snapshots; L.S

016.

**LOUIS**

Miten Harry kehtaa olla tuollainen? Ja en ole varma itsekkään mitä tarkoitan mutta hän vain.. raastaa hermojani ja samaan aikaan saa minut sekaisin katseellaan.

Lampsin miehen perään ja olin huutamassa jotain, mutta käsi olallani sai minut tukkimaan suuni.

"Minä lähden kauppaan, mitä haluaisit syödä tänään?", äitini kysyi nostaen laukkunsa paremmin olalleen.

"Ihan sama", sanoin hymähtäen jatkaen matkaani takapihalle jossa oli ongelia maalin kanssa.

Menin hiukan kauemmas istumaan terassillemme, jossa oli täydellinen näköyhteys Harryyn.

Naputtelin sormiani pöytään odottaen että jotain tapahtuisi, mutta ainut asia oli se että aurinko paistoi tuskaisan lämpimästi kohti minua.

Puolen tunnin tylsyyden (mahdollisen ruskettumisen) ja puhelimella pelaamisen jälkeen olin jo lähdössä takaisin sisälle. Miksi kuvittelin hänen puhuvan minulle, kun hän metrejä yläpuolellani?

Tiesin kyllä, että hän ei tulisi luokseni eikä edes katsoisi minua työaikanaan mutta halusin vain itse katsella häntä.

Nousin ylös suoristaen paitaani katsahtaen vielä kerran häneen päin ja näyn takia tuntui, että otsaltani tippui pari ylimääräistä hikipisaraa.

Oliko hän tosissaan! Hän nosti käsiään ylös ja veti paitaansa hitaasti pois keholtaan.

Istuin heti alas nielaisten ja tajusin olevani ainakin kymmenen kertaa stressaantuneempi hänen takiaan.

Näin valitettavasti vain hänen selkänsä, mutta hänen tumma ihonsa kimmelsi hiestä, hänen lihaksensa liikkuivat samalla kun hän liikkui sudin kanssa tarkasti, ja se riitti ottamaan puhelimeni esiin.

Minusta tuntui kamalalta valokuvata häntä ilman lupaa taas, mutta toisaalta aivoni huusivat että tee se. Ja kieltämättä minua nauratti käytökseni.

Räpsäytin muutaman kuvan kunnes hän tuurillani käänsi päänsä suuntaani katsoen minua, ja samassa nappasin kuvan kallistaen näyttöä alaspäin jotta hän ei tajuaisi. Jos jään kiinni, en poistu huoneestani enää ikinä lupaan sen.

Heilautin kättäni miehelle ja hän kääntyi kokonaan ympäri, se oli ensimmäinen kerta kun näin hänet ilman paitaa ja järkytyin toden teolla.

Hän käveli luokseni istuen penkille huolimattomasti, napaten pullon käteensä joka oli täytetty raikkaalla vedellä.

"Tulisit sinäkin auttamaan, tiedäthän äitilläsi on syntymäpäivät ja talon täytyy olla valmiina siihen mennessä"

Vasta tuossa vaiheessa suljin puhelimeni koska olin liian keskittynyt hänen kehoonsa ja tatuointeihin kyllä olin haltioissani niistä. Tahdoin koskea niihin.

Oli noloa myöntää että hän tunsi perheeni näköjään niin hyvin, että tiesi äitini juhlista.

"Aah, kiitos muistutuksesta herra kaikkitietävä", pyöräytin silmiäni.

Hän naurahti heilutellen isoa sutia kädessään katsoen taivaalle.

"Mutta anteeksi en aio olla niin ystävällinen että auttaisin", sanoin kohauttaen olkapäitäni ylimielisesti.

"Sä olet yksi itsepäisimmistä henkilöis, jonka olen koskaan tavannut.. tai anteeksi lyhyin", hän avasi suunsa katsoen reaktiotani intensiivisesti.

"Anteeksi?" tuhahdin dramaattisesti.
"Katso sanojasi Styles"

"Mitä jos en?"

