snapshots; L.S

037.

"En tiedä miten tai mitä sanon..", niiskaisin hiljaa.

Hän vain tuijotti minua.

"Toisaalta olen myös huolissani sinusta"

Hän pudisti päätään.

"Ei sinun tarvitse olla", hän ilmoitti.

"Mutta viimeksikin näytit huonovointiselta kun olit kertomassa asiaasi. Sen täytyy olla jotain sinua todella mietityttävää. En ole antanut sinulle aikaa kertoa itsestäsi", kerroin hänelle vältellen hänen silmiään.

"Siinä kyllä olet oikeassa, että asia on tärkeä, mutta nyt tulin tänne kuuntelemaan sinun huoliasi, ja haluan että kerrot niistä", Harry kostutti huuliaan.

Huokaisin taas syvään turhautuneena.

"Romeo päätti muuttaa liikkeen Lontooseen", pujautin suustani nopeasti.

Harry tuijotti minua ilmeettömänä.

"Palaveri koski työntekijöitä. Romeon tatuoinnit ovat suosittuja kuten tiedät, hänellä on kysyntää, mutta ei tälläisessä pikkupaikassa tule asiakkaita. Hän kertoi asiasta meille ja-"

"Louis..?"

Nostin kulmiani ja sydämeni pamppaili rinnassani.

"Hidasta vähän...."

Kurtistin kulmiani ja tuijotin häntä.

"Minä lähden Lontooseen. Tajusitko nyt?" sanoin ehkä tylystikin ja pelkäsin miten hän reagoi.

"Miksi kerrot tätä minulle? Et-", hän lopetti lauseensa kesken.

Tuntui että sydämeni tipahti vatsaani ja nielaisin.

"H-harry?", kuiskasin.

"En todellakaan- en odottanut tätä", hän sanoi omituisesti.

Minä olin hämmentynyt ja ehkä hieman vihainen.

"Romeo kysyi sitä ja olin niin paniikissa, joten vastasin myötävästi tulevani sinne, eh- en ajatellut asiaa Harry", sanoin ääni säröillen hiukan.

Hän pudisti päätään.

"Harry, kuuntele, voin vielä-"

"Ei! Älä pyytele anteeksi. Olet nuori mies joka tahtoo hyvän uran", hän sanoi pää alhaalla.

"Ajattelen itseä ni ja tulevaisuutta, mieti kuinka mahtavaa se olisi?"

Hän nyökkäili.

"Lupaan että voin miettiä päätöstäni toisen kerran", aloin hätiköidä. Hän oli minulle niin tärkeä. En tiennyt mitä tehdä ja olin aivan lukossa.

"No Louis... ilmoita sitten kun olet päättänyt", hän tuumasi nousten voimakkaasti ylös penkiltä lähtien kävelemään nopein askelin pois kahvilasta.

"Harry!" huusin nousten itsekin penkiltä.

Hän vilkaisi vielä minuun.

"Mitä tämä on?" kerkesin huutaa vielä ja olin varma että hän kuuli sen mutta pian hän katosi kylmään iltaan.

Silmiini kihosivat kirpeät kyyneleet ja rojahdin takaisin penkille melkein huutaen. Jos lähden, mitä tapahtuu?

Mitä tämä on? En todellakaan tiedä ja hänen itsepäisyys rasitti minua, hän huolestutti minua.En edes ollut kertonut äidilleni. Miten hän reagoisi? 

Nousin penkiltä pyyhkien rivosti kyyneleet poskiltani. Rintaani pisti inhottavasti, ja yritin hengittää normaalisti.

"Hei sinä.. myydäänkö teillä tupakkaa?" kysyin niiskuttaen taas.