snapshots; L.S

025.

Hän ojensi lasin käteeni ja nosti omansa huulilleen ja joi hitaasti juomaa.

"En olisi uskonut, että olisin  kanssasi juomassa punaviiniä huoneessani", naurahdin pienesti.

Hän hymähti laskien kätensä reidellensä ja jäin katsomaan hänen hienoja sormuksia ja muutamaa hassua tatuointia.

Join hiukan juomaani ojentaen käteni hänen kämmenensä luo ja kuljetin etusormeani kuvien päällä.

"Pidän niistä", kuiskasin sipaisten hänen rystysiään sormillani ja laskin sen jälkeen käteni hänen jalkojensa eteen.

Hiljaisuus täytti muuten huoneen, mutta hiukan raollaan olevan ikkunan kautta kuului hiukan meteliä.

"Louis..", Harry mumisi.

"Mhh?" mutisin takaisin edelleen hiljaisella äänellä keinutellen viinilasia kädessäni, varoen ettei se läiky sängylleni.

Pidin päätäni alhaalla ja katsoin kun Harry nosti lasin veltosta kädestäni, laskien sen omansa viereen, puiselle yöpöydälleni.

"Oletko sä ihan okei?"

Hän räpsäytti silmiään pitkine ripsineen.

"Niinkuin sinua kiinnostaisi todella?"

Hän katsoi minua kyllästyneellä ilmeellä.

"Älä edes...", hän aloitti.

"Älä mitä?"

"Sinun kanssasi on mahdotonta kommunkoida, jeesus", hän pudisti päätään.

"Tottakai minua kiinnostaa"

Nyökkäsin.

"Siinä tapauksessa, olen ihan ok"

"Mitä sinä ajattelet?" hän kysyi kohentaen ryhtiään. Jäin tuijottamaan hänen läpikuultavaa paitaa jonka alta pilkisti tatuoinnit.

"Um.." köhisin.
"Nuo ovat melko mielenkiintoisia"

"Tatuoinnit, tietty", hän naurahti.

"Haluatko katsoa?"

Naamani lävähti punaiseksi, jostain kumman syystä ja näpläsin peiton reunaa.

"Ei kukaan tule tuosta ovesta jos sitä pelkäät. Ei me mitään väärää tehdä", hän virnisti painaen sormensa kiinni olevien nappien päälle ja alkoi napittaa paitaa auki.

Puhalsin ilmaa nenästäni ulos, katsoin intensiivisesti kun hänen pitkät sormensa liikkuivat näppärästi, saaden paidan auki hetkessä.

Mustat viivat yhdistivät toisensa kauniiksi teoksiksi, ja mieleni teki koskea niihin, sillä ne olivat niin hienoja.

"Louis, et ole niin viaton mitä esität"

"Saat koskea minuun, en pure", hän virnisti laskeutuen kyynärpäidensä varaan patjaani vasten.

Silmäni olivat suurena ja niihin alkoi jo sattua, joten räpytin ripsiäni muutaman kerran.

"Ensiksi ollaan vakavia ja sitten tämä?" huokaisin liikkuen hiukan lähemmäs.

Hänen vatsalihakset nykivät samalla, kun hän etsi hyvää asentoa ja hänen housunsa olivat niin alhaalla että näin hänen terävän v-linjan.

Riisuin häntä jo mielessäni, mutta jouduin jättämään sen sivuun, kun tajusin kuinka hullu olen. Hänen kätensä otti kiinni ranteestani ja hän asetti sen rinnalleen.

"Onko tämä ihan normaalia?"

"On, älä huoli", hän ihmetyksekseni huokaisi hiljaa.

Käteni olivat kylmät, joten kun valutin kättäni alaspäin hänen kehoaan hän värähti ja takuulla sai kylmiä väreitä. Tämä oli täysin uutta minulle.