snapshots; L.S

044.

"Ihan ensimmäiseksi.. koska pidän sinusta todella todella todella paljon, kyllä voisin sanoa että olet enemmänkuin ihastus jos totta puhutaan, niin en todellakaan tahdo että menetät toivosi kokonaan", aloitin koko jutun ja hän tuijotti minua suoraan silmiin. Parantelin hiukan asentoani ja huokaisin.

"Vaikka lähdenkin Lontooseen, niin se ei tarkoita että jätän sinut yksin tänne, olet mahtava persoona, enkä tahdo että olet noin masentunut tämän Niall jutun takia. Se tuli ja meni. Minua ei kiinnosta koko asia enää"

Hän nyökkäsi hieman helpottuneena. Otin hänen kädestään kiinni ja hän puristi minun kättäni omallaan hellästi.

"Ehkä me vaan ollaan nyt jonkin aikaa ja katsotaan miten sopeudun sinne ja voit aina pitää minuun yhteyttä jos olet yksinäinen. En ole aivan varma mitä tahdon tältä suhteelta mutta otan selvää ja voit auttaa siinä minua, niinkuin itse tahdot"

"Asia harvinaisen selvä", hän hymähti. Olimme olleet tässä tilassa jo puoli vuotta ja olin innoissani tulevasta. Tahdoin niin kovaa tietää mitä tämä oli. En tahtonut olla liian nopea. Tiesin että seurustelun voi aloittaa virallisesti vaikka viikon päästä mutta maalini oli tehdä suhteesta vahva ja hänestä olin varma.

Saa todellakin nähdä mitä hän keksii ja toivoin, että hän ei jättäisi minua tyhjän päälle. Voisin vannoa että kun lähden niin seuraava tapaamisemme olisi.. tai no sen kyllä näkee sitten. Toivon kyllä että hyvä.

"En tiedä mitä mietit noin kauan, mutta voin vain sanoa, että... minä todellakin pidän sinusta. En tiedä miksi sitä voisi sanoa...."

"Ei se ole mikään pieni tunne. Vaan iso", hän selitti pienellä äänellä katsoen minua kulmiensa alta. Poskeni alkoivat punertaa ja hymähdin.

"Phm.. tuo on todella kiva kuulla'', vastasin mukavalla äänellä ja hän nyökkäsi. Hän oli hiljainen, mutta se ei haitannut minua. En tahtonut tämän olevankaan mikään taistelu tai mitään muutakaan rasittavaa. Asia oli hänelle täysin selvä ja olin iloinen siitä.

Istuimme hiljaa Harryn sängyllä, emme sanoneet sanaakaan. Tuijotin jalkojani, mutta sitten nostin pääni ylös kuin pakon omaa. Harry huomasi liikkeeni, katsoen minua samantien.

''En tiedä onko tämä ollenkaan hyvä idea...'', aloitin mutta lopetin kun näin hänen virnistävän.

''Mitä?'' kysyin suu hiukan raollaan.

Harry pudisti päätään nousten ylös sängyltä nopeasti.

''Me mennään nyt hakemaan ruokaa, ja sitten saat kertoa juttusi, minä kuolen nälkään'', Harry naurahti ja hymyilin. Hän veti minut ylös ja lähti ovea kohti joka oli raollaan. Seurasin häntä koko matkan keittiöön joka oli hämärä. Painoin valot päälle ja katselin ympärilleni, nähden ainakin 6 lasista kaljapulloa nurkassa ja minusta tuntui kamalalta.

''Mitä sinä tahdot?'' Harry kysyi saaden huomioni muualle. Purin huultaani.

''Jotain hyvää, ei ole väliä'', hymähdin ja odotin että hän kääntyisi toiseen suuntaan. Kävelin hiljaa pullojen luokse nostaen jokaisen käsiini, mutta tottakai siitä kuului kamala kilinä. Kävelin keittiötason luokse laskien ne varovasti siihen, jotta ne eivät menisi rikki.

''Louis?'' kuulin Harryn äänen ja tunsin hänen katseensa selässäni. Nyökkäsin kääntyen ja nojasin pöytään. Hän viittoi kädellään minua siirtymään, mutta pysyin paikoillani tuijottaen häntä. Harry käveli luokseni napaten ranteestani kiinni hellästi vetäen minut sivuun. Hänen silmänsä suurentuivat ja hän aukaisi suunsa.

