snapshots; L.S

055.

Järjestelin vieläkin sotkuista huonettani. Ongelmani oli se, että minulle ei ollut yhtäkään pöytää ja se oli ainut asia jota tarvitsin hetkellä.

Lopulta jäin istumaan lattialleni hiljaisuudessa. Kuulin puheensorinaa alakerrasta ja mieleni teki lähteä katsomaan mitä he tekivät.

Nousin ylös kylmältä lattialta ja jouduin kävelemään varovasti etten vain olisi kompastunut tavaroihin.

Vedin vaatekaapistani ensimmäisen siistin paidan ja päätin jättää päälleni aiemmin pukemani Adidaksen, minulle todella tiukat housut. En ollut varma miksi niitä kutsua.

Varmistin, että hiukseni olivat hyvännäköiset, sillä en tahtonut Romeon ystävien oudoksuvan minua.

Huomasin puhelimeni edelleen samalla paikalla, johon sen jätin viimeiltana. Kävelin ikkunalaudalleni ja katsoin montako puhelua ja viestiä olin saanut. Kaikki puhelut olivat äidiltä ja vain yksi viesti Harrylta.

-huomenta :) soitathan minulle kun olet valmis. H

Valmis mihin Harry?

-romeon ystäviä tuli kylään, soitan sinulle viimeistään kolmen tunnin päästä okei?

Jouduin seisomaan ikkunan edessä niin kauan että Harry vastaisi, ja huokaisin.

-käy mainiosti, pikkuinen.. H

Kun luin tekstin, päätin ottaa naamastani kuvanja lähettää sen Harrylle.

-ole hiljaa..

Liitin kuvan viestiin ja naurahdin. Näytin vihaiselta kuvassa. Ilman odottelua hän vastasi jo.

-katsotaan myöhemmin ;)

Pudistaen päätäni laskin puhelimeni sängylleni, jäin miettimään olisiko minun pitänyt soittaa äidilleni takaisin? Mutta hän ehkä ajattelee, että olen kiireinen. Toivottavasti.

Lähdin alakertaan hiukan hermostuneena, koska en tiennyt mitä odottaa.

Päätin vain ilmestyä paikalle, joten tein niin kävellen suoraan keittöön, jossa kuulin naurun purskahduksia.

Silmäilin joka ikisen ihmisen huoneessa läpi, kun astuin keittiön puolelle. Kaikilla oli erilaisia pulloja kädessään ja he kääntyivät katsomaan minua.

"Mietinkin jo, että tuletko. Tule tänne istumaan", Romeo sanoi hymähtäen.

"Missä Lucie on?" kysyin kun kävelin kohti pöytää. Miehet näyttivät todella mukavilta ja huomasin muutaman tytön toisella puolella pöytää.

"Hän meni omaan huoneeseensa, hän tahtoi katsoa elokuvaa ja varmasti nukahtaa pian", Romeo kertoi.

Nyökkäsin istuen pöydän ääreen ja ensimmäinen asia joka naamani eteen tungettiin, oli pullo täynnä alkoholia.

"Sinunkin täytyy juoda, ole hyvä", mies jolla oli pieni sänki, sanoi avaten pullon korkin vielä ennen kuin hän ojensi sen käteeni. Hymähdin hänelle vinosti ja laskin katseeni pöytään.

____

Ei tosiaankaan mennyt kauaakaan, kun meteli oli melko luja. Ruskeaa pöytää koristi tyhjät pullot, ja tupakka-askit.

Liam piti silmiään minussa, ja aina kun vilkaisin häntä, hän käänsi päänsä pois. Pian joku työnsi uuden juoman käteeni, ja jos totta puhutaan tiesin että olisin sekaisin tämän jälkeen, jos en lopettaisi kohta.

He menivät jotakin monimutkaista juomapeliä, johon en tahtonut osallistua, mutta koska olin uusi kaupungissa, niin sain aina uuden juoman kun aikaisempi loppui.

Oli mukavaa, että he tarjosivat, mutta minä voisin huonosti tätä menoa.

En ollut varma kuinka paljon kello oli, mutta olin varma siitä että olin juonut siinä ajassa ainakin kuusi pulloa juomia ja shotteja joita en tunnistanut tai tiennyt.

Eteeni työnnettiin kolme shottilasia, ja aloin tajuta menon menevän melko villiksi hetki hetkeltä. Minulla oli kyllä todella hauskaa. Nostin kulmiani epäilevästi ja purin huultani.

Romeo taputti selkääni ja osoitti laseja, jotka kiilsivät läpinäkyvästä nesteestä. Nielaisin kuuluvasti, hieraisten silmiäni.

Visioni heittelehti hiukan, siitä syystä että minulla ei ollut mikään maailman paras viinapää.

Nostin lasin sormillani pääni korkeudelle ja toin sen huulilleni. Se haisi vahvasti nenässäni, mutta kaikki tuijottivat minua, joten minun oli pakko nielaista se kurkustani alas.

Siirsin silmäni Liamin omiin ja tällä kertaa hän jatkoi tuijottamista. Nostin toisen lasin ja join sen. Neste ei tuntunut kovin mukavalta vatsassani, kun olin syönyt vain muroja aikaisemmin.

Join viimeisen ja nostin käteni ilmaan. Kaikki nauroivat ilmeilleni. Ja naurahdin itsekin.

"Minä en ota enää ollenkaan kiitos" mutisin katsoen Romeota. Hän nauroi
Käänsin päätäni nähden paljon kello oli, ja silmäni suurenivat.

Se oli jo kaksitoista yöllä ja järkytyksessäni nousin pöydästä. Kuulin heidän huutelevan minulle jotain, mutta kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Astelin rappuset ylös pitäen kaiteesta kiinni tiukasti, sillä jalkani olivat kuin hyytelöä, tai siltä se ainakin tuntui. Kun pääsin ylös, melkein yritin juosta huoneeseeni, mutta siitä ei tullut mitään.

Xxx

taas pieni sivuluku anteeksi :( mutta kuitenkin hyvää viikkoa kaikille!!

ketään muita täällä jotka rakastaa zaynin levyä?