelemään vielä vähän ja tulemme pienelle virralle. Nauran ironisuudelle ja Natalie katsoo minua kysyvästi.

"Haluatko sä uida?" En ole varma miksi juuri kysyin tuota.

"Täällä? En todellakaan!" hän nauraa ja läimäytän itseäni mielessäni. Minun on lopetettava Natalien vertaaminen Harryyn.

"Se oli vitsi", valehtelen ja vedän hänet polkua pitkin.

Kello on seitsemän kun lähdemme puistosta joten päätämme tilata pizzaa ja katsoa elokuvaa kun pääsemme takaisin huoneeseeni. Meinaan kuolla nälkään siihen mennessä kun pizza saapuu joten syön melkein puolet siitä itse. Puolustuksekseni en ole syönyt koko päivään.

Puolessa välissä elokuvaa puhelimeni soi ja Natalie kurkottaa antaakseen sen minulle.

"Kuka on Liam?" hän kysyy.

"Kaveri koulusta", sanon ja vastaan. Miksi Liam soittaisi minulle näin myöhään? Hän ei ole koskaan soittanut minulle paitsi vertaillakseen muistiinpanoja.

"Louis?" hän sanoo äänekkäästi.

"Joo, onko kaikki hyvin?"

"Umm, ei oikeastaan. Mä tiedän että Natalie on siellä mutta..." hän epäröi.

"Mikä on hätänä Liam?" Sydämeni alkaa hakata. "Ootko sä kunnossa?"

"Joo, ei tässä oo kyse musta. Vaan Harrystä", hän sanoo ja sydämeni pomppaa kurkkuuni.

"H...Harrystä?" änkytän. Sisältä päin olen aivan paniikissa.

"Joo, jos mä annan sulle osoitteen niin voitko sä mitenkään tulla tänne?" hän sanoo ja kuulen jonkin räsähtävän taustalla. Hyppään pois sängyltä ja minulla on kengät jalassani ennen kuin tajuankaan sitä.

"Liam yrittääkö Harry satuttaa sua?" Mielessäni en voi keksiä muutakaan mitä voisi olla meneillään.

"Ei, ei", hän sanoo.

"Tekstaa mulle se osoite", kerron hänelle ja kuulen toisen räsähdyksen.

"Natalie, mä tarviin sun autoa", kerron hänelle ja hän  kääntää päänsä sivuttain.

"Mitä on meneillään?"

"Mä en tiedä... Se liittyy jotenkin Harryyn. Anna mulle sun avaimet", käsken ja hän ottaa ne taskustaan.

"Mä tulen sun kanssa", hän sanoo ja liikkuu noustakseen ylös. Nappaan avaimet häneltä ja ravistan päätäni.

"Ei, sä... Mun pitää mennä yksin", sanon ja hän näyttää loukkaantuneelta. Tiedän että on väärin jättää hänet tänne mutta ainoa asia jota voin miettiä on Harryn hakeminen.