''Kyllä sen huomaa sinusta jos olet juonut, eikä tuo ole yllätys..'', mainitsin hiljaa.

''Voin vannoa, että en ole juonut tänään ollenkaan!'' hän hieroi otsaansa kädellään.

''Entä eilen? Tai sitten ylihuomenna?'' sanoin ehkä hiukan ärsyyntyneesti.

Harry pudisti päätään, vetäen minut tasoa vasten. Hän tietty painautui minuun kiinni ja piti käsistäni kiinni.

''En halua, että suutut. Lupaan, ihan oikeasti olla juomatta'', hän sepitti. Pidin päätäni alhaalla ja hymyilin hiukan. Hän voihkaisi irrottautuen minusta seisten ehkä metrin päässä.

Pudistin päätäni itsekseni ja repäisin hänet takaisin luokseni paidanrinnuksesta. Naamamme olivat liian lähellä toisiaan, mutta en aikonut lähteä hänen luotaan ilman mitään. Kai sitä hauskaa pitää pitää?

''En minä vihainen ole, en vain halua, että käyt kaiken draaman päässäsi läpi kun olet kännissä. Ideasi eivät ole mitenkään kamalan järkeviä ja se on pelottavaa'', virnistin painaen huuleni hellästi hänen vasten. Hän hätkähti kosketuksestani ja ajattelin sen olevan söpöä, ja niinhän se oli. Nyt hän ei ollut se joka tekee toisen hulluksi tai sekasin. SE OLIN MINÄ.

Hän otti lantioltani kiinni tiukasti ja aukaisi suunsa uudelle suudelmalle ja tein saman, mutta vedin naamani pois hänen läheltään sen jälkeen. Hän yritti epätoivoisest suudella minua, mutta minä nauroin. Nostin kulmiani kun hän puri huultani lujaa.

''Loueh..''

''Minulla on nälkä, teetkö sitä ruokaa?'' kysyin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän pyöritti silmiään tullen perässäni jääkaapille. Avasin oven ja silmäilin sen sisältöä.

''Jos saan kysyä.. mitä helvettiä sinä ostit?''

''Idiootti, olit mukanani kaupassa'', Harry naurahti. Tottakai olin, mutta ruokana oli vain pelkkää salaattitarvikkeita ja.. sitten näin muutaman pullon kaljaa.

Heiluttelin käsiäni kulmat ylhäällä jääkaapin edessä.

''Laitoin suurimman osan pakastimeen..'', hän sanoi hiljaa. Avasin pakastimen käyden jokaisen laatikon läpi. Pizza oli se mitä tarvitsin nyt. Ja minä aioin saada sitä.

''Harry tilataan pizzaa.. kaikki mitä ostit on terveellistä ja en satu pitämään siitä. Tarkoitan siis, että se on hyvä sinulle, mutta ei minulle'', sepitin pamauttaen pakastimen oven kiinni hymyillen.

''Sinulla kuitenkin on lihaksia tuolla, joista täytyy pitää hyvää huolta'', hymyilin ilkeästi tökäten häntä vatsaan.

''Tottakai, Louis''

''Mahtavaa, tilaa sinä mitä haluat, minulle kelpaa kaikki'', taputin häntä olalle.

''Onko sinulla mitään jälkiruokaa?'' kysyin miettien, syökö tuo mies mitään muuta kun rehua?

''Sinä olet minun jälkiruoka'', Harry huusi puhelin kädessään kadoten huoneesta.

''Puhuin lähinnä, siitä mitä minä syön'', huudahdin takaisin naputellen sormiani pöytää vasten.

''Minua?'' Harryn huvittunut ääni kaikui korviini.

''Vihaan sinua!'' huusin pyörittäen silmiäni. Olipas hauska juttu..

Löin päätäni muutaman kerran kaapin oveen, hän oli niin typerä. Mutta ainakin hän ei valehdellut.

Xxx

vähän joo tylsä luku mut mut ensluku on varmaan ihan kiva :))))

Mulla ei oo tätä tarinaa varten mitään tarkkaa visiota, joten improvisoin aika paljon joten I HOPE THAT I DONT FUCKUP

Hyvää joulunodotusta (en malta oottaa) whoop!! ♥