"Älä edes aloita tuota", huokaisin ärsyyntyneenä, henkisesti lyöden itseäni sanavalintojeni takia.

"Tätä juuri tarkoitan", hän mutisi nousten ylös.

Nautin tästä, se on julkista nyt, nautin ärsyttämisestä, mutta jumala auttakoon sinua, jos sanot sanankin pituuteeni liittyen, kuittailua on tullut ihan tarpeeksi.

En aikonut hyökätä Harryn kimppuun ihan vaan siitä syystä, koska hän antoi tietämättään mahdollisuuden katsoa hänen kaunista kehoaan.

Yritin painaa mieleeni miltä hän näytti hetki sitten, istumassa vierelläni näyttäen paremmalta kuin koskaan.

En todellakaan tiedä miksi olin noin ärsyttävä hänelle, tai tottakai olisin kiltti mutta ei.. hän halusi haukkua minua.

aivot annan teille yhden mahdollisuuden olla ylireagoimatta enempää tai sekoan.

Katsoin raajaakaan liikuttamatta, miehen kävelyä takaisin siskoni luokse. Voihkaisin turhaantuneena ja nousin ylös kävellen sisälle, sulkien oven perässäni.

Arvasin että äitini oli keittiössä, tai hän on yleisemmin siellä tekemässä ruokaa, sun muuta mitä naiset tekeekään? Hän hymähti minulle väsyneesti häsäten jotain samaan aikaan.

"Hei äiti muistan sanoneesi joskus kesän aikana että palaat töihin syntymäpäiviesi jälkeen?" aloitin keskustelun.

"Kyllä pitää paikkaansa, on suoraansanottuna ihanaa päästä töihin taas", hän nauroi ja pystyin kertomaan sen olevan totta hänen pitkien lomapäivien takia.

Syy miksi hän on pitkällä lomalla on se että sairaala jossa hän työskentelee niin laittoi hänet lomalle uusien oppilaiden takia, ja se kävi äidilleni. Sairaalan logiikka on omituista.

"Millaiset juhlat me järjestetään? Kai ne ovat edes vähän spesiaalit täytäthän jo 45"

"Vihjaatko jotenkin että mä olen vanha? Pyh minulle spesiaalia olisi jo se että grillaisimme yhdessä ja pitäisimme hauskaa, mutta Lottie ja Rick suorastaan anovat isoja juhlia", hän sanoi pudistaen päätään.

Rick? Ei uskoisi, hän on niin omituinen persoona.

"Ja isoilla tarkoitat sukujuhlia vai?" kysyin mielenkiinnosta.

Hän nyökkäili nojaten tiskipöydän reunaan.

"Ne ovat 29 päivä tätä kuuta eli, on  vain pari viikkoa aikaa, mutta onneksi Lottie auttaa  kutsuissa, hän sanoi, että se olisi suuri kunnia", hän kertoi hymyillen.

"Minun puolesta hän saa tehdä kaiken, minä yritän hankkia sinulle sitten jonkun mahtavan synttärilahjan", sanoin vinkaten ja hänen hymynsä kasvoi.

"Sovitaan näin"

Sen jälkeen aloin, taas kilttinä poikana tekemään ruokaa hänen kanssaan. Yritän vain tehdä hänen lomastaan lomaa, ettei kaikkea tarvitsisi tehdä itse.

"Miksi Rick on outo? Et ole koskaan kertonut?" kysyin nauraen pitkän hiljaisuuden jälkeen.

"Hän on outo, sopivan outo minulle", hän sanoi äänellä jota ihailin. Hän todella rakasti Rickiä. Minä taas en tykkää hänestä, mutta aina voi yrittää.. vaikka ei haluaisi.

Anteeksi kun laitan taas yöllä mutta kaikki ketkä nukkuu saa lukee aamulla :*

Toivon että piditte ja kommentoikaa ja votettakaa koska miksi ei? ♥

DRAG ME DOWN ON LSSLSLSL MOIKKA