snapshots; L.S

079. bruising me

"Voi paska voi paska voi paska"

"Kuka se on?" Harry kysyi selvästi pettyneenä katsoen ovea.

"Liam"

Harry ei näyttänyt iloiselta kuullessaan hänen nimensä, joten hän nousi ylös ja käveli ovelle jättäen minut sängylle käsiraudoissa, ja liian tiukoissa boxereissa.

"Harry!" huutokuiskasin ja irvistin kun hänen kätensä meni avaamaan sen kirotun oven. Onneksi hänellä oli päällään edes farkut.

Toivoin että voisi sulautua sänkyyni, sillä olisi kauhein asia ikinä, jos Liam näkisi minut tällaisessa tilanteessa.

"Hei Harry", Liamin ääni kuului rappusien luota.

"Hei Liam, mitä teet täällä?" hän ei kuulostanut ollenkaan vihaiselta, niinkuin äsken oli. Hän osasi esittää hyvin.

"Louisin kamera jäi, joten ajattelin tuoda sen, jotta hän voi tehdä työns- missä hän on?"

"Hän lähti juuri suihkuun, sori. Minä voin ottaa sen. Sanon jo hänen puolestaan kiitokset"

Pyöräytin silmiäni.

"Mutta voin odottaa että hän tulee suihkusta"

Sydämeni alkoi hakkaamaan rinnassani jo kovempaa kun se aikaisemmin oli. Saan varmasti sydänkohtauksen.

"Ei ei ei, hän on todella väsynyt, eikä kestä edes minun seuraani, joten annan hänen nukkua hyvin", hänen äänessäänkin kuului pienehkö paniikki.

"Oletko varma?"

"Liam, olen hänen kanssaan kihloissa, tiedän hänet kuin omat taskuni", Harry naurahti. Pystyin kuvittelemaan Liamin kirpeän ilmeen, kun hän lähti kävelemään rappusia alas.

Harry melkein juoksi huoneeseen ja lukitsi oven, toisessa kädessään kamera. Hän yritti venyttää farkkujaan, koska kohouma etupuolella alkoi varmasti kiristämään. Hänellä näytti olevan kuuma.

"Hän on omituinen ja vielä omituisempaa on se, että hän käveli suoraan sisään taloosi"

"Kannattaa varoa häntä", Harry osoitti minua, kuin en olisi erittäin kiihottuneen näköisenä sängyllä. Kyllä, sekoan kohta.

"Miten edes voit olla hänen kanssaan ruokataukosi, herranjumala", hän selitti laskien kameran pöydälle.

"Unohditko elementtisi? Voitko katsoa minua samalla tavalla ennenkuin Liam tuli? Etkö nää että en voi koskea itseeni", kuulostin varmaan kiukuttelevalta lapselta. Sitä kyllä olinkin.

"Oikeastaan en voi koskea mihinkään", jatkoin vihaisesti.

Hän pysähtyi ja oikeasti katsoi minua, silmät liikkuivat ylhäältä alas, ja sitten hän lipaisi huuliaan kielellään.

"Minusta näytät herkulliselta", hän hymyili. Hän oikeasti hymyili.

"Ei mitään Glee lainauksia, vaan jatka minkä aloititkin", voihkaisin.

"En ole koskaan katsonut sitä sarj-"

"Harry!"

Samassa hän alkoi avaamaan housujensa nappeja ja samalla kun veti housujaan alas, hän käveli tavaroittensa luokse ottaakseen jotain. Housut olivat puolireidessä ja kun hän kääntyi ympäri virne valtasi suuni.

"Liukuvoidetta?" nostin kulmiani mutta silmäni olivat hänen takapuolessaan koko ajan.

"Etkö halua sitä?" Harry kääntyi ympäri, repien housut lopullisesti ja vaivallisesti pois.