After (Larry-versio suomeksi)

Luku 24:

"Hyvä, miten pahoihin ongelmiin sä jouduit sun äidin ja Natalien kanssa?" hän nauraa ja istuu alas minua vastapäätä sängylleen.

Kerron hänelle minun äitini luennosta lukuunottamatta sitä kohtaa jossa lupasin etten olisi enää hänen kaverinsa. Vietämme loppuillan juttelemalla oppitunneista, Stephistä, ja kaikesta mitä vain voin miettiä paitsi Harrystä.

Seuraavana päivänä tapaan Liamin kahvilassa ennen tunnin alkua voidakseni vertailla sosiologian muistiinpanoja. Minulla kesti ikuisuus saada ne järjestykseen Harryn ärsyttävän tempun jälkeen eilen. Haluan kertoa Liamille siitä, mutta en halua että hän ajattelee minusta mitään pahaa varsinkaan nyt kun tiedän että Liamin äiti ja Harryn isä asuvat yhdessä. Se olisi kiusallista. Liamin täytyy tietää niin paljon Harrystä. Muistutan itseäni etten kysy kysymyksiä hänestä. Kerron myös itselleni etten välitä siitä mitä Harry tekee. Päivä lentää kuin siivillä ja vihdoin on kirjallisuuden aika. Harry on tavallisella paikallaan vieressäni mutta hän ei katso suuntaani ollenkaan.

"Tänään on viimeinen päivämme Ylpeyden ja Ennakkoluulon parissa. Toivon että te nautitte siitä. Tämän päivän keskustelunaiheena puhumme Austenin enteiden käytöstä. Odotitteko te lukijoina hänen ja Darcyn päätyvän yhteen?" professori kysyy.

Minun käteni nousee ylös kuten aina. Liam ja minä olimme aina ensimmäiset vastaamaan, ja yleensä ainoat.

"Herra Tomlinson", hän kehottaa minua.

"Ensimmäisen kerran kun luin romaanin odotin jännityksellä päätyvätkö he yhteen. Vieläkin, vaikka olen lukenut sen ainakin kymmenen kertaa, olen silti innokas heidän suhteensa alussa. Darcy on niin julma ja sanoo inhottavia asioita Elizabethistä ja hänen perheestään joten en tiennyt että hän antaisi anteeksi Darcylle, saati sitten rakastaisi häntä", vastaan ja hymyilen.

"väärin", ääni sanoo. Harryn ääni.

"Herra Styles? Haluaisitko lisätä jotakin?" professori kysyy, selvästi yllättyneenä Harryn osallistumisesta.

"Toki. Sanoin että se oli väärin. Naiset haluavat mitä he eivät voi saada. Darcyn töykeä asenne on syy mikä kiinnitti Elizabethin häneen. Oli ilmiselvää että he päätyisivät yhteen", Harry sanoo ja nyppii kynsiään kuin hän ei olisi vähääkään kiinnostunut keskustelusta.

"Se ei ole totta, se että naiset haluavat mitä he eivät voi saada. Darcy oli töykeä Elizabethille ainoastaan koska hän oli liian ylpeä myöntääkseen että rakasti häntä. Kun hän lopetti inhottavan käyttäytymisensä, Elizabeth näki että Darcy oikeasti rakasti häntä", sanon paljon kovemmalla äänellä kuin oli tarkoitus. Kun katson ympärilleni huoneessa, huomaan että kaikki tuijottavat minua ja Harryä.

"Jos Darcy olisi rakastanut häntä hän ei olisi ollut töykeä. Ainoa syy miksi hän edes koskaan pyysi Elizabethin kättä oli se ettei hän lopettanut tyrkyttämästä itseään Darcylle", hän sanoo ja sydämeni putoaa. Minulle tulee tunne ettei hän puhu enää Darcystä ja Elizabethistä.

"Hän ei tyrkyttänyt itseään hänelle! Hän manipuloi hänet luulemaan että hän olisi kiltti ja käytti hänen heikkouttaan hyödykseen!" kiljun ja huone hiljenee. Harryn naama on vihasta punehtunut. En voi edes kuvitella miltä omani näyttää nyt.

"Hän manipuloi hänet? Yritä uudelleen, se poik... tarkoitan tyttö oli niin tylsistynyt tylsään elämäänsä että hänen täytyi löytää jostain jännitystä joten hän tyrkytti itseään hänelle!" hän huutaa takaisin. Hänen kätensä puristavat pöytää.

