snapshots; L.S

033.

Olin erittäin yllättynyt aamulla.

Valuin vettä ja pyyhe roikkui vaarallisen alhaalla lanteillani, samalla, kun selasin Facebook sivuani varmaan kuukausien jälkeen. Viestejä ja ilmoituksia oli omituisen paljon ja päätäni särki näytön tuijottaminen.

Huokaisin syvään ja tiputin pyyhkeen pöydän viereen ja lähdin ilkosillani kävelemään vaatekaapilleni.

Olin todella väsynyt, mutta työni alkaisivat vasta iltapäivällä, mikä oli enemmän kuin mahtavaa.

Ping

Epätuttu ääni kaikui korviini ja kurtistin kulmiani. Odotin sen olevan puhelimeni, mutta sen nostettuani sängyltä tajusin sen olevan tyhjää täynnä. Heitin sen takaisin sängylleni kääntyen tietokoneeseeni päin.

"Olen idiootti.." kuiskasin itsekseni nähden sinisenä vilkkuvan kohdan jossa luk-

Harry?

"Mitä ihmettä"

Painoin hänen viestinsä auki ja mietin hetkien ajan mitä hän olisi kirjoittanut. En ollut nähnyt häntä ikuisuuksiin ja tosissaan ehkä viikkoon. Minusta se oli ikuisuus.

H- Hei ajattelin vain kysyä tahdotko tulla katsomaan Dustya vihdoin. Uskon että kissa sinua ei kamalasti innosta mutta olisi mahtavaa nähdä :) x

Ensinnäkin... miksi hän ei vain antaisi numeroaan, puhelimessa puhuminen on helpompaa ja toiseksi, miksi hän kirjoittaa noin?

-Tulisin mielelläni katsomaan pärstääsi, ehkä vain haluat minut sinne koska tiedät faktan että olen alasti..? Ihan vaan koska tulin suihkusta ahah

H- .....

- älä nyt, olen valmis hetkessä jos saan luvan pukea

H- mitä nopeampi sen parempi... jos siis välttämättä haluat pukea

-lähden nyt kuivaamaan alastoman itseni

H- ja minä lähden hakemaan sinua ole pliis nopea

- oisin voinut kävellä, mutta joudun pakkaamaan tavaranikin joten, voit aiheuttaa vaaratilanteita autollasi ja hidastella jos et halua istua talon edessä ikuisuutta

-ainiin olet poliisi et voi

-tekisin niin itse mutta minua ei päästetä rattiin

-ethän pidätä minua?????

H- en aio käydä tätä keskustelua kanssasi ja kaiken lisäksi en ole poliisi

En vastannut mitään vaan kirjauduin mitä nopeimmiten ulos sivultani hymyillen, niin että poskiini sattui.

Kierähdin ympäri täristen kylmistä väreistä ja kävelin takaisin vaatekaapille.

Valitsin tällä kertaa valkoiset Topmanit. Vedin ne jalkoihini pyörien pitkin huonettani etsien tavaroita ja farkkujani jotka olivat aina missä sattuu.

Vedin repun vetoketjun kiinni, heti kun sain kamerani tungettua sen sisälle. Nostin mustat farkut jalkaani hiukan horjuen, tuntien kosten tukkani vasten otsaani.

Tarvitsin enemmän aikaa valmistautumiseen, koska näytin varmasti kamalalta märässä tukassani.

Olin varma, että kaikki olivat hereillä ja ihmettelisivät mihin lähden kymmeneltä aamulla jos työni alkavat tuntien päästä. Mutta ei se kyllä kuulunut heille.

Suihkutin pikaisesti deodoranttia paitani alle ja muutenkin itseeni. Vedin farkkutakin olkapäilleni ja pörrötin tukkaani, joka oli pystyssä kosteuden takia.