snapshots; L.S

062.

Ei mennyt kauaakaan kun tunsin pojan kädet poskillani. Hän näytti siltä, kuin olisi nähnyt haamun.

''Oletko kunnossa?'' kuiskasin liu'uttaen käteni hän kylkiään pitkin hänen selkänsä taakse. Hän ei sanonut sanaakaan, vaan hän painautui rintaani vasten hitaasti. Ja se oli erittäin suloinen näky, sillä Lottie hymyili nenäkkäästi Louisin takana.

Pian Louisin käsi otti naamastani kiinni ja hän käänsi katseeni hänen silmiinsä. Ne olivat hiukan kosteat, ihan kuin hän alkaisi itkemään, mutta hän ei kuitenkaan päästänyt pihaustakaan suustaan ulos, eikä kyyneliä näkynyt.

Hän tuijotti minua suurilla silmillään, yhtäkki hän ei enää näyttänyt väsyneeltä tai surulliseta. Hänen silmänsä kiiluivat, ja hymy nousi huulilleni todella suurena.

Hän löi nyrkillään hellästi rintaani naurahtaen. Kiristin otettani hänestä, sillä tahdoin vain pitää häntä.

''Okei menen odottamaan autoon, tulkaa kun olette valmiita... jeesus'', Lottie pyöräytti silmiään.

''Ethän sinä aja autoa?'' nostin kulmiani tytölle.

''En niin, mutta sinä ajat'', hän hymyili napaten auton avaimet sormistani lähtien pukemaan kenkiään. Pudistin päätäni.

''Siskosi on fiksu'', nauroin ja aloin liikuttaa Louisin kehoaan taaksepäin.

Pian hänen selkänsä osui seinään takanamme ja katsoin alas hänen silmiinsä hempeästi. Hän puri huultaan, ja mhh näky oli enemmän kuin täydellinen.

''Veikö kissa kielen?'' virnistin liikuttaen kasvojani lähemmäs häntä.

''Ole hiljaa ja suutele minua'', hän henkäisi. Ja kun hän sanoi sen, tiedätte mitä teimme. Voi kyllä.

Se tuntui kömpelöltä ensiksi, emme olleet aikaisemminkaan suudelleet mitenkään erityisen paljon, mutta tämä tuntui niin oikealta.

Hänen huulensa painautuivat ensiksi hellästi omiani vasten, en tahtonut ensitapaamiseksemme olla raju. Kun hän oli tuomassa kielensä suuhuni pysäytin hänet. Hän mutristi huuliaan ja hymyilin hänelle.

Siirryin hänen kaulallensa painaen suudelmia pitkin hänen leukaansa näykäten.

''Saanko?'' mutisin nostaen katseeni häneen. Hän nyökkäsi nopeasti ja toi kätensä hiuksiini.

Otin hänen ihoaan hampaitteni väliin ja aloin imeä siihen punaista kohtaa. Ne näyttivät hyvältä hänen kaulassaan, jos minulta kysyi. Hän hengähti niskaani ja astuin kauemmas hänestä, jotta hän pääsisi liikkumaan.

''Mennäänkö?'' hymyilin ja hän voihkaisi turhautuneena.

''Sori, siskosi repii hiukset päästään muuten'', kerroin ja hän huokaisi nyökäten.

''Vaihdan vaatteet'', hän vastasi kääntyen ympäri. En voinut muuta kuin katsoa hänen ihoaan joka paljastui housujen ja paidan välistä. Naurahdin, sillä hän liikutti lanteitaan erityisen paljon.

Jäin nojaamaan seinää vasten ja odotin poikaystäväni tuloa takaisin, tunsin itseni todella onnekkaaksi samaisella hetkellä.

____

''Etkö vain voisi olla hiljaa tämän matkan, ja istua siellä?'' Lottie huokaisi.

''Sitä paitsi mitä vain voisi tapahtua, jos olisit Harryn vieressä..''

Nostin kulmiani tytölle, joka päätti tulla istumaan etupenkille.

''Mitä? Se on totta...''

Pudistin päätäni puristaen rattia käsilläni. He kinastelivat jo... yllätys, ja en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella. Painoin radion päälle ja nostin volumen todella kovalle, pystyin näkemään Louisin ilmeen peilin kautta. Hän katsoi suoraan silmiini ja minä virnistin. Loppumatkaan emme sanoneet sanaakaan, vaan istuimme hiljaa kunnes pääsimme ensimmäiseen kauppaan.