Kyyneleeni ovat kuivuneet ja olen käynyt suihkussa jotenkuten henkisesti vakaa siihen mennessä kun Tristan palaa elokuvista.
"Mitenkäs sun ja Harryn... ajanvietto meni?" hän kysyy napaten yöpukunsa lipastosta.
"Ihan hyvin, hän oli normaali... ihastuttava itsensä", kerron hänelle ja onnistun nauramaan. Haluan kertoa hänelle siitä mitä teimme mutta minua nolottaa liikaa. Tiedän ettei hän tuomitsisi minua mutta en halua kenenkään tietävän. Toivon vain ettei Harry kerro kenellekään, mutta en luottaisi sen varaan. Tristan katsoo minuun huolestunein silmin ja minun on katsottava poispäin.
"Oo vaan varovainen jooko, sä oot liian mukava jollekin sellaiselle kuin Harry", hän sanoo ja minä haluan vain halata häntä ja itkeä hänen olkapäätään vasten. Hän tuntee Harryn paremmin kuin minä ja jopa hän on sitä mieltä että minun pitäisi pysyä kaukana.
"Miten elokuvissa meni?" vaihdan puheenaihetta ja hän alkaa kertoa minulle miten hän syötti Stephille popcornia sen aikana ja että hän alkaa todella pitää hänestä. Haluan yökätä mutta tiedän että olen vain mustasukkainen siitä että Steph oikeasti tykkää hänestä, kun taas Harry ei tykkää minusta. Mulla minulla on joku joka rakastaa minua ja minun on alettava kohtelemaan häntä paremmin ja pysyä kaukana Harrystä, oikeasti tällä kertaa.
Lopulta Tristan nukahtaa ja minä teen samoin pian sen jälkeen.
Seuraavana aamuna pakotan itseni ylös sängystä ja pukemaan vaatteet päälleni. Tunnen oloni rättiväsyneeksi, minulla ei ole yhtään energiaa ja minusta tuntuu että voisin alkaa itkeä hetkenä minä hyvänsä. Silmäni ovat punaiset eilisen itkemisen jäljiltä. Kävelen Tristanin lipastolle ja otan sieltä rajauskynän rajatakseni silmäni. Se saa silmäni näyttämään paljon paremmilta. Puen päälleni tiukat farkut ja topin. Tunnen oloni alastomaksi joten otan kaapistani villatakin ja laitan sen päälleni. Olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Matkallani luokkaan pysähdyn kahvilaan ja otan Liamillekin juoman. Olen vieläkin melko aikaisessa joten kävelen hitaammin kuin normaalisti.
"Hei, Louis eikö niin?" kuulen tytön äänen sanovan. Käännyn katsomaan ja näen sen tyylikkään tytön, Tessa muistaakseni nimeltään.
"Joo, Tessa eikö niin?" kysyn ja hän nyökkää.
"Tuutko sä taas tänä viikonloppuna?" hän kysyy. Hän varmaan seurustelee jonkun kanssa joka on osa oppilaskuntaa. Tietysti hän seurustelee, hän on ylellinen ja kaunis.
"Ehei, en tänä viikonloppuna", nauran ja hän liittyy mukaan.
"Harmi, sä olit hauska. No, jos sä muutat mielesi niin kyllä sä tiedät missä se on", hän nauraa. "Mun täytyy mennä tai mä myöhästyn, nähdään." Hän hymyilee uudelleen ja kävelee pois.
Liam on jo paikalla ja kiittelee minua useasti kun toin kahvin.
"Sä näytät tänään erilaiselta", hän sanoo kun minä istun alas.
"Mä rajasin mun silmät", sanon ja hän hymyilee. Hän ei kysy miten iltani Harryn kanssa meni ja olen siitä kiitollinen. En ole valmis puhumaan siitä vielä. Juuri kun lopetan Harryn ajattelemisen, on kirjallisuuden tunti.
Harry istuu normaalilla paikallaan edessä. Haluan kysyä Liamilta haluaisiko hän vaihtaa istumapaikkoja mutta en halua selittää miksi.
Harryllä on kerrankin päällään valkoinen paita ja hänen tatuointinsa ovat nähtävissä sen alta. Minua hämmästyttää miten houkuttelevia hänen tatuointinsa ja lävistyksensä ovat mielestäni, aikaisemmin en juurikaan välittänyt kummistakaan. Katson nopeasti poispäin ja otan muistiinpanoni esille. Toivon että Liam saapuu pian etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi Harryn seurassa.
"Lou?" Harry kuiskaa kun luokka alkaa täyttyä. Ei. Älä vastaa hänelle. Älä huomioi häntä, kerron itselleni.
"Lou?" Harry sanoo uudelleen, tällä kertaa voimakkaammin.
"Älä puhu mulle Harry", sanon hampaideni välistä vältellen vieläkin katsomasta häneen. Minä en lankeaisi hänen ansaansa uudelleen.
"No niin Louis", hän sanoo ja pystyn kertomaan että hän nauraa minulle.