"No ehkä jos hän ei olisi sellainen mieshuora hän olisi voinut lopettaa sen ensimmäisen kerran jälkeen sen sijaan että ilmestyy hänen huoneeseensa!" Kun sanat lähtevät suustani, tiedän että ihmiset ovat saaneet meidät kiinni. Hihityksiä ja henkäyksiä kuuluu joka puolelta huonetta.

"Eiköhän siinä ollut tarpeeksi tältä päivältä", professori sanoo. Tartun laukkuuni ja juoksen ulos huoneesta.

"Sä et voi juosta tällä kertaa Lewis!" kuulen Harryn äänen huutavan kun saavun korttelin nurkalle. Hän tarttuu käsivarteeni ja riuhtaisen itseni irti.

"Miksi sä aina kosket muhun noin? Tartu vielä mun käteen niin mä lyön sua!" kiljun. Olen yllättynyt tiukoista sanoistani mutta olen saanut tarpeekseni tästä paskasta.

Hän tarttuu käteeni uudelleen mutta en seuraa uhkaustani lyödä häntä.

"Mitä sä haluat Harry? Kertoa mulle miten epätoivoinen mä olen? Nauraa mulle kun mä taas päästin sut lähelle? Mä oon niin kyllästynyt tähän peliin sun kanssas. Mä en pelaa sitä enää. Mulla on tyttöystävä ja sä oot hirveä henkilö. Sun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin ja hankkia jotain lääkettä sun mielialanmuutoksiin! Mä en pysy sun perässä. Yhdellä hetkellä sä oot mukava ja seuraavalla inhottava. Mä en halua olla missään tekemisissä sun kanssa joten tee itsellesi palvelus ja etsi toinen tyttö tai poika jonka kanssa pelaat pelejäsi koska mä olen loppu!"

"Mä todellakin saan esille sun huonot puolet eikö niin?" hän kysyy. Odotan hänen hymyilevän tai nauravan mutta hän ei tee niin. Jos en tietäisi paremmin luulisin että hän on... Loukkaantunut? Mutta tiedän paremmin ja tiedän ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa. "En mä yritä pelata pelejä sun kanssa", hän sanoo ja juoksuttaa kättään päänsä päällä.

"No mitä sä sitten teet koska sun mielialanmuutokset on kuin piiskan iskuja", näpäytän. Pieni yleisö on kokoontunut ympärillemme. Haluan käpertyä palloksi ja kadota, mutta minun täytyy tietää mitä hän sanoo seuraavaksi. Miksen voi pysyä hänestä kaukana? Tiedän että hän on vaarallinen ja myrkyllinen minulle. En ole koskaan ollut niin töykeä kenellekään kuin olen Harrylle. Tiedän että hän ansaitsee sen, mutta en tykkää olla töykeä kenellekään. Harry tarttuu käteeni taas ja vetää minut kahden rakennuksen väliin, pois yleisöstä.

"Mä... Mä en tiedä mitä mä teen. Sä suutelit mua ensin muistatko?" hän muistuttaa minua taas.

"Joo... Mä olin humalassa muistatko. Ja sä suutelit mua ensin eilen."

"Sä et pysäyttänyt mua. Sen täytyy olla uuvuttavaa", hän sanoo. Mitä?

"Minkä täytyy olla uuvuttavaa?"

"Käyttäytyä kuin et haluaisi mua kun mä tiedän että sä haluat." Hän astuu lähemmäs.

"En mä halua sua. En mä ole homo! Mulla on tyttöystävä!" Sanat vyöryvät ulos liian nopeasti, saaden hänet hymyilemään.

"Johon olet kyllästynyt. Myönnä se Lou, ei mulle mutta itsellesi. Sä olet kyllästynyt häneen, tyttöihin yleisesti. Onko hän koskaan saanut sut tuntemaan niin kuin mä saan?" Hänen äänensä on paljon matalampi ja hän puhuu vielä hitaammin kuin yleensä.

"M..Mitä? Tottakai on", valehtelen.

"Eikä ole. Mä pystyn kertomaan ettei sua ole koskaan koskettu... Sillä tavalla." sanat lähettävät nyt jo tutun poltteen kehooni.

"Se ei ole sun asias", sanon ja peruutan, saaden hänet ottamaan kolme askelta minua kohti.

"Sulla ei ole aavistustakaan miten hyvältä mä voin saada sut tuntumaan", hän sanoo ja minä henkäisen. Miten hän menee minulle huutamisesta tähän? Ja miksi minä pidän siitä niin paljon?

-Heii, anteeks ku tän kanssa nyt kesti. Olin pari viime yötä kaverilla ja tässä kolmen tunnin yöunilla yritän suomentaa, joten kertokaa jos on virheitä.. Nyt pitäis taas alkaa tulla lukuja useemmin :) Ootte ihania kaikki♥