snapshots; L.S

012.

"Aiotaanko me katsoa jotain leffaa?" kysyin lämmitellen kylmiä sormiani teekupin ympärillä.

"Tottakai, mutta ennen sitä haluisin jutella", hän kuulosti totiselta.

"Mistä?" otin paremman asennon ristien jalkani.

"Minusta tuntuu että meidän pitäisi vain jutella", hän aloitti.

"Pojista"

"Äiti" aloitin pienen punan noustessa kasvoilleni. MITÄ?!

"Kun me tiedetään että pidät pojista enemmän kuin tytöistä, sillä tavalla.." hän taas jatkoi.

"Älä", naurahdin nolona.

"Onko sinulla ketään kiikarissa? Juteltiin Lottien kanssa tuossa yksi päivä tästä"

"Sinä puhuit Lottien kanssa siitä että tykkään miehistä?"

"Älä ota tätä liian henkilökohtaisesti. Mutta asiaan, halusin vain tietää että onko sinulla ketään", hän naurahti.

"Ei ole, eikä tule okei. Katsotaanko nyt sitä leffaa?" mutisin hiljaa tuijottaen televisiota.

"Ei edes ke-", hän taas sai minut punastumaan.

"Ei jooko puhuta tästä ja lupaan kertoa jos jotain käy, okei?" sanoin purren huultani. En tasan tahtonut kertoa hänelle mitään, anteeksi mutta olen liian hermostunut sellaiseen puheenaiheeseen.

Hän nyökkäili antaen minun valita minkä leffan katsoisimme ja oloni oli vieläkin todella nolostunut.

____

Minulla oli oikein mukava ilta äitini kanssa oliko se toissapäivänä? Vaikkakin hän yritti salaperäisesti kysyä kysymyksiä mutta ymmärrän häntä koska hän on innoissaan, ihan kylläkin turhaan.

"Harey kuinka kauan sinä ajattelit maalata sitä seinää?" kysyin katsoen häntä kulman takana.

"Niin kauan että se on täydellinen ja mikä nimi tuo on olevinaan", hän nauroi.

"No voitko kiirehtiä, mun vaikea vaihtaa vaatteita kun sä olet täällä vieläkin", kerroin hymyillen.

"Siitä vaan, lupaan etten kurki", sanoi kohauttaen olkapäitään, tuo pikku-

"Sinulla oli aikasi ja se meni jo", hän sanoi välittämättä, ja tajusin että minulla olisi ollut koko tämä keskustelu aikaa valmistautua.

Puuskahdin ja kävelin pyyhe päällä vaatekaapilleni avaten sen ja valitsin lempi alushousuni.

Vilkaisin katsoiko hän ja näin hänen kääntävän päänsä pois päin.

Ärsyyntyneenä nappasin vielä mustat farkut ja t-paidan.

Laitoin alushousut todella nopeasti jalkaani ja muutkin vaatteet koska minua kuumotti olla samassa huoneessa hänen kanssaan.

Vedin housujeni vetoketjun ja napin kiinni ja pompin hiukan, jotta saisin ne istumaan hyvin.

En edes katsonut Harrya koko aikana vaan istuin sängylleni tutkien kaikki sosiaaliset mediat nopeasti ja postasin muutaman uuden kuvan tähän Instagramiin jotka olivat galleriassani. En oikein välittänyt koko jutusta kummemmin, mutta minulla oli sentään seuraajia.

Nousin ylös pikku hetkeni jälkeen ja olin menossa ulos huoneesta, mutta jouduin pysähtymään kun tunsin otteen ranteessani.

Hän käänsi minut ympäri ja tutki namaani hiukan tummilla silmillään.

"Et kai suuttunut?" hän kysyi vetäen minut lähemmäksi. Sydämeni alkoi pomppia rinnassani ja avasin suuni.

"En, kuinka niin?" yritin pysyä viileänä, koska hänen katseensa ei jättänyt minua hetkeksikään.

