snapshots; L.S

028.

"En ajattele että kahdessa miehessä olisi mitään vik-"

"Tästä on keskusteltu ja tiedän mitä aiot sanoa, vaikka siitä onkin vuosia", mulkaisin häntä tällä kertaa nousten ylös.

"Kyllä sinun mielestä siinä on jotain vikaa, jos miehistä pitäminen on niin kamala asia, niin ehkä vain kannattaisi jättää minun elämäni rauhaan, niin sinun ei tarvitse kuulla asiasta"

Kävelin ovelle saaden hämmentyneitä katseita ihmisiltä mutta ilmeeni oli niin tuima että he kääntyivät pois.

Tönäisin oven auki ja vetäisin hupun päähäni ja tungin käteni takaisin taskuihini.

Silmiäni alkoi kirvellä ja ummistin ne miettien. Kun avasin silmäni pieni kyynel tipahti poskipäälleni ja se alkoi valua hitaasti alaspäin.

Vedin puhelimeni taskustani päästäen pienen äänen suustani ja yritin olla mahdollisimman hiljaa. Olin turhautunut ja voihkaisin mennen Instagramn tililleni. Mietin hetken viitsisinkö, mutta minulla ei ollut muutakan keinoa.

Aloin etsiä nimeä ja päädyin kirjoittamaan, harrystyles.

Painoin hänen viimeisintä kuvaansa ja aloin kommentoida siihen.

Harry hae minut

Työpaikaltani nyt

Hätätilanne

Sammutin näyttöni pudistaen päätäni ja pyyhkäisin kuivuneet kyyneleet pois poskiltani. Oisin välttämättä voinut soittaa äidilleni, mutta aivoni sanoivat toista, joten tein niin.

Toivoin kovasti, että hän huomaisi kommenttini.

Tärisin yltyneen tuulen takia ja kävelin yhä ripeämmin, kunnes näin liikkeen, mutta päätin jäädä kauemmaksi istumaan kerrostalon rappusille. jotta näkisin tielle.

Angelina olisi varmasti töissä vielä, enkä jaksanut ylimääräisiä kysymyksiä juuri nyt. Tarvitsin jotain muuta.

Painoin pääni käsiini ja yritin pitää itseni lämpimänä, minusta oli niin kylmä, etten ihmettelisi jos olisi pakkasta ja se tuntui kamalalta.

Silmäni olivat kiinni ja halusin vain lämpöä. Olin jo nappaamassa puhelintani ja soittamassa äidilleni että hakee minut tällä sekunnilla, mutta jäin paikoilleni kuuntelemaan hidasta renkaiden ratinaa kiviä vasten asfaltilla.

Haukottelin nostaen pääni ja näin vähän kauampana parkkeeranneen mustan maasturin ja nostin kulmiani. Kohensin ryhtiäni siristäen silmiäni, ja näin ruskean paksun takin ja miehen.

Harry?

Nousin nopeasti ylös ja aloin kävellä autoa kohti. Ilmeeni pehmeni heti, kun näin suklaanruskeat kiharat lasin läpi ja vihreät vakavat silmät jotka seurasivat liikkeitäni.

Avasin oven ja paiskautin oven kiinni mahdollisimman nopeasti, kun pääsin istumaan.

"Mhhg", mumisin silmät kiinni vasten penkkiä hieroen käsiäni.

"Voi Louis", Harryn matala rauhallinen ääni sanoi ja hetken kuluttua hän laski lämpöä hehkuvat takkinsa kehoni päälle.

"En uskonut hetkeäkään, että olisit nähnyt minun kommentit", kuiskasin.

"Lähdin heti kun näin ne", tiesin hänen hymyilevän.

"Oletko itkenyt?" hän kysyi ja avasin silmäni ja katsoin häntä samalla kun hänen sormensa naputtivat rattia.

Suuni meni viivaksi ja tuijotin häntä.

"Ihana nähdä sinuakin", kuiskasin hymähtäen.

