snapshots; L.S

085. marijuana

⚭ LOUIS ⚭ 

Kun haastattelu oli loppunut, saimme käveltyä takaisin asunnolleni. En odottanut Romeon antavan sellaista vastaanottoa jolla hän meidät yllätti.

Kaikki olivat edelleen paikalla, vaikka olikin keskiyö, jopa Liam ja Zayn.

Angelina pompahti syliini halaten ilmat minusta pihalle, ja haistoin alkoholin ja tupakan hänen hiuksissaan.

"Miksi te kaikki juotte?" kysyin riisuen takkini lattialle.

"Juhlitaan. Ainakin uuttavuotta, mutta myös sinun haastatteluasi. Kuinka se meni?" Romeo puhui innokkasti ojentaen jo valmiiksi avatun kaljapullon käteeni.

"Se meni... oikeastaan tosi hyvin", kerroin hetken miettien mitä oli tapahtunut paikan päällä.

"Voit kertoa myöhemmin lisää", sain taputuksen olkapäälleni, ja samassa minua vedettiin olohuoneeseen.

Roger asetti kameran käteensä ja nosti paitani helmaa paljastaen tatuoinnin alaselässäni. Katsoin Harryn kasvoja peilin kautta, ja aistin hänen olevan hieman tuohtunut. Hän puri peukalonsa päätä ja tuijotti lasittuneilla silmillä Rogerin kättä.

Kuulin kameran käyvän ja hetken päästä pääsin kääntymään ympäri.

"Voit vielä lähettää myöhemmin meille kuvia, minkälaisia tahansa oikeastaan. Kirjoitan sähköpostiosoitteeni sinulle."

Nyökkäsin istuen alas Harryn syliin. En ensiksi edes huomannut että tein niin kunnes osuin häneen. Rogerin katse nousi kamerasta asentoomme, ja hän hymyili välittömästi.

"Oletteko naimisissa?" hän kysyi.

"Harry kosi minua jonkin aikaa sitten", kerroin hiukan hiljempaa, sillä tunsin hänen käsiensä liukuvan reisilleni.

"Tämähän on mahtava sattuma. Haluan kuvia teistä. Kyllä, ihmisiä kiinnostaa aina erilaisempi tausta", hän nousi ylös nopeasti napaten vihkon käteensä

Nostin kulmiani.

"Voitte ottaa ne itse? Voitte improvisoida. Miksi en ole ennen keksinyt tätä?" hän nauroi vihkonen kädessään.

"Kuulostaa kivalta", hymyilin ja painoin käteni Harryn reidelle.

"Minusta tuntuu että ensivuoden ensimmäinen lehti tulee olemaan yksi parhaistamme. Kiitos Louis, pahoittelen sillä tässä kesti todella kauan, mutta elämäntarinan muotoilu lehtiin on hiukan monimutkaista", Roger löi kätensä yhteen.

Hymyilin väsyneesti nousten ylös, ja kättelin miestä.

"Kiitos sinulle"

Olohuone alkoi täyttyä tyhjistä pulloista ja tölkeistä. En ollut edes katsonut Harrya koko yönä, vaikka minun olisi pitänyt laskea pullo hänen kädestään, mutta en vain saanut mitään aikaiseksi.

Sisällä ilma oli savun ja alkoholin hajun täyttämää, mikä sai minut voimaan melkein pahoin.

En tiennyt kenen takki olkapäitteni ympärille oli laitettu, tai mones juoma kiikkui kädessäni, odottaen putoamista maahan. Päässäni pyöri hiukan kun nousin ylös, mutta en antanut sen estää tietäni kohti terassin ovea.