Hän pysyi hiljaa ja alkoi lähentyä kasvojani mutta onnekseni hän kumartui kuiskaamaan minulle jotain vaikka siihen ei ollut tarvetta.

"Niin arvelinkin, eihän kukaan halua nähdä noin kaunista olentoa vihaisena", hän kuiskasi ja pystyin tuntemaan hänen lämpimän hengityksen osuvan ihooni saaden kylmät väreet aikaan. Flirttailiko hän Louis Tomlinsonin kanssa, uskomatonta?

Hän päästi irti kädestäni ja hänen virneensä kasvoi. Seisoin paikoillani punaisine poskineni.

En keksinyt mitään sanottavaa vaan seisoin epämukavasti paikoillani. Varoitus, varoitus älä IKINÄ hanki maalaria. Tarkoitan sitä.

"Olen valmis, joten nyt sinun ei tarvitse pelätä että olen täällä", hän sanoi kääntyen ympäri.

"En pelkää sitä vaan satuin ihmettelemään asiaa", sanoin takaisin ja hän ei vastannut mitään.

"Sun kanssasi on todella vaikea keskustella-"

"Louis tulisitko alakertaan", kuulin tuon tutun aksentin omaavan pojan äänen.

"No oli mukavaa jutella, minä menen nyt", sanoin nopeasti ja lähdin alakertaan, okei tuo oli noloa ja se oli.. en osaa edes sanoa ehkä koska sydämmeni hakkasi rinnassani kovaa ja tunsin itseni rauhoittuvan. Ihmeellinen mies.

Kun saavuin alas Niall tuli halaamaan minua.

"Anteeksi ei olla nähty aikoihin!"

"Muutamaan päivään, kuinka kamalaa", vastasin mutta taputtelin hänen selkäänsä kunnes irrottauduimme toisistamme.

"Mitä sulla oli suunnitelmissa?" kysyin pöyhentäen hiuksiani jotka olivat kosteat vielä.

"Ai hei Harry", Niall sanoi sivuuttaen kysymykseni, kuinka ilkeää.

"Terve... Neil?" hän sanoi koska ei kai tiennyt kunnolla hänen nimeään.

Yritin pidätellä nauruani ja purin huulta.

"Se on Niall, hän itse kutsui sinua Hareyksi", kerroin ja hän nauroi itsekkin.

"Mä lähden kotiin sain kaiken valmiiksi tältä päivältä", Harry kertoi ja asetti kätensä selälleni hetkeksi.

Niallin katse liimautui meihin ja sydämeni taas jälleen tuhannen kerran alkoi pomppia lujaa.

Lopulta hän lähti ja käännyin katsomaan kun hän käveli, mainitsinko jo että hänen reitensä...?

Mieleni teki lyödä päätäni seinään näitten ajatusten takia mutta parempi vain että en.

Kun hän laittoi oven kiinni lähdin keittiöön, taas kerran hiusteni kimpussa. Otin pöydältä avaamattoman vesipullon ja seurasin kaveriani katseellani.

"Niin et koskaan kertonut mitä me tehdään tänään?" sepitin täyttäen suuni vedellä.

"En tiedä", hän vastasi kohauttaen olkapäitään. Kiitin häntä mielessäni siitä, ettei hän sanonut mitään koska hän normaalisti jauhaa näistä asioista.

"Mennään vaan pihalle, ollaan mekin teinejä vielä, ei meidän tarvitse aina tehdä mitään aikuismaisia juttuja", hän nauroi ja hoputti minut ulos.

"Me tehdään harvoin mitään aikuismaista kun ollaan kahdestaan", huomautin.

Heyyyyy

Sain kirjoitettua vaikka akku loppuu aina vähän väliä mutta pääsen tuosta ei sähköä sisältävästä mökistä pois huomenna.

Huvaa viikkoa!!

4 kommenttia & 11 [★]