"Louis oikeasti"

"Lähdetään jonnekkin, saatan sitten kertoa"

"Sen kyllä näkee sinusta, mutta ihan miten haluat", hän sanoi huolestuneella äänellä asettaen kätensä reidelleni.

Nostin jalkaani ja samalla hänen kätensä siirtyi ylemmäs. En tehnyt asialle mitään, hän lämmitti minua mukavasti.

Hän lähti ajamaan suoraan eteenpäin ja katsoin ihmisiä, jotka kävelivät kadunvarsilla vetäen takkejaan tiukemmin ympärilleen hiukset naamoillaan.

"Älä nukahda", oli viimeinen asia jonka kuulin, kun silmäni lipsuivat kiinni ja samalla yksi iso kyynel tipahti poskelleni ja annoin sen valua.

Kun avasin vetiset silmäni jouduin räpsytellä niitä, jotta näin kunnolla. En tiennyt kauan aikaa oli mennyt mutta sen tiesin että seutu jossa olimme oli omituinen.

En kysynyt asiasta vaan annoin Harryn ajaa, huuli tiukasti hänen hampaittensa välissä.

Harry käänsi rattia ja saavuimme pienen omakotitalon pihaan, talo oli yksinkertaisen näköinen ja valkoinen väriltään.

"Missä me ollaan?" kysyin nyt samalla kun hän otti pahvisen kahvikupin, avaimet ja puhelimen käsiinsä.

"Minun luona. Tuletko sisälle?" hän kysyi hymyillen.

"En tänne autoonkaan tahdo jäädä", vastasin ja ovea avatessani katsoin toista mustaa autoa, joka seisoi Harryn maasturin vieressä parkkipaikalla.

Laitoi oven kiinni ja rutisin reppuni hihnaa kämmenessäni, kun kävelin Harryn takana.

Hän etsi oikean avaimen nipustaan asettaen sen avainreikään, kääntäen sen. Siirryin hiukan sivumpaan, koska olin utelias miltä talo näytti ja kurkistin hänen olkapäänsä yli.

"Voin esitellä koko homman, tule sisälle", Harry mutisi potkaisten kenkänsä pois jaloistaan, samalla kun vedin oven kiinni.

Jätin kenkäni hänen kenkiensä viereen, lähtien seuraamaan Harrya pimeällä käytävällä. Ainut asia jonka huomasin oli se, että ilmassa leijui hyvä tuoksu.

"Tuolla on olohuone mene sinne, tulen kohta"

Nyökkäsin hiukan ihmeissäni ja kävelin peremmälle valoisaan tilaan. Ikkunat olivat isot, ja televisio seisoi seinällä niiden välissä. Kahvipöytä oli suoraan sohvan edessä.

Tietokone seisoi pöydällä näyttö mustana, ja lattialla lojui muutama vaate.

Olisin ajatellut että hän olisi järjestelmällinen, mutta tämä oli kylläkin paljon parempi. Istuin sohvalle tehden oloni mukavaksi ja tuijotin televisiota, josta tuli parhaillaan jokin elokuva.

Löysin sen tylsäksi hetkessä ja aloin katsella enemmän ympärilleni ja huomasin pienen kirjahyllyn, jonka päällä oli kynttilöitä ja verho liehui aukinaisen ikkunan takia.

Nousin ylös jättäen reppuni sohvalle ja kipitin sukillani ikkunan luo ja pistin sen kiinni.

Talossa oli mukavan lämmin ja oloni oli kotoisa, hän ei elänyt täydellisesti ja se oli mielestäni mainiota.

Lattialla oli paita ja mustat alush-

"Harry?" huudahdin hiukan tirskahtaen.

En saanut vastausta. Kuulin pientä supinaa ja sitten Harryn äänen. Siirsin huomioni kuitenkin kirjoihin ja aloin selata niitä nostaen yhden ulos hyllyltä.

Anteeksi hiukkasen tylsästä luvusta :d

Kiitos kiitos kiitos kiitos te ootte upeita nyt yli tuhat votea tarinassa ! Kiitos♥

Kiitos

Olette ihania, kommentoikaa ja votettakaa jos piditte! :)