Loput viikonlopusta menee nopeasti ja minä onneksi onnistun välttelemään Harryn näkemistä. Varmistin että lähden kauppaan sunnuntaina ennen kuin hän tuli huoneeseen ja pysyin siellä kunnes olin varma että hän oli lähtenyt.
Uudet ostamani vaatteet täyttävät pienen lipastoni. Kun laitan niitä pois, Harryn inhottava ääni ponnahtaa päähäni. "Tiedäthän että olemme menossa bileisiin emmekä kirkkoon", hän sanoi ja sanoisi sen ehdottomasti uudelleen jos näkisi uudet vaatteeni. Olen päättänyt että en enää mene bileisiin Tristanin kanssa, tai mihinkään muuallekaan missä Harry voisi olla. Hän ei ole hyvää seuraa ja hän uuvuttaa minut loppuun henkisesti.
Nyt on maanantaiaamu, ensimmäinen päiväni collegen oppitunneilla enkä voisi olla enempää valmistautunut. Heräsin erityisen aikaisin varmistaakseni että voisin käydä suihkussa ilman kiirettä. Napitettava paitani ja khaki-housuni ovat silitetyt ja valmiina päälle puettaviksi. Suunnittelen lähteväni pian että pääsen ensimmäiselle tunnille ainakin viisitoista minuuttia etuajassa varmistaakseni etten myöhästy.
Tristanin herätys alkaa hälyttää mutta hän painaa torkutus-nappia. Pitäisikö minun herättää hänet? Hänen tuntinsa saattavat alkaa myöhemmin kuin minun, tai ehkä hän ei ole menossa ollenkaan. Ajatus lintsaamisesta ensimmäisenä päivänä stressaa minua mutta hän on toisen vuoden opiskelija joten ehkä hänellä on kaikki hallinnassa.
Vihdoin on aika pukeutua, geelata hiukseni ja heittää laukku olalleni. Katson peiliin vielä viimeisen kerran ja suuntaan ensimmäistä luokkaani kohti. Olen kiitollinen siitä että opiskelin alueen kartan jotta voin löytää luokat helposti. Kun kävelen ensimmäisen vuoden historianluokkaan huomaan sen olevan tyhjä yhtä henkilöä lukuunottamatta.
Päätän istua hänen viereensä, hänelle on selvästi tärkeää olla paikalla ajallaan. Juuri niin kuin minullekin.
"Missä kaikki ovat?" kysyn häneltä ja hän hymyilee. Hänellä on erittäin kirkas hymy.
"Juoksevat varmaan ympäri kampusta ehtiäkseen hädintuskin ajallaan tänne", hän nauraa ja minä pidän hänestä välittömästi. Juuri noin minäkin olisin sanonut.
"Mä oon Louis Tomlinson", sanon ja hymyilen hänelle ystävällisesti.
"Liam Payne", hän sanoo hymyillen yhtä kirkkaasti kuin äskenkin. Vietämme loput ajasta ennen tunnin alkua jutellen, meidän molempien pääaine on englanti ja hänellä on kotona tyttöystävä nimeltä Danielle. Hän ei pilkkaa minua kun kerron että Natalie on minua asteen alemmalla luokalla. Olen iloinen että istuin hänen viereensä. Luokka täyttyy ja minä ja Liam päätämme esitellä itsemme professorille.
Päivän jatkuessa alan katua sitä että otin viisi tuntia neljän sijaan. Kiiruhdan kirjallisuuden luokkaan ja ehdin vain juuri ja juuri ajallaan. Luojan kiitos se on viimeinen tuntini tänään. Olen helpottunut nähdessäni Liamin istuvan eturivissä, hänen vieressään oleva paikka tyhjänä. "Hei taas", hän hymyilee ja istun hänen viereensä.
Opettaja aloittaa tunnin, ojentaen meille koko lukukauden opetussuunnitelmat ja kertoo luokalle itsestään. Olen iloinen että college on erilainen kuin lukio, eivätkä opettajat laita meitä seisomaan luokan edessä ja esittelemään itseämme tai mitään muuta noloa ja tarpeetonta.
Keskellä opettajan selitystä lukemislistastamme ovi aukeaa ja minun leukani loksahtaa. Tietysti juuri kun luulin että päiväni menee säädyllisesti, Harry kompuroi sisään. "Ugh", sanon hengenvetooni ja Liam nauraa.
"Tunnetko sä Harry Stylesin?" hän kysyy. Harryllä täytyy olla melkoinen maine kampuksella jos joku yhtä kultainen ihminen kuin Liam tuntee hänet.
"Tavallaan, mun kämppis on kavereita Harryn kanssa. Hän on ääliö", kuiskaan. Harryn silmät lukkiutuvat minun omiini ja huolestun että hän olisi kuullut minut. Rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta jos hän kuulikin, hän varmasti tietää olevansa ääliö. Huomaan kuitenkin olevani kiinnostunut siitä, mitä Liam tietää hänestä, enkä voi muuta kuin kysyä. "Tunnetko sä häntä?"
"Joo... Hän on..." hän vaikenee ja hänen silmänsä lukkiutuvat taakseni. Käännyn katsomaan ja näen Harryn liu'uttavan pöytäänsä minun omani viereen. Liam pysyy hiljaa lopputunnin.
"Siinä kaikki tältä päivältä, nähdään maanantaina", professori Hill sanoo ja päästää meidät menemään.
"Luulen että tästä tulee suosikkituntini", kerron Liamille ja hän on samaa mieltä. Hänen naamansa venähtää ja käännyn nähdäkseni Harryn kävelevän vierellämme.
"Mitä sä haluat Harry?" kysyn, antaen hänen maistaa omaa lääkettään. Se ei toimi, hän näyttää huvittuneelta.
"En yhtään mitään. Olen niin iloinen että meillä on yhteinen oppitunti", hän pilkkaa ja juoksuttaa sormiaan hiustensa läpi, ravistaen niitä ja työntäen ne otsalleen.
"Nähdään myöhemmin Louis", Liam sanoo. Hän katsoo Harryä vielä viimeisen kerran ja kävelee sitten päinvastaiseen suuntaan.
"Löysit sitten tylsimmän ihmisen kaveriksesi."
"Älä sano noin Liamista, hän on mukava ja fiksu. Toisinkuin sä." Olen järkyttynyt omista kovista sanoistani hänelle. Hän todellakin tuo esille pahimmat puoleni.
"Susta tulee nenäkkäämpi aina kun juttelemme Lewis."
"Jos kutsut mua Lewisiksi vielä kerrankin..." varoitan saaden hänet nauramaan. Yritän kuvitella hänet ilman tatuointeja ja lävistyksiä. Hän ei oikeastaan ole ruma mutta hänen luonteensa pilaa hänet.
"Lopeta tuijottaminen", hän sanoo ja kääntyy nurkan taakse, kadoten näkyvistä ennen kuin ehdin miettiä vastausta.
-Moi :) ! Kertokaa jos löydätte virheitä, mulla ei oikeestaan oo mitää sanottavaa :D Kiitos kaikille lukijoille ! <3