After (Larry-versio suomeksi)

Luku 25:

"Okei, eli kavereita?"

"Kavereita", hän suostuu ja ojentaa minulle kätensä ravistettavaksi.

"Ei panokavereita", muistutan häntä ja tunnen veren kohoavan poskilleni. Hän naurahtaa ja leikkii kulmalävistyksellään. "Mikä saa sut sanomaan noin?"

"Ihan kuin et tietäisi, Tristan kertoi jo minulle."

"Mistä?" hän kysyy.

"Susta ja sun valloituksista." Yritän väärentää naurahduksen mutta se tulee ulos yskäisynä. Hän kohottaa minulle kulmaansa mutta en huomioi sitä.

"No mulla on tyttöjä ja poikia joita mä panen, mutta mitä se sua liikuttaa?" Hän on niin huoleton koko asiasta, kun taas minä olen järkyttynyt. Minua ei pitäisi vaivata kuulla hänen myöntävän makaavansa muiden ihmisten kanssa, mutta se vaivaa. Hän ei ole minun, Natalie on. Natalie on. Natalie on, muistutan itseäni.

"Ei se vaivaakaan, mä en vain halua että sä luulet mun olevan yksi niistä tyypeistä."

"Aww... Oletko sä mustasukkainen Lewis?" hän pilkkaa minua ja minä tönäisen häntä. En helvetissä ikinä myöntäisi sitä.

"En ehdottomasti en ole. Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta", sanon saaden hänet nauramaan.

"Voi, ei sun pitäisi. He nauttivat siitä. Luota muhun."

"Selvä, selvä, mä tajuan sen. Vaihda puheenaihetta jooko", älähdän ja nojaan päätäni taaksepäin katsoakseni ylös taivaalle. Minun täytyy selvittää kuva Harrystä useiden ihmisten kanssa pois päästäni. "Eli sä yrität olla mulle mukavampi?"

"Toki. Yritätkö sä olla vähemmän tiukkis ja vittumainen koko ajan?"

"En mä ole vittumainen, sä vaan olet inhottava", alan nauraa ja hän liittyy siihen.

Se on mukava muutos toisillemme huutamisesta luokassa. Tiedän ettemme ole oikeastaan selvittäneet suurta ongelmaa joka on tunteet joita minulla saattaa tai ei saata olla häneen, mutta jos vain voin saada hänet lopettamaan minun suutelemiseni, voin taas keskittyä Nataliehen ja lopettaa tämän hirveän kehän ennen kuin se pahenee.

"Katso nyt meitä, kaksi kaverusta." Hänen aksenttinsa on niin miellyttävä silloin kun hän ei ole töykeä.

Helvetti, se on silloinkin kun hän on töykeä, mutta kun hänen äänensä on pehmeä, hänen aksenttinsa tekee siitä niin paljon pehmeämmän, kuin samettia. Se tapa miten sanat vierähtävät hänen kieleltään ja hänen vaaleanpunaisilta huuliltaan.. En voi ajatella hänen huuliaan. Revin silmäni irti hänen kasvoistaan ja nousen ylös, pyyhkäisten khakihousujani.

"Noi housut on niin kamalat Lou, jos me aiotaan olla kavereita sä et voi enää käyttää niitä." Hetken ajan olen loukkaantunut mutta kun katson häneen näen hänen hymyilevän. Tämä on varmaankin hänen tapansa vitsailla, silti töykeä mutta parempi kuin se ilkeä tapa miten hän yleensä käyttäytyy.

Puhelimeni alkaa täristä. Se on hälytykseni joka menee päälle. "Mun täytyy mennä takaisin opiskelemaan."

"Sä laitat hälytyksen opiskeluun?"

"Mä laitan hälytyksen moniin asioihin joita mä teen, se on vaan tapa." Toivon että hän antaa tämän asian olla.

"Meidän pitäisi tehdä jotain hauskaa huomenna tuntien jälkeen", hän ehdottaa. Kuka tämä henkilö on ja missä on Harry?

"Mä en usko että mun käsitys hauskasta on sama kuin sun." En voi edes kuvitella mitä 'hauska' on Harrylle.

"No me vaan uhrataan muutama kissa ja sitten poltetaan muutama talo maan tasalle." En voi estää kikatusta pääsemästä suustani ja hän hymyilee takaisin.

"Oikeasti, sun pitäisi välillä pitää hauskaa, ja nyt kun me ollaan uusia kavereita niin meidän pitäisi tehdä jotain hauskaa." Tarvitsen hetken aikaa harkitakseni pitäisikö minun olla yksin Harryn kanssa ennen kuin vastaan hänelle.

Ennen kuin voin vastata hänelle hän kääntyy lähteäkseen pois. "Hyvä, olen iloinen että suostut. Nähdään huomenna", hän sanoo ja sitten hän on poissa.

En sano mitään takaisin, istun vain uudelleen kiveykselle. Minun pääni pyörii viimeisen Harryn kanssa viettämäni kahdenkymmenen minuutin vuoksi. Hän oikeastaan tarjosi minulle seksiä, kertoen minulle ettei minulla ole aavistustakaan miten hyvältä hän voisi saada minun oloni tuntumaan. Sitten muutaman minuutin päästä hän suostui yrittämään olemaan mukava minulle. Me nauroimme ja vitsailimme ja se oli kivaa. Minulla on silti vielä niin monia kysymyksiä hänelle, niin kuin miksi hän on sellainen kuin on, mutta tiedän että mitä enemmän tiedän hänestä, sen pahemmaksi tämä tulee. Kyllä minä voin olla kavereita Harryn kanssa, niin kuin Tristan on. Tämä on oikeasti paras vaihtoehto, ei enää suutelemista, ei enää seksuaalisia ehdotuksia häneltä, vain kavereita.

Kun kävelen takaisin huoneelleni yritän ravistaa pois pelon siitä että kävelin juuri yhteen hänen ansoistaan.

-Heei :) mä en voi uskoa että tää on jo 25. osa! mä toivon että tykkäätte mun suomennostyylistä, tää mun kirjotustapa on muuttunu aika paljo siitä ku alotin mutta luulen et pidän sen nyt tälläsenä :)