Vihdoin on perjantai ja ensimmäinen viikkoni collegessa on melkein ohi. Tyytyväisenä siitä miten viikko on sujunut, suunnittelen jättämään opiskelun vähemmälle tänä iltana vuokratakseni elokuvia sillä Tristan todennäköisesti menee bileisiin. Se todellakin helpottaa asioita että kaikki tuntini ovat opintosuunnitelmassa sillä voin tehdä töitä etuajassa. Tartun laukkuuni ja lähden aikaisin, pysähtyen kahvilaan kahville saadekseni lisäpotkua aamuun.
"Louis eikö niin?" tytön ääni sanoo takaani kun odotan jonossa. Käännyn ympäri ja näen pinkkitukkaisen tytön niistä bileistä. Luulen että Tristan kutsui häntä Mollyksi.
"Joo", vastaan ja käännyn takaisin.
"Ootko sä tulossa bileisiin tänään?" hän kysyy. Huokaisten käännyn taas ympäri ja pudistan päätäni. "Sun pitäisi, siitä tulee mahtavaa", hän sanoo ja hymyilee. Hän juoksuttaa pieniä sormiaan hänen kyynärvarrellaan olevan suuren kiemuraisen tatuoinnin yli.
"Harmi, tiedän että Zayn halusi nähdä sut", hän sanoo enkä voi olla nauramatta. "Mitä? Hän puhui susta juuri eilen."
"Tuskin... Ja vaikka olisikin, mä oon täysin hetero ja mulla on tyttöystävä", kerron hänelle saaden hänen hymynsä kasvamaan.
"Harmi, hän pystyisi varmasti käännyttämään sinut", hän virnistää ja minä kiitän luojaa kun tilaukseni on valmis. Käteni kiertyvät kupin ympärille liian nopeasti ja reunan yli läikkyy vähän kahvia polttaen käteni. Kiroan mutisten ja kävelen pois päin. Käännyttää minut? Muuttaa minut homoksi, selvästi. Hyi, minä en tykkää pojista ja Natalie on minulle kaikki kaikessa. Me emme ole puhuneet kovin paljon tällä viikolla mutta vain koska lukujärjestykseni on niin kiireinen. Lähetän hänelle nopeasti viestin jossa kerron ikävöiväni häntä ja suuntaan luokkaani kohti.
Tämä päivä on ollut hyvä. Liam ja minä olemme sopineet taapavamme kirjakaupassa sillä emme aio kävellä kirjallisuuden tunnille yhdessä. Hän nojaa tiiliseinää vasten ja kun saavutan hänet hän tervehtii minua suurella hymyllä.
"Mä lähden suunnilleen kolmekymmentä minuuttia ennen tunnin alkua tänään, mä lennän kotiin viikonlopuksi", hän kertoo minulle.
"Niin jännittävää!" kerron hänelle, ehkä minunkin pitäisi joskus mennä viikonlopuksi kotiin. Äitini koti on vain kahden tunnin päässä mutta en ole ostanut vielä autoa joten sen täytyy vielä odottaa.
Kuten luvattu, Liam lähtee kolmekymmentä minuuttia ennen tunnin alkua ja yht'äkkiä olen erittäin tietoinen siitä että Harry istuu vieressäni. Colleegessa me saamme istua missä haluamme, eri paikalla joka tunti jos haluamme mutta Harry aina istuu vieressäni eturivissä. Tiedän että hän tekee niin vain ärsyttääkseni minua mutta en ole huomioinut häntä koko viikkoon.
"Aloitamme viikon pituisen keskustelun Jane Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo", professori Hill ilmoittaa kun tunti loppuu. En voi estää valtavaa virnettäni, olen lukenut sen romaanin ainakin kymmenen kertaa. Se on yksi suosikeistani.
"Anna mun arvata, sä rakastat Darcyä", Harry sanoo pilkkaavasti kun kävelen ulos.
"Itse asiassa en." Me saavumme risteykseen ja katson molempiin suuntiin ennen kuin ylitän tien.
"Oikeasti?" hän nauraa, jatkaen seuraamistani.
"Joo ihan oikeasti, mutta olen varma että sä et pysty ymmärtämään Darcyn hahmoa." Mieleni vaeltaa Harryn huoneessa olevaan valtavaan kokoelmaan romaaneja. Ne eivät voi olla hänen. Vai voivatko?
"Joo, on tosi vaikeaa ymmärtää että hän on töykeä ja sietämätön mies josta tehdään romanttinen sankari. Mun mielestä se on naurettavaa, jos Elizabethillä olisi yhtään järkeä hän olisi käskenyt häntä painumaan helvettiin."
Nauran hänen sanavalinnalleen mutta peitän suuni kädelläni, pysäyttäen itseni. Minä itseasiassa nautin hänen kanssaan pilailusta, mutta olisi vain ajan kysymys, minuuttien jos olen onnekas, milloin hän sanoo jotain satuttavaa. Hänellä on kasvoillaan virne joka saa hänen hymykuoppansa näkyviin enkä voi muuta kuin ihastella hänen ulkonäköään. Lävistykset ja kaikki.
"Mutta oletko samaa mieltä siitä että Elizabeth on idiootti?" Hän nostaa kulmaansa.
"Kyllä ja ei, hän ei ollut järkevä suhteessaan Darcyn kanssa, mutta hän oli silti yksi vahvimmista monimutkaisista hahmoista jotka on ikinä kirjoitettu", minä puolustan. Hän nauraa ja minä liityn siihen. Jokin välähtää hänen silmissään ja hän lopettaa.
"Nähdään myöhemmin Lewis", hän sanoo ja kääntyy kannoillaan. Mikä hänen ongelmansa on? Ennen kuin voin analysoida hänen käytöstään puhelimeni soi. Se on Natalie. Minulla on outo syyllinen tunne kun vastaan puheluun.
"Hei Lou, aioin lähettää sulle viestiä mutta ajattelin että voisin yhtä hyvin soittaa." Natalien ääni kuulostaa kiireiseltä.
"Mitä sä teet? Kuulostat kiireiseltä."
"Ei, oon menossa grillille tapaamaan kavereita", hän selittää.
"Okei no mä en pidättele sua. Mä oon niin iloinen siitä että on perjantai. Oon todellakin valmis viikonloppuun."
"Ootko sä menossa uusiin bileisiin? Sun äitisi on vieläkin pettynyt." Miksi hän mainitsi siitä äidilleni? Rakastan sitä että hän on läheinen äitini kanssa mutta joskus hänen kanssaan seurustelu tuntuu siltä kuin minulla olisi ärsyttävä pikkusisko joka lörpöttelee minusta äidille. Vertasinko minä juuri Natalieta siskoon? Tämä viikko on todella ollut pitkä.
"En ole menossa bileisiin, mulla on ikävä sua."
"Mullakin on ikävä sua Lou. Niin paljon. Soita mulle myöhemmin jooko?" Suostun siihen ja me kerromme rakastavamme toisiamme ennen kuin päätämme puhelun.
Kun pääsen takaisin huoneeseen Tristan on valmistautumassa tämän illan bileisiin, oletan että se on samassa paikassa kuin viimeksikin. Kirjaudun sisään Netflixiin ja selaan elokuvia, pohtien mitä katsoisin tänään.
"Mä oikeesti toivon että sä tulisit, mä lupaan ettei me jäätäisi tällä kertaa. Tule vaan hetkeksi. Elokuvien katsominen tässä huoneessa yksin kuulostaa niin kurjalta!" hän pyytelee kun minä nauran. Hän jatkaa anomista samalla kun hän laittaa hiuksiaan ja yrittää valita minkä kolmesta erilaisesta paidasta pukisi päälleen. Hän päätyy tiukkaan valkoiseen paitaan joka jättää hyvin vähän mielikuvituksen varaan hänen pillifarkkujensa kanssa. Minä kadehdin hänen itsevarmuuttaan. Tiedän että minulla on kunnollinen vartalo, en vain ole tyytyväinen siihen niin kuin hän on. Minulla on taipumusta käyttää löysiä paitoja jotka peittävät vatsani kun hän yrittää saada mahdollisimman paljon huomiota hänen täydellisesti treenattuun rintaansa.
"Mä tiedän, mä vaan... ugh! Mitä hittoa?" huudan kannettavan tietokoneeni näytölle joka on nyt täysin musta. Yritän sammuttaa sen ja laittaa takaisin päälle mutta näyttö pysyy mustana.
"Se on merkki siitä että sun pitäisi tulla. Mun läppäri on Niallin huoneessa joten sä et voi käyttää sitä." Hän virnistää ja pörröttää hiuksiaan taas. En oikeasti halua istua täällä huoneessa yksin ilman mitään tekemistä tai katsomista.
"Okei, mutta me lähdemme ennen keskiyötä", suostun vastahakoisesti ja hän hymyilee voitonriemuisesti.
-Heips :) musta toi lopun suomennos on jännä mutta en vaan keksiny miten oisin muutenkaa sen kirjottanu joten toivotaan että se ei oo liian huono.. :D Kommentoikaas mielipiteitä :)