Huom! Jälleen kerran sisältää seksuaalisia kohtauksia, mä oon merkannu tonne missä alkaa ja missä loppuu joten voit skipata yli jos et halua lukee :)
Seuraavana aamuna herään ennen Harrya ja onnistun työntämään hänet kauemmas minusta ja irrottaa hänen jalkansa ympäriltäni ilman että hän herää. Muisto siitä kun hän huokaisee nimeni helpottuneena ja kaikki salaisuudet jotka hän kertoi itsestään saavat perhosia lentämään vatsassani. Hän oli niin vartioimaton ja avoin eilen illalla, se sai minut välittämään hänestä vielä enemmän. Tunteeni häntä kohtaan ovat niin syviä että se pelottaa minua enkä ole vielä valmis kohtaamaan niitä.
Otan esiin hiuslakkani ja hiustenkuivaajani sekä Tristanin eyelinerin jonka lainasin häneltä, hänen luvallaan tietysti, ja kävelen kylpyhuoneeseen valmistautumaan ja pesemään hampaani. Käytävä on tyhjä eikä kukaan koputa oveen kun olen valmistautumassa. En ole yhtä onnekas mennessäni takaisin Harryn huoneeseen. Kolme ihmistä kävelevät käytävässä, ja tunnistan yhden niistä Tessaksi.
"Hei Louis!" hän sirkuttaa ja väläyttää minulle täydellisen hymynsä.
"Hei, mitä kuuluu?" kysyn kohteliaasti. Minusta tuntuu todella kiusalliselta kun kaikki kolme tuijottavat minua.
"Hyvää, mä oon vaan menossa ulos. Ootko sä tyyliin muuttamassa tänne tai jotain?" hän nauraa.
"En, en todellakaan. Vaan uhm... Kylässä." Minulla ei ole aavistustakaan mitä minun pitäisi sanoa. Pidempi niistä kahdesta jotka ovat Tessan mukana kumartuu kuiskaamaan jotain hänen korvaansa mutta en saa selvää siitä mitä hän sanoo joten käännyn katsomaan muualle.
"No, nähdään myöhemmin", sanon.
"Joo, nähdään tänään bileissä", Tessa sanoo ja kävelee pois. Missä bileissä? Miksei Harry maininnut mitään minulle? Ehkä hän ei aio olla siellä? Tai ehkä hän ei halua että sinä tulet, jokin ääni päässäni lisää. Kuka edes järjestää bileitä tiistaina. Kun pääsen Harryn ovelle asti, se aukeaa ennen kuin ehdin tarttua kahvaan.
"Missä sä olit?" Harry kysyy ja avaa oven tarpeeksi suurelle että pääsen sisään.
"Laittamassa mun hiuksia, mä halusin antaa sun nukkua", kerron hänelle.
"Mä sanoin sulle että älä vaeltele käytävissä yksin", hän nalkuttaa minulle.
"Ja mä sanoin sulle että älä pomottele mua, Harry", lisään sarkastisesti ja hän naurahtaa ja hänen kasvonpiirteensä pehmenevät.
"Totta", hän nauraa ja astuu lähemmäs. Hän laittaa toisen kätensä selälleni ja toisen paitani alle vatsalleni. Hänen sormensa ovat karheat, mutta ne tuntuvat helliltä selälläni, liikkuen ylemmäs ja ylemmäs vatsallani. Hän tuo huulensa ihan korvani viereen samanaikaisesti kun hänen sormensa löytävät nännini. Hän hieroo herkkää aluetta peukalollaan saaden ne kovenemaan hänen kosketuksensa alla. Hän vetää terävästi henkeä ja minä olen jäätynyt paikalleni mutta sydämeni hakkaa nopeasti.
***Skippaa tästä kohasta jos et halua lukea***
"Sä et voi koskaan tietää minkälaisia pervoja noissa käytävissä väijyy", hän hengähtää pehmeästi korvaani. Hän pyörittelee sormiaan edelleen nännieni ympärillä, kunnes hän nipistää niitä kevyesti peukalonsa ja etusormensa väliin. Laske pääni hänen rinnalleen enkä pysty hallitsemaan voihkaisuajani kun hän jatkaa sormienssa liikettä.
