026.

1K 109 14
                                    

**HARRY**

Minusta tuntui että kehoni kihelmöi ja tunsin Louisin huulien jättämät kosteat kohdat ihollani. Epäonnekseni hän lopetti mitä olikin tekemässä koska kaksi naista tupsahtivat huoneeseen nähden koko tilanteen.

"Harry mitä jos ne sanoo jo-"

"Eikä sano", yritin lohduttaa häntä, koska en halunnut hänen olevan hermostunut näin pienestä asiasta.

Hän voihkaisi istuen vierelleni sängylle, katsoen alas jalkoihinsa.

Huokaisin ja nousin istumaan tuntien kylmät väreet ihollani, ja vedin paitani vartaloni peitteeksi.

"Haluatko olla yksin?" kysyin koska halusin, että hän tuntisi olonsa hyväksi.

Hän kohautti olkapäitään.

Nappasin kenkäni lattialta, pujottaen ne jalkoihini ja nousin ylös, kääntyen Louisiin päin joka katsoi  minua.

Aloin napittaa paitaani ja hänen huulilleen nousi pienoinen hymy ja itsekin hymähdin vähän.

"Huomaan, että sinulla on jotain meneillään, tai sitten tarvitset jutteluseuraa", sanoin hiljaa painaen viimeisen napin kiinni, sulkien silmäni ja katsoin sitten häneen.

"Kunnioitan kumpaakin vaihtoehtoa"

"Monimutkaista", hän heilautti kättään, tahdoin napata hänet ja kaataa hänet tuohon sänkyyn ja suudella hänestä ilmat pihalle.

"Minä menen nyt alas, koita rauhoittua, älä stressaa asioista liikaa, okei?" hymähdin ja hän nyökkäsi.

Aloin kävellä ovelle rennostin mutta pysähdyin, kun Louis kutsui minua yhtäkkiä.

"Harry älä mene", hän melkein kuiskasi. Kurtistin kulmiani ja käänsin päätäni hänen suuntaan.

Pian hän nousi sängyltä ja käveli söpöineen jalkoineen luokseni. Hän nappasi kädestäni kiinni ja käänsi minut, nopeasti pujottaen kätensä käsieni alle.

Hän halasi minua tiukasti ja painoi rintaansa vasten omaani, hymyilin tehden samaa.

Hänen leukansa lepäsi olkapäälläni ja hänen rauhallinen hengitys kutitti ihoani kaulallani. Suljin silmäni ja mietin kuinka täydellistä se oli.

Hänen otteensa alkoi heikentyä pikkuhiljaa, joten hänen kätensä olivat rennosti lanteillani hiukan puristaen sormiaani ihoani vasten paidan läpi. Se oli suloista. Hän oli suloinen.

"Mhh.." hän mumisi väsyneesti hengähtäen vasten kaulaani ja väreet kulkivat ihoani pitkin. Silmäni olivat kiinni edelleenkin ja hengitimme rauhassa uppoutuen omiin ajatuksiimme.

"Alan varmaan lähteä pikkuhiljaa, onko se okei sinulle?" kysyin ihan varmuuden vuoksi. Tunsin oloni haikeaksi jonkin takia.

"Tottakai, tarvitset unta ja niin minäkin", Louis puhui pienellä äänellä naurahtaen suloisesti.

"Olet oikeassa"

Hän hymyili ujosti irrottaen otteensa minusta astuen askeleen taaksepäin. Hänen sormensa hipelöivät paitani nappeja ja hän puri huultaan vilkaisten minua.

"Tämä on kiva paita"

"Ajattelinkin että pidät"

Louis käveli ottamaan viinilasimme käsiinsä, mutta jäi katsomaan minua ennenkuin ojensi sen minulle.

"Et kai sinä aja kotiisi?" hän nosti kulmiaan purren huultaan voimakkaasti.

"Siskoni hakee minut heti kun on tarve", kerroin ja hän antoi sitten sen minulle.

snapshots; L.Sحيث تعيش القصص. اكتشف الآن