"Mä tarkotan sitä Harry, jätä mut yksin." Äänensävyni on ankara mutta en välitä siitä.
"Selvä sitten", hän sanoo yhtä ankaralla äänensävyllä, saaden minut huokaisemaan. Liam kävelee luokkaan ja olen siitä niin kiitollinen.
"Ootko kunnossa?" Liam kysyy ystävällisesti.
"Joo, kaikki on hyvin", valehtelen ja tunti alkaa.
Tunnin jälkeen Harry kävelee ulos luokasta ennen minua eikä hän yritä jutella minulle. Jatkamme toistemme välttelemistä koko viikon ja alan unohtaa virheemme. Jokainen päivä kun en puhu hänelle tekee helpommaksi olla ajattelematta häntä kun kävelen takaisin huoneeseeni. Tristan ja Steph ovat viettäneet aikaa yhdessä koko viikon joten minulla on ollut huone käytössäni suurimman osan ajasta. Se on ollut sekä hyvä että huono. Hyvä koska saan opiskeltua paljon, mutta huono koska olen ollut yksin ajatusteni kanssa -ajatusten, jotka koskevat Harrya. Olen käyttänyt rajausväriä koko viikon mutta olen silti pukeutunut roikkuviin vaatteisiini. Perjantaihin mennessä minusta tuntuu että olen vihdoin päässyt yli tästä kaikesta sotkusta Harryn kanssa, kunnes kuulen kaikkien puhuvan niistä bileistä. Bileitä on joka perjantai ja yleensä myös lauantaina, joten miksi he tuntevat tarvetta innostua siitä joka viikonloppu, en ymmärrä.
Kun vähintäänkin kymmenen ihmistä on kysynyt olenko menossa kyseisiin bileisiin, päätän tehdä ainoan asian joka pitää minut menemästä. Soitan Natalielle.
"Hei Louis!" hän sirkuttaa puhelimeen. Siitä on pari päivää kun olemme viimeksi jutelleet puhelimessa, ja olen ikävöinyt hänen ääntään.
"Hei, luuletko että sä pääset käymään täällä?" kysyn.
"Tietysti, suunnitellaan sitä niin ehkä mä pääsen ensi viikonloppuna", hän sanoo saaden minut ähkäisemään.
"Ei, mä tarkotan että tänään. Niin kuin nyt, pääsetkö sä lähtemään just nyt?" Tiedän että hän haluaa suunnitella asiat niin kuin minäkin mutta tarvitsen hänet tänne nyt.
"Mulla on harjoitukset koulun jälkeen. Mä olen vielä koulussa, mä olen just lounaalla."
"Natalie-kiltti, mulla on sua hirvee ikävä. Etkö sä voi vaan lähtee nyt ja tulla tänne viikonlopuksi? Jooko?" Olen tietoinen siitä että anelen sitä häneltä mutta en välitä juuri nyt.
"Um... Okei tottakai Louis. Mä tulen nyt. Onko kaikki kunnossa?" Olen yllättynyt että putipuhdas Natalie oikeasti suostuu tekemään tämän mutta olen iloinen että hän suostuu.
"Joo, mulla vaan on sua ikävä. Mä en oo nähnyt sua melkein kahteen viikkoon", muistutan häntä ja hän nauraa.
"Mullakin on ikävä sua. Mä käyn ilmoittamassa että mä olen loppupäivän poissa ja mä lähden muutaman minuutin kuluttua eli mä näen sut suunnilleen kolmen tunnin päästä. Mä rakastan sua Louis."
"Mäkin rakastan sua", sanon ja lopetan puhelun. No se estää kaikki mahdollisuudet päätyä bileisiin tänä iltana. Kävellessäni kirjallisuuden luokkaan olen helpottunut, kunnes näen Harryn nojaamassa Liamin pulpettiin. Mitä helvettiä?
Ryntään paikalle ja Harry läimäyttää kätensä pulpettiin. "Älä enää ikinä puhu tollasta paskaa kusipää", Harry sanoo ja Liam liikahtaa noustakseen ylös. Liamin täytyy olla järjetön yrittäessään laittaa Harrylle vastaan. Liam on lihaksikas ja kaikkea mutta hän on niin kiltti. En voi kuvitella häntä ikinä lyömässä ketään.
Otan kiinni Harryn kädestä ja vedän hänet kauemmas Liamista. Hänen kätensä nousee ilmaan ja minä sävähdän. Kun hän tajuaa että se olen minä, hän pudottaa kätensä ja kiroaa mumisten.
"Jätä hänet yksin Harry!" huudan ja käännyn Liamin puoleen. Hän näyttää ihan yhtä vihaiselta kuin Harry mutta istuu alas.
"Huolehdi vaan omista asioistas Lewis", Harry sähähtää ja siirtyy tuolilleen.
Nojaudun eteenpäin kuiskaamaan Liamille "Ootko sä kunnossa, mistä tossa oli kyse?" Hän katsoo Harryä ja huokaisee. "Hän on vaan ihan paskapää, se oikeastaan tiivitää sen kaiken", hän sanoo ja hymyilee. Kikatan vähän ja nojaudun takaisin. Pystyn kuulemaan Harryn raskaan hengityksen vierestäni ja saan ajatuksen. Lapsellisen ajatuksen mutta teen sen kuitenkin.
