snapshots; L.S

017.

"Käykö se, ihan oikeasti?"

"Tottakai miksi ei jos ostat sen hänelle", Romeo pudisti päätään tyhmälle kysymykselleni.

"Aivan, totta. Tämä on mahtavaa", hymyilin

Tungin läppärini reppuuni vetäisten vetoketjun kiinni tietäen, että se on tarpeeksi kulahtanut jopa repeämään hetkenä minä hyvänsä. Minun piti kohdella sitä hyvin.

"Huomenna saat kuvaushommia kun tulet, ole innoissasi", Romeo kertoi ja pysähdyin ennenkuin olin lähdössä.

"Mitä tarkoitat?" kysyin.

"Meillä on mahtava kampanja käynnissä, otat vain kuvia sillä selvä", hän kertoi heilauttaen kättään.

Nyökkäsin vilkuttaen vielä ennenkuin astuin ulos liikkeestä ja etsin pyöräni. Tiesin kyllä missä se oli, mutta paikalla oli muittenkin pyöriä, mikä sai minut hämmentymään.

Tummien pilvien täyttämä taivas näytti uhkaavalta ja en halunnut näyttää uitetulta koiralta kotiin päästyäni, koska minun piti mennä Niallin kanssa syömään tänään tilipäiväni kunniaksi.

Poljin pyörälläni sen minkä jaksoin nopeasti, kunnes aloin laiskaksi ja menin matovauhtia.

Pitkän polkemisen jälkeen pääsin kotiin ehjin nahoin, juuri ennenkuin alkoi tihuttaa. Ryntäsin suoraan sisään pimeään asuntoomme.

Riisun kengät ja kävelin hiljaa etsien elonmerkkejä ja huomasin vain Lottien omena kädessään röhnöttämässä sohvalla.

"Oliko kiva koulupäivä", kysyin muistaen juuri että hänellähän alkoi koulu muutama päivä takaperin.

"Älä kysy tuota. Enää ikinä", hän mulkaisi ja vaihtoi kanavia tiuhaan tahtiin.

"No kuitenkin, sain äitille syntymäpäivälahjan", sanoin virnistäen. Hän kääntyi katsomaan minua tylsällä olemuksella.

"Tuo on ilmiselvästi louis ei osaa hankkia hyviä lahjoja ja olen väsynyt enkä jaksa kuunnella häntä ilme"

"Kutakuinkin, noniin kerro mitä olet hankkinut", hän nauroi jo hiukan.

"Se on lahjakortti"

Hän nosti kulmiaan.

"Tatuointi-lahjakortti", selvensin ylpeänä.

Hän tuijotti minua hetken.

"Olen ylpeä sinusta, mutta oletko edes varma haluaako äiti sellaista?" hän kysyi tietämättömänä.

"Et tiedäkään mitä hän on minulle fantasioinut, joten olen kanssa melko ylpeä"

Menin ikkunallemme ja raotin sälekaihdinta kurkaten pihalle ja huomasin onnekseni, että siellä ei satanut.

Nyt vain piti odottaa että Neil saapuu. Neil. Kyllä.

____

"Aikookohan sinun  äiti kutsua isäsi sinne juhliin?"

"Uskon että kyllä, he ovat väleissä joten pitäkööt hauskaa kunhan minua ei sotketa siihen", sanoin kulauttaen limuni viimetipat kurkustani alas.

"Mutta onneksi minä tulen sinne pelastamaan sut", Niall sanoi työntäen tyhjän pizzalautasen syrjään.

"Parasta että tuletkin, saat syötävää ilmaiseksi vähän lisää", nauroin laittaen käteni vatsani päälle. Hän nauroi kanssani, kunnes emme ajatelleet asiaa enää hauskaksi ja hiljenimme.