001.

2.8K 125 12
                                    

Henkeni juuttui kurkkuuni ajatellessani sitä. Räsähdys ja veri joka valui otsaltani. Pystyin maistamaan sen suussani sen jatkaen valumista sekoittuen suolaisiin kyyneleihini.

Heräsin hetken kuluttua todellisuuteen vanhan työkaverin huhuiltua hetken edessäni.

"Anteeksi?" sanahdin hermostuneesti ja hieraisin silmiäni.

"Oletko sä tästä nyt aivan varma Harry?" hän mainitsi surullisesti.

Nyökkäilin irvistäen

"En voi mitään, anteeksi, tää työ tosin oli mulle se oikea, asioiden muistelu vain sekoittaa mun pään"

"Mmhh.. olen pahoillani sun puolesta, onneksi sulle ei käynyt mitään", hän hymyili jo hiukan sipaisten kahvia kupistaan paperit toisessa kädessään.

"Totta, mutta Dylan, olet ollut todella hyvää seuraa, lähden nyt viemään nämä paperit ja soittelethan?" naurahdin hermona ja heiluttelin kansiota ylös alas.

"Tottakai! Kaikkea hyvää", hän hymyili.

Käänsin selkäni hänelle ja aloin kävellä napaten käsiini laatikon jossa tavarani olivat.

Saavuin ulos poliisiaseman takatilaan jossa Mariah eli koko talon ihanin ihminen istui tietokoneensa edessä. Katsoin häntä hetken kauempaa kunnes annoin hänelle kansion tiedoistani ja hymyilin heiluttaen kättäni.

"Näkemiin"

Saavuin aseman takapihalle ja menin ulos portista viimeistä kertaa.

"Sinne meni kolmen vuoden työ hukkaan", huokaisin hiljaa ja avasin autoni ovet ja heitin laatikon pelkääjänpaikalle käynnistäen auton.

Tässä siis alku uuteen Larry kirjaani ' Snapshots '

Mä oon tosi innoissani tän aloittamisesta D:

Kertokaa ensimmäiset mielipiteenne :)

snapshots; L.SWhere stories live. Discover now