"Mulla on hyviä uutisia!" kerron Liamille parhaalla tekopirteällä äänelläni.
"Niinkö? Mitä?"
"Natalie tulee tänään käymään ja hän on täällä koko viikonlopun!" sanon hymyillen ja taputtaen käsiäni yhteen. Tiedän että ylinäyttelen mutta tunnen Harryn silmät itsessäni ja tiedän että hän kuuli minut.
"Oikeasti? Sehän on mahtavaa!" Liam hymyilee. Tunti alkaa ja loppuu eikä Harry sano minulle sanaakaan. Näin se tulisi olemaan tästä lähtien ja se sopii minulle. Toivotan Liamille hauskaa viikonloppua ja kävelen takaisin huoneelleni viemään kirjani ja syömään jotakin ennen kuin Natalie saapuu.
Syön ja järjestän huonettani vähän. Tai no minun puoleni on jo siisti joten viikkaan Tristanin vaatteet ja laitan ne pois, toivon ettei hän suutu. Vihdoin kännykkäni tärisee ja huomaan tekstin Natalielta, jossa hän sanoo että on täällä.
Natalie näyttää paremmalta kuin koskaan laivastonsinisessä hameessa, kermanvärisessä villatakissa ja valkoisessa aluspaidassa. Hän todella käyttää paljon villatakkeja, mutta minä rakastan niitä. Hänen hymynsä on kutsuva ja se lämmittää sydäntäni. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja kertoo miten mukava on nähdä minua.
"Onko sulla meikkiä?" hän kysyy kun kävelemme takaisin huoneeseeni.
"Joo, vähän. Mä oon kokeillut sitä viimeaikoina", kerron ja hän hymyilee.
"Se näyttää kivalta. Korostaa sun silmiä", hän kehuu ja antaa suukon otsalleni.
"Kiitos. Mitä sä haluat tehdä nyt viikonloppuna kun sä oot täällä?" kysyn häneltä. Hän sanoo että minä saan päättää joten päädymme selaamaan Netflixiä valitaksemme elokuvan jonka voisimme katsoa. Tristan lähettää minulle viestiä sanoen että hän on Stephin kanssa eikä hän tule tänään takaisin joten sammutan valot ja me istumme sängyn päätyä vasten minun käteni Natalien hartioilla ja hänen päänsä minun rinnallani. Tämä olen minä, ei joku villi tyyppi uimassa jonkun punkkaripojan paita päällä. Ovi aukeaa ja oletan sen olevan Tristan, mutta tietysti se on Harry. Hänen silmänsä kulkeutuvat suoraan minuun ja Natalieen ja minä punastun. Hän tuli tänne kertomaan Natalielle, tiedän sen. Paniikki valtaa koko vartaloni ja siirryn kauemmas Nataliesta.
"Mitä sä teet täällä?" sähähdän ja Harry hymyilee.
"Mä tapaan Tristanin", hän vastaa ja istuu alas. "Hei Natalie, kiva tavata taas", hän virnistää ja Nataliella näyttää olevan epämukavaa. Hän varmasti ihmettelee miksi Harrylla on avain tähän huoneeseen eikä viitsi koputtaa.
"Hän on Stephin kanssa, varmaan jo sun talolla", kerron hänelle hitaasti, pyytäen häntä hiljaisesti lähtemään. Jos hän kertoo Natalielle nyt minulla ei ole aavistustakaan miten voisin toipua siitä.
"Ai, niinkö?" Pystyn kertomaan hänen virneestään että hän tuli tänne ainoastaan kiduttamaan minua. Hän jatkaa varmaan niin kauan kunnes kerron itse Natalielle. "Tuutteko te kaksi bileisiin?"
"Ei. Me yritetään katsoa elokuvaa", kerron hänelle ja Natalie siirtyy lähemmäs ja ottaa käteni. Jopa pimeydessä pystyn näkemääm Harryn keskittyvän Natalien käteen omassani.
"Harmi. Mun on parempi mennä... Ai niin ja Natalie", Harry sanoo ja sydämeni pomppaa kurkkuun. "Sulla on kiva hame." Luojan kiitos. Päästän ulos henkäyksen jota en edes tajunnut pidätteleväni.
"Kiitos se on Gabilta", Natalie sanoo. Hänellä ei ole aavistustakaan että Harry pilkkaa häntä.
"Tietysti se on. Pitäkää hauskaa te kaksi", Harry sanoo ja lähtee huoneesta.
--Anteeks ku tässä kesti niin kauan, mulla oli aika kiireinen viikko :/ Ja ens viikollakaan en pysty jatkaa, ku en oo kotona :( Mutta yritän saada mahdollisimman nopeesti uutta lukua !
Kiitos kiitos kiitos muuten kaikille jotka lukee tätä, mä en voi uskoo että tää on jo näinki suosittu ootte ihania <3