"Mä oon varma että mä saisin sut laukeamaan pelkästään tällä tavalla", hän sanoo ja lisää painetta. Minulla ei ollut aavistustakaan että tämä voisi tuntua näin... hyvältä. Nyökkään ja Harry naurahtaa, hänen suunsa vasten korvaani.
"Haluatko sä että mä teen niin? Saan sut laukeamaan?" hän kysyy ja nyökkään uudelleen. Tarvitseeko hänen edes kysyä? Minun raskaassa hengityksessäni ja tärisevissä polvissani pitäisi olla tarpeeksi vastausta.
"Hyvä poika, siirrytään nyt..." hän aloittaa, mutta kännykkäni hälytys keskeyttää hänen lauseensa.
"Eikä! Meidän täytyy lähteä kymmenen minuutin kuluttua ja Harry sulla ei ole edes vaatteita päällä. Mullakaan ei ole vielä vaatteita päällä!" Vetäydyn pois ja hän ravistaa päätään ja vetää minut takaisin rutistukseensa. Tällä kertaa hän vetää housuni ja bokserini alas. Sitten hän kääntyy sammuttamaan kännykkäni.
"Mä tarvitsen tähän vain kaksi minuuttia, sen jälkeen meillä on vielä kahdeksan minuuttia aikaa pukeutua", hän sanoo ja nostaa minut lattialta ja kantaa minut sängylle. Hän laittaa minut istumaan reunalle ja polvistuu eteeni.
"Levitä sun jalat kulta", hän mumisee hiljaa ja tottelen. Tiedän ettei tämä kuulunut tämän aamun suunnitelmaani, mutta en keksi parempaakaan tapaa aloittaa päivä. Hänen pitkät sormensa piirtelevät kuvioita reidelleni ja hän pitää minua paikallaan toisella kädellään. Hän laskee päänsä alas ja nuolee ylös ja alas penistäni pitkin kerran ennen kuin hän törröttää huuliaan ja alkaa imeä. Lantioni nousee patjasta mutta hän työntää minut takaisin alas ja pitää minut paikallani. Toista kättään käyttäen hän työntää yhden sormen sisälleni, liikuttaen sitä nopeammin kuin koskaan. En osaa päättää kumpi tuntuu paremmalta, hänen sormensa vai suunsa, mutta yhdistelmä on päätähuimaava. Hetkessä tunnen tutun poltteen vatsani pohjassa ja hän alkaa liikuttaa sormeaan vielä nopeammin.
"Mä yritän kahta okei?" hän sanoo ja huokaisen mielihyvästä vastaukseksi. Se tuntuu oudolta, niin kuin ensimmäisellä kerralla, ja epämukavalta, mutta hän laittaa huulensa takaisin paikalleen ja imee uudelleen, saaden minut unohtamaan pienen kivun. Vinkaisen kun Harry taas kerran irrottaa suunsa penikseltäni.
"Helvetti, sä tunnut niin tiukalta kulta." Pelkästään hänen sanansa voisivat saada minut laukeamaan.
"Ootko sä kunnossa?" hän kysyy. Tartun häntä kiharoista ja työnnän hänen kasvonsa alas. Hän naurahtaa ja laittaa taas huulensa työhön.
Voihkin hänen nimeään ja vedän häntä hiuksista kun koen tähän saakka vahvimman orgasmini. Ei sillä että olisin kokenut niitä monta, mutta tämä oli ehdottomasti nopein ja vahvin. Harry painaa pienen suukon lonkkaluulleni ennen kuin nousee seisomaan ja kävelee vaatekaapille. Nostan pääni ylös ja yritän tasata hengitystäni.
***Nyt voit taas lukee***
Harry kävelee takaisin luokseni ja pyyhkäisee ihoani hänen t-paidallaan, mikä olisi nolottanut minua enemmän jos ajattelisin yhtään johdonmukaisesti. "Mä tuun ihan heti takaisin, mä käyn vain pesemässä hampaani", hän hymyilee ja poistuu huoneesta. Nousen seisomaan ja puen vaatteet päälleni ja katson paljonko kello on. Meillä on kolme minuuttia aikaa kunnes meidän täytyy lähteä. Kun Harry tulee takaisin, hän pukeutuu nopeasti ja sitten me lähdemme.
"Tiedätkö sä miten sinne pääsee?" kysyn kun Harry kääntyy ajotielle.
"Joo, mun isän paras kaveri yliopistosta on Christian Vance", hän kertoo minulle.
