snapshots; L.S

083.

Silmäni vaelsivat pitkin tekstiä, joka heijastui kirkkaalta tietokoneen näytöltä.

''Oletko ihan varma?'' sanat pääsivät suustani epävarmana. ''He saavat tietää sinusta kaiken, eikö sinua pelota ajatus siitä?'' 

Pojan silmät löysivät omani ja tiesin, että kysymykseni oli typerä ja näin sen hänen naamastaan. ''En aio edes vastata tuohon.''

''Mutta....-''

''Ei, haluan antaa tämän haastattelun, tarvitsen sitä'', hän mutisi ja nousi ylös penkiltä. Nyökkäsin ja seurasin pienempää kehoa ulos huoneesta.

''Missä se pidetään, ja milloin?'' jatkoin kyselyä ja hän näytti ärsyyntyneeltä kun vilkaisi minua.

''Täällä, heti kun olen valmis. Ja se toki tarkoittaa sitä, että aivan pian'', Louis hymähti tällä kertaa jättäen minut miettimään hänen sanojaan.

Jatkoin kävelyä hänen perässään, kunnes olimme studion etuosassa, ja samassa ulko-ovi aukesi. Nostin katseeni kylmää ilmaa tuovaan oviaukkoon ja virnistys nousi huulilleni.

''Zayn. Oletko vieläkin yhtä kärttyinen?'' tervehdin miestä joka ei näyttänyt olevan parhaimmillaan.

''Voin edelleenkin lyödä sinua minä hetkenä hyvänsä, jos siltä tuntuu'', hän pyöräytti silmiään ja tönäisi minua olkapäästä.

''Tiedän, siksi ärsytän sinua lisää'', hymyilin ja katsoin kun hän istuutui tiskin taakse nostaen puhelimensa taskustaan. Hänen ilmeensä muuttui stressaantuneeksi sekunnissa, mutta päätin antaa asian olla.

''Miksi oikeasti tulit tänne?'' nojasin tiskin reunaan vilkaisten Louisin takapuolta kun hän käveli ohitsemme takahuoneeseen.

 Hänen hienosti muotoiltu korpinmusta tukkansa heilahti samalla, kun hänen päänsä nousi ylös. Hän räpsytti silmiään muutamaan otteeseen kunnes kysyi mitä tarkoitin.

''Se oikea syy? Miten tiesit tulla tänne, miten tiesit minun ja Louisin olinpaikan uutenavuotena?'' 

''Miksi itse roikut Romeon nurkissa? Et asu täällä'', hän nosti kulmaansa selvästi ärsyyntyneenä.

Huokaisten sain napattua keskustelumme keskeyttävän laitteen hänen kädestään, ja tungin sen taskuuni. Zayn tuijotti minua hämmästyneenä penkiltä ja nousi ylös.

''Anna se takaisin.''

''Istu alas kova poika.'' käskin mutta hän jäi eteeni kädet ristissä.

''Olen täällä Louisin takia'', vastasin ensiksi katsoen miestä, joka jauhoi alahuultaan hermostuneen oloisena.

''Liityykö tämä Liamiin?'' avasin suuni uudestaan, mikä sai hänen katseensa laskemaan maahan. Hän pudisti päätään, mutta näin jotain hänen katseessaan mikä kertoi muuta.

''Miksi et ole ikinä kertonut tuntevasi hänet?'' kysyin katsoen hiljaista miestä, odottaen hänen puhuvan jotakin.

''Idiootti, olin puolivuotta vankilassa'', hän pyöräytti silmiään.

''En silti usko sinua.''

''Älä. Ei sinun pidäkään. En edes tunne häntä'', hän mutisi ojentaen kätensä odottaen puhelinta takaisin.

''Zayn. Pitääkö minun sitoa sinut johonkin kiinni ja uhkailla, että saan parhaasta kaveristani tietoja irti?'' nostin kulmiani. Hän pudisti päätään.

''Tiedän kyllä jo jotain asioita, mutta olisi kiva kuulla lisää, sillä tämänhetkinen tieto on aika uskomatonta'', pieni hymy nousi huulilleni kun hänen keskittymisensä oli nyt kokonaan minussa.