"Oh... Vau." Tiesin että Kenillä oli siellä yhteyksiä, mutta en tiennyt että toimitusjohtaja olisi hänen paras kaverinsa.
"Älä huoli, hän on mukava mies. Vähän kankea mutta mukava, sä sopeudut varmasti joukkoon." Hänen hymynsä on tarttuva. "Ja sä näytät muuten ihanalta", hän kehuu.
"Kiitos, sä vaikutat olevan hyvällä tuulella tänäaamuna", kiusaan.
"Joo, se tekee hyvän päivän kun mun pää on sun jalkojen välissä aikaisin aamulla", hän nauraa ja ottaa käteni omaansa.
"Harry!" torun häntä ja hän nauraa lisää. Ajomatka menee nopeasti eikä aikaakaan kun käännymme parkkipaikalle suuren rakennuksen taakse. Vancen kustantamo on kuusikerroksinen rakennus jossa on peililasiseinät ja suuri V-kirjain edessä.
"Mä oon hermostunut", myönnän Harrylle kun tarkistan olemustani peilistä.
"Älä ole, hyvin se menee. Sä oot fiksu ja hän varmasti näkee sen", Harry vakuuttaa. Rakastan sitä kun hän käyttäytyy tällä tavalla mukavasti.
"Kiitos", sanon ja nojaudun eteenpäin suutelemaan häntä. Se on suloinen ja yksinkertainen suudelma.
"Mä odotan sua autossa", hän sanoo ja suutelee minua uudelleen.
Rakennus on sisältä ihan yhtä elegantti kuin ulkoakin. Kun saavun vastaanottoon, minut ohjeistetaan kuudenteen kerrokseen. Menen kuudennen kerroksen vastaanottoon jossa nuori mies kertoo minulle että herra Vance odottaa minua. Hän väläyttää minulle täydellisen valkoisen hymyn ennen kuin hän ohjaa minut suureen toimistoon.
"Herra Vance, Lewis Tomlinson on täällä", hän sanoo ja keski-ikäinen parrakas mies viittoo minua sisään. Pystyn näkemään hänen vihreät silmänsä huoneen toisesta päästä kun hän kävelee minua kohti ja ravistaa kättäni. Hänen hymynsä on rentouttava ja se rauhoittaa minua kun hän pyytää minut istumaan.
"Erittäin hauska tavata sinut Lewis. Kiitos kun pääsit tulemaan", Christian Vance tervehtii minua.
"Se on itse asiassa Louis, ja kiitos paljon kun suostuit tapaamaan minut", hymyilen.
"Anteeksi. Eli Louis, sä opiskelet yliopistossa kirjallisuutta ensimmäistä vuotta?" hän kysyy ja nyökkään.
"Kyllä", vastaan.
"Ken Styles antoi sinusta hyvän vaikutelman, hän sanoi että tekisin virheen jos en antaisi sinulle työharjoittelua", hän hymyilee.
"Ken on erittäin mukava mies", sanon ja hän nyökkää, haroen partaansa sormillaan.
Herra Vance käskee minun nimetä suosikki -ja vähiten suosikkikirjailijani, ja selittää miksi olen sitä mieltä. Hän nyökkäilee ja hymäilee selitykseni aikana ja lopettaessani hän hymyilee.
"No Louis, milloin pystyt aloittamaan? Ken on suostunut muuttamaan lukujärjestystäsi niin että voit olla täällä kolmena päivänä viikossa ja kampuksella opiskelemassa kahtena muuna päivänä", hän sanoo ja suuni loksahtaa auki.
"Oikeasti?" on kaikki mitä saan sanotuksi. Tämä ylitti odotukseni. Olin odottanut että minun täytyisi ottaa iltakursseja ja työskennellä täällä päivisin jos saan sen harjoittelun.
"Kyllä, ja saat myös opintopisteitä tutkintoosi siltä ajalta kun työskentelet täällä."
"Kiitos niin paljon. Tämä on mahtava tilaisuus, kiitos vielä." En voi uskoa miten onnekas olen.
"Keskustellaan palkastasi maanantaina kun aloitat."
"Palkasta?" Olin olettanut että se olisi palkaton työharjoittelu. Tämä on todellakin elämäni paras päivä.
"Niin, tottakai me maksamme palkkaa työskentelystäsi", mies hymyilee ja nyökkään. Pelkään että jos avaan suuni alan kiitellä häntä tuhannetta kertaa.
Käytännössä katsoen juoksen autolle ja Harry nousee sieltä ulos päästessäni parkkipaikalle.
"No?" hän kysyy ja vinkaisen innostuneesti.
"Mä sain sen harjoittelun! Ja mä saan siitä palkkaa ja mä olen täällä kolmena päivänä viikossa ja koulussa kahtena ja mä saan opintopisteitä ja hän oli niin mukava ja sun isä on niin mahtava kun hän suostui tekemään tämän mulle, ja sä myös tottakai. Mä oon vaan niin innoissani ja mä... No, siinä olikin kai kaikki", nauran ja hän kietoo kätensä ympärilleni, puristaen tiukasti ja nostaen minut ilmaan.
"Mä oon onnellinen sun puolesta", hän sanoo ja hautaan sormeni hänen hiuksiinsa.
"Kiitos", sanon ja hän laskee minut maahan. "Oikeasti, kiitos kun sä ajoit mut tänne ja odotit autossa." Harry vakuuttaa ettei siitä ollut mitään vaivaa samalla kun kiipeämme autoon.
"Mitä sä haluat tehdä loput iltapäivästä?" Harry kysyy.
"Mennä takaisin kouluun tottakai, me ehditään vielä kirjallisuuden tunnille."
"Oikeasti? Me voitaisiin keksiä jotain paljon hauskempaa tekemistä."
"Ei, mä oon jo ollut liikaa poissa tällä viikolla, mä en halua yhtään enempää poissaoloja. Mä menen kouluun ja sunkin pitäisi", hymyilen. Harry pyöräyttää silmiään mutta nyökkää.
Ehdimme kouluun juuri ajoissa ja hehkutan Liamille työharjoitteluani. Hän onnittelee minua ja halaa minua tiukasti. Harry tekee töykeästi yökkääviä ääniä takanamme ja potkaisen häntä jalkaan.
Tunnin jälkeen Harry kävelee Liamin kanssa ulos ja me keskustelemme perjantain kokkojuhlien yksityiskohdista. Sovimme että menisin Liamin luokse viideltä illalliselle ja sitten menemme kokolle seitsemältä. Harry pysyy hiljaa koko keskustelumme ajan ja mietin mahtaisiko hän liittyä seuraamme. Hän kertoi minulle aikaisemmin että hän aikoi mennä, mutta uskon että hän teki sen vain kilpaillakseen Zaynin kanssa. Liam hyvästelee minut kun saavumme parkkipaikalle.
"Styles!" joku huutaa. Me molemmat käännymme ympäri ja näemme Niallin ja Mollyn kävelevän meitä kohti. Hienoa, Molly. Hänellä on päällään toppi ja punainen nahkahame. Nyt on vasta tiistai, hänen pitäisi säästää horomaiset vaatteet viikonlopulle.
"Moi", Harry sanoo ja ottaa askeleen kauemmas minusta.
"Hei Louis", Molly hymyilee. Vastaan hänen tervehdykseensä seison kiusallisena kun Harry ja Niall vaihtavat tervehdyksensä.
"Kai sä oot jo valmis?" Niall kysyy Harryltä ja on selvää että hän käski heitä tapaamaan hänet siinä. En tiedä miksi oletin että viettäisimme taas aikaa yhdessä, emme me kuitenkaan voi tehdä niin joka päivä. Vaikka toivonkin että voisimme.
"Joo, mä oon valmis", Harry sanoo ja kääntyy minuun päin. "Törmäillään, Louis", hän sanoo täysin normaalisti ja kävelee pois päin. Molly kääntyy taaksepäin katsomaan minua virne meikatuilla kasvoillaan kun he kolme kiipeävät Harryn autoon, Molly apukuskin puolella, samalla kun minä seison jalkakäytävällä miettien mitä äsken tapahtui.
Heii ja mä oon tosi pahoillani että tää luku tulee vasta nyt, mun piti laittaa tää eilen mutta sit mun serkku tuliki yöksi. mä en tiiä saanko taaskaa uutta lukua ennen viikonloppua, mulla on ens viikolla taas kolmet näytelmäharkat :/ mutta meillä on ensi-ilta joulukuun alussa ja sen jälkeen mulla on taas enemmän aikaa